Sehän ei ole sinulta pois.

”Pay close attention to people who don’t clap when you win”  

”We raise by lifting others”

Mitä enemmän somemaailma kehittyy ja blogiskene muuttuu sitä mielenkiintoisemmaksi ajat minun mielestäni käyvät. Sosiaalinen media on antanut ihan uudellaisen alustan olla eri mieltä ihmisten kanssa, käydä hiljaista ja välillä kovaäänistäkin sotaa toisen kanssa. Paljon puhutaan siitä vihapuheesta minkä neti anonyymius mahdollistaa, mutta vähälle jää se niin sanonutt hiljainen ”mielenosoitus” joka saattaa olla vähintään yhtä raastavaa kuin se suoraan annettu palaute.

Jokainen voi varmasti sanoa, että ladatessaan sen uusimman kuvan someen sitä toivoo, että joku siitä tykkäisi, ehkäpä vielä kommentoisikin. Kyllä minä itsekin aina ilahdun jokaisesta kommentista ja tykkäyksestä. Jos mietitään facebookkia niin tykkäysten voima saattaa olla jollekin korvaamaton, pienyrittäjä tavoittaa helposti paljon enemmän ihmisiä kuin lehden sivuilta, mikäli hänen jutuistaan tykätään ja niitä kommentoidaan. Muistan kun yksi ystäväni kerran sanoi, että tykkäilee kyllä minun postauksistani vaikka ei niitä aina ehdi lukemaan, sillä niin ne voi tavoittaa jonkun joka sitten ehtii lukea, eikä muuten niitä näkisi.

Se mikä minua välillä ihmetyttää on se, että miksi en tykkäisi tai miksi en zemppaisi ystäviäni ja tuttujani myös somessa? Minusta olis jotenkin todella kummallista jättää tekemättä jotain sellaista, millä voin varmasti vaikuttaa vain positiivisesti ihmisen näkyvyyteen tai vaikka pelkästään mielialaan. Huomaan itse paluuni jälkeen miten haastavaa on päästä takaisin siihen mihin homman jätin viime keväänä, ehkä jopa mahdotonta. En usko, että puurtamalla yksin, huomioimatta kollegoitani ollenkaan edesauttaisin omaa tekemistäni yhtään. Vaikka sanotaan, että blogimaailmassa kilpailu on kova, niin sehän ei ole keneltäkään pois jos jaat kaverisi julkaisun tai käyt sitä kommentoimassa. Kilpailu tulee olemaan aina alalla kuin alalla kovaa, mutta se ei todellakaan vie keneltäkään mahdollisuutta edetä pois, jos on kanssakipuurtajille mukava —päin vastoin. Nousemme nostamalla toista.

Ei ole iso juttu piristää toisen päivää positiivisella kommentoinnilla, mutta pienellä eleellä voi saada paljon hyvää fiilistä aikaiseksi ja iloa päiviin. Ja lopulta sehän ei ole sinulta pois, jos toiselle tulee hyvä mieli.

 

10 postausta, jotka eivät kiinnostaneet ketään.

Pian tulee vuosi täyteen siitä kun blogini siirtyi fitfashionin alle. Olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt bloggarina varmasti tuplasti enemmän, kuin mitä ensimmäisen blogivuoteni aikana ja samalla bloggauksesta, rakkaasta harrastuksesta, on tullut minulle toinen työ. Tai en minä osaa tätä oikein vieläkään työnä pitää, tämä on vähän niinkuin friend with benefits:D!

Tavoitteet seuraavalle vuodelle on asetettu ja on aika pistää silmään kakkosvaihde, sillä typeräähän se olisi jäädä laakereilleen lepäämään, aina on hyvä olla tavoitteita, suunnitelmia ja etenkin unelmia!

_MG_3718_Fotor

Minua kiinnostaa jo ihan uteliaisuuttanikin tilastot ja valehtelisin jos väittäisin, että en ole perillä blogini kävijämääristä. Voisin kutsua lukijakuntaani suorastaan uskolliseksi ja sehän tästä hommasta tekeekin parasta:) Aina ei kuitenkaan minunkaan juttuni ole kiinnostaneet, joten tässä aikani kuluksi kävin vähän postauksia läpi ja keräsin teille 10 vähiten luettua postausta kuluneelta vuodelta, sillä kyllä nämäkin ansaitsevat oman valokeilansa!

1.Viikonlopun metsätreeni vai metsähommia sittenkin?

Tykkäsin tässä postauksessa kuvista. Sisällöltäänhän postaus on hieman köyhä, mutta harmittaa, että hyvät kuvat jäi äkkiä unholaan. Onneksi voin aina palata niitä itse katselemaan kun niistä niin tykkään 😀

2.Hair crisis

3.Autumn vibes

4.Summer is it you?

Kaikkiin ylläoleviin.. Älä otsikoi englanniksi, se kuulostaa kivalta, mutta harvoin toimii. Otsikointi on kuitenkin jo puolet tekstistä, joten hieno ”taideotsikko” harvoin saa kauheasti avauksia. Toisaalta mikään ei ole niin raivostuttavaa, kuin jatkuva ”klikkiotsikointi” – välillä toki sekin on täysin suotavaa. Huomaan, että selkeintä on otsikoida postaus niin, että se tavoittaa kohderyhmänsä, silloin ei mene hyvät jutu ohi!

5. Punaisen flanellipaidan tarina

Tämä postaus ei vain toiminut. Ajatuksena olin taas askeleen edellä todellisia kykyjäni ja jos totta puhutaan, niin tuo postauksen flanelipaita päätyi roskakoriin ja ostin sellaisen ”oikeanlaisen” hyvin pian hennesiltä. En todellakaan ole ihminen, jonka pitäisi ruveta tuunailemaan vaatteita itse.

6. Taas kipeänä, eikö tämä ikinä lopu?

Eihän se lopu…

7. Verilöyly keittiössä, mitäpä sitä ei mielihalujensa eteen tekisi?

Palaa kohtaan 2-4. Tämä olisi varmaan pitänyt otsikoida ”maailman helpoin, mutta työläin punarjuurikeitto” tai jotain muuta yhtä ”raflaavaa”..  Jos nimittäin haluat löytää punajuurikeiton ohjeen, tuskin etsit sitä hakusanalla ”verilöyly”. Toisaalta huomaan, että ainakaan minun blogissani reseptit eivät ole se ykkösjuttu, siksi niitä nykyään aika harvoin jakelenkaan.

8. Raakasuklaamunat – hieman erilainen pääsiäisherkku

Raakasuklaa taitaa olla menettänyt hieman arvoaan? Vai olenko ihan väärässä? Pakko kyllä myöntää, että olisin syönyt ja kennollisen mignonmunia jos olisin voinut. Huoh, ne on niin hyviä!

9. Liikaa somea yhdelle ihmiselle

10. Liebster blogihaaste

Nämä nyt vaan ei kiinnostaneet ketään. Periaatteessa kummassakaan postauksessa ei ollut mitään ihmeellistä vialla.. Oikeastaan tuon blogihaasteen postaus on ihan hauska tuollainen kysymysjuttu, mutta sitähän ei otsikko kerro, joten harva tuon takaa on tätä postausta osannut varmaankan avata.

Yksi asia on aivan varma; silloin kun ajattelet, että ”tämä postaus on hyvä, tämä varmasti kiinnostaa ihmisiä” – se harvoin menee niin :D.

_MG_3719_Fotor

 

Millaisia postauksia siellä haluttaisiin nähdä enemmän?