Viimeviikko tiivistettynä 394 sanaan.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa puolihenkevä postaus siitä miten ihanaa on olla kaksi- vuotiaan lapsen äiti. Eikä siitä pääse mihinkään, mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä ihanampaa kaikki vaan on. Ajoittain myös järkyttävää ja raskasta, mutta toisaalta minusta tuo kytevä uhma on välillä suorastaan koomista kun mini ei enää itsekään tiedä miksi huutaa vaakatasossa lattialla. Olen kuitenkin todella innoissani kaikesta uudesta mitä mini oppii ja saan välillä nauraa ihan kippurassa kaverin oivalluksille. Miten ihana voikaan olla pieni ihminen?

Meillä oli siis eilen Emilin 2-v bileet. Ja voi luoja miten kivat juhlat meillä olikaan. Ystäviä, niin minun kuin Emilin, kävi monia ja perhe saapui kruunaamaan päivän. Illalla sänkyyn kaatui väsyneet äiti ja poika, päivä oli ihana, mutta todella uuvuttava. Oli ilo nähdä kaikki ihmiset koolla yhdessä paikassa ja vaikka itsellä aika meni lähinnä hössöttäessä, oli ihana nähdä kaikkia.

Tänään ollaan sitten opeteltu ajamaan uudella pyörällä ja koitettu toipua eilisestä. Ihmeen hyvin tuo pikkuihminen hoksasi miten pyörä toimii vaikka ei ole ikinä ennen päässyt kunnolla tositoimiin.

Luonnollisesti pieneltä jännitykseltä ei vältytty, nimittäin olin jo perjantaina viittä vaille varma ettei juhlista tule mitään. E heräsi silmät muurautuneena umpeen, mikä tarkoitti kotipäivää ja lääkärireissua. Luultiin viime syksynä, että E:llä oli alkava silmätulehdus ja tämän myötä meille oli kirjoitettu silmätippoja, jotka olin ehtinyt hakea kotiinkin asti niitä avaamatta. Nyt tulehduksesta ei voinut erehtyä joten aloitin silmätippakuurin jo heti aamusta, sillä tiesin että tämä meidän lastenlääkäri aloittaisi ne jokatapauksessa. Pikkuhiljaa silmät näyttivät paremmilta ja koska antibiootti oli päällä, ei juhlia tarvinut perua. Toki olisin ymmärtänyt senkin jos kaikki eivät olisi tulleet, sillä eihän näistä tarttuvista koskaan tiedä…

Sitten voittekin arvata mitä olen viimeviikon puuhannut kun täällä blogissa on pidellyt hiljaista. Timo oli koko alkuviikon iltavuoroissa, joten minulla ei ollut minuuttiakaan ylimääräistä aikaa. Perjantai menikin sitten leipoessa ja eilen aivotoiminta sammui suurinpiirtein yhdeksältä. Välillä arjen vauhti huimaa päätä, tuntuu ettei aikaa jää kyllä mihinkään ekstraan. Vielä ensiviikko painetaan tukka putkella, sillä perjantaina aamusta lähden kolmen päivän urakalle lapsimessuille, sen jälkeen elämä vähän rauhoittuu.. Ainakin näillä näkymin.

Ehkä voisin startata ensiviikon hieman energisemmissäkin merkeissä, mutta tiedän että kyllä se viikko siitä taas käynnistyy. Suosittelen lämpimästi ottamaan seurantaan minun instagramin (emmakaisa_) , siellä olen huomattavan paljon aktiivisempi kuin mitä ehdin ikinä olemaan täällä blogin puolella tällä hetkellä. Koitan saada jokatapauksessa ensiviikolla pari postausta ulos, mutta katsotaan- en lupaa mitään. Jos jotain toiveita on niin niitä saa kyllä esittää, välillä pää hakkaa niin tyhjää näiden päivien päätteeksi.

 

Viime viikonlopun seitsemän parasta ♡

Hassua, että silloin kun kaikki menee hyvin ja ei ole oikein mitään mikä mieltä painaisi, ei tahdo juttukaan luistaa. Vaikkakin tottahan se on, ne negatiivisia asioita käsittelevät postaukset on aina niitä luetuimpia. Ehkä se on se samaistumispinta mikä kiinnostaa.

Nyt en kuitenkaan aio käsitellä mitään negatiivista, sillä vaikka minua väsyttää tämän kellojen siirron vuoksi niin paljon, että meinaa järki lähteä, en jaksa velloa väsymyksessä- kyllä tämä aikaerorasitus pian helpottaa, heh. Olipa muuten työmaa saada tuo taapero nukkumaan kun kello näytti 22, vaikka ”oikeasti” se oli vasta 21. Tänään on varmasti helpompi ilta kun viimeyön univelat painaa (enkä nyt puhu vain itsestäni ;)).

Mutta listattakoon aivan superin viikonlopun parhaat palat:

♡E:n pikkukaverit joiden kanssa hän jo nyt touhuaa ihan täysillä. Ihan lempi kaveri on pikkuinen Fanni, josta E tykkää ihan mielettömän paljon.

♡Kaverisynttärit, joita tässä alkaakin olemaan pikkuhiljaa. Meno oli vallatonta ja jo tässä E:n omia odotellaan kovasti!

♡Lapsuudenystävä ja perhetutut, joiden luota löytää aina pienen palan kotia. On helppoa olla kun he tuntee sinut ihan syntymästä asti.

♡  Lauantai ystävien kanssa, kipeäksi nauretut vatsalihakset ja syvälliset keskustelut. Ystävät on parasta! (Enpä olisi nimittäin uskonut vielä tänäänkin virnuilevani yksinäni.)

♡ E sunnuntaina koitti virpoa, mutta se jäi vähän lyhyeksi kun kaveri sanoi aina ”viivon vaavon teeveeks”! Ihana E♡

♡Kesäaika ja valo! Niin paljon kuin vihaan kellojen kääntämistä niin saman verran rakastan myös valoisia iltoja. Kevät saa tulla!

♡Perhe, perhe, perhe.

Ja miten ihanaa oli viettää sunnuntai jo hieman odottaen maanantaita, #ilovemyjob ja silleen! Ainiin… Minulle on nyt jonkun verran tullut kyselyitä sairaanhoitajan työstä ja siitä miten olen päätynyt juuri tähän hommaan, sekä muutenkin uravaihtoehdoista sairaanhoitajana, niin painahan sydäntä jos postaus aiheesta kiinnostaa 🙂

Hei ihan mahtavaa alkanutta viikkoa, ensiviikonloppuna on yksi minun lempi pyhistä, nimittäin pääsiäinen! Mikäköhän siinäkin on?

Processed with VSCO with c4 preset