Olipakerran kesä 2018!

Enpä oikein osaa edes tätä tekstiä aloittaa. Takana on ihana, ihana kesä. Se elämäni kesä jonka päätin tulevan. Ja tämähän ei ole vielä edes ohi, mutta pakko se on myöntää, että tattoon loppuessa tuntui sunnuntaina se pieni syksyn tunne kasvoilla ja mieli alkaa jo virittyä tulevaan syyskauteen. Mikä tässä on hassuinta, niin se ettei se tälläkertaa tunnu laisinkaan kamalalta, vaan tällaisen lämmön jälkeen oikeastaan alkaa tuntua ihan kivalta ajatukselta pimenevät illat, syysvaatteet ja säännöllisempi elämä. Syksy tuo tullessaan muutakin, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

Suljin tietokoneen juhannuksen jälkeen. Takki oli tyhjä ja totesin, että blogin puolella ei ole mitään annettavaa. Avasin sen vielä aloittaakseni, mutta näppäimistö ei liikahtanutkaan. Ei vaan ollut mitään mitä olisin halunnut sanoa. Päätin antaa itselleni aikaa ja vähän miettiä mitä haluan tehdä ja mitä en. Tauko teki hyvää ja toivon teidänkin nauttineen kesästä.

En voi sanoa, että olisin kovin levännyt; viimeiseen kahteen kuukauteen kuuluu parit polttarit, Timon kolmekymppiset, Hamina tattoo ja monta helteistä yötä. Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa, valvonut aivan liikaa ja liikkunut ihan liian vähän. Olen joogannut aamulla laiturilla ja toisaalta elänyt viikon sipseillä ja energiajuomalla. 

Olen viettänyt maailman ihanimpia päiviä perheen kanssa, hakannut päätäni seinään uhman edessä. Nauranut taaperon kanssa vatsani kipeäksi ja toisaalta itkenyt turhautumistani silmät päästäni. 

Kaikki minut tuntevat tietävät, että elän helteille. Tämä kesä on ollut ei vain fiiliksen- vaan myös lämpönsä puolesta unelmien täyttymys. Olen nauttinut joka solullani tästä lämmöstä. En ole todellakaan jaksanut käydä treenaamassa, mutta sitäkin useampana iltana olen ilman hieman viiletessä juossut, kuunnellut lempi biisejäni ja vain juossut. Se on ollut tosi vapauttavaa.

Sitä ehkä luulisi, että syksy tuntuu tällaisen endorfiinikesän jälkeen jotenkin masentavalta, mutta ei. Vaikka olin keväällä todella lähellä loppuunpalamista, on vuosi ollut tähänasti yksi elämäni parhaista. Olen aivan varma, että loppuvuosikaan ei petä. Olen toisaalta niin arki- ihminen, että nautin siitä kun elämää taas ”normalisoituu” ja palataan takaisin rutiineihin. Yksi iso juttu oli Emilin paluu taas omaan päiväkotiin, vaikka päiviä päivystävässä oli vähän, oli minusta jotenkin inhottavaa jättää hänet vieraaseen paikkaan.

Tälle kesälle mahtuu vielä parit häät, mutta muuten aletaan hiljalleen rauhoittua ja keskittyä tulevaan. Normaaliksi en toisaalta voi tulevia paria kuukautta kutsua mitenkään päin, mutta focus siirtyy kotijuttuihin.. Toistaiseksi elän vielä jossain Hamina Tattoon jälkeisessä huumassa, kai täältä vielä joskus tullaan alas!

Olisi kiva kuulla mitä teidän kesäänne on kuulunut? 

emmakaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta