10 postausta, jotka eivät kiinnostaneet ketään.

Pian tulee vuosi täyteen siitä kun blogini siirtyi fitfashionin alle. Olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt bloggarina varmasti tuplasti enemmän, kuin mitä ensimmäisen blogivuoteni aikana ja samalla bloggauksesta, rakkaasta harrastuksesta, on tullut minulle toinen työ. Tai en minä osaa tätä oikein vieläkään työnä pitää, tämä on vähän niinkuin friend with benefits:D!

Tavoitteet seuraavalle vuodelle on asetettu ja on aika pistää silmään kakkosvaihde, sillä typeräähän se olisi jäädä laakereilleen lepäämään, aina on hyvä olla tavoitteita, suunnitelmia ja etenkin unelmia!

_MG_3718_Fotor

Minua kiinnostaa jo ihan uteliaisuuttanikin tilastot ja valehtelisin jos väittäisin, että en ole perillä blogini kävijämääristä. Voisin kutsua lukijakuntaani suorastaan uskolliseksi ja sehän tästä hommasta tekeekin parasta:) Aina ei kuitenkaan minunkaan juttuni ole kiinnostaneet, joten tässä aikani kuluksi kävin vähän postauksia läpi ja keräsin teille 10 vähiten luettua postausta kuluneelta vuodelta, sillä kyllä nämäkin ansaitsevat oman valokeilansa!

1.Viikonlopun metsätreeni vai metsähommia sittenkin?

Tykkäsin tässä postauksessa kuvista. Sisällöltäänhän postaus on hieman köyhä, mutta harmittaa, että hyvät kuvat jäi äkkiä unholaan. Onneksi voin aina palata niitä itse katselemaan kun niistä niin tykkään 😀

2.Hair crisis

3.Autumn vibes

4.Summer is it you?

Kaikkiin ylläoleviin.. Älä otsikoi englanniksi, se kuulostaa kivalta, mutta harvoin toimii. Otsikointi on kuitenkin jo puolet tekstistä, joten hieno ”taideotsikko” harvoin saa kauheasti avauksia. Toisaalta mikään ei ole niin raivostuttavaa, kuin jatkuva ”klikkiotsikointi” – välillä toki sekin on täysin suotavaa. Huomaan, että selkeintä on otsikoida postaus niin, että se tavoittaa kohderyhmänsä, silloin ei mene hyvät jutu ohi!

5. Punaisen flanellipaidan tarina

Tämä postaus ei vain toiminut. Ajatuksena olin taas askeleen edellä todellisia kykyjäni ja jos totta puhutaan, niin tuo postauksen flanelipaita päätyi roskakoriin ja ostin sellaisen ”oikeanlaisen” hyvin pian hennesiltä. En todellakaan ole ihminen, jonka pitäisi ruveta tuunailemaan vaatteita itse.

6. Taas kipeänä, eikö tämä ikinä lopu?

Eihän se lopu…

7. Verilöyly keittiössä, mitäpä sitä ei mielihalujensa eteen tekisi?

Palaa kohtaan 2-4. Tämä olisi varmaan pitänyt otsikoida ”maailman helpoin, mutta työläin punarjuurikeitto” tai jotain muuta yhtä ”raflaavaa”..  Jos nimittäin haluat löytää punajuurikeiton ohjeen, tuskin etsit sitä hakusanalla ”verilöyly”. Toisaalta huomaan, että ainakaan minun blogissani reseptit eivät ole se ykkösjuttu, siksi niitä nykyään aika harvoin jakelenkaan.

8. Raakasuklaamunat – hieman erilainen pääsiäisherkku

Raakasuklaa taitaa olla menettänyt hieman arvoaan? Vai olenko ihan väärässä? Pakko kyllä myöntää, että olisin syönyt ja kennollisen mignonmunia jos olisin voinut. Huoh, ne on niin hyviä!

9. Liikaa somea yhdelle ihmiselle

10. Liebster blogihaaste

Nämä nyt vaan ei kiinnostaneet ketään. Periaatteessa kummassakaan postauksessa ei ollut mitään ihmeellistä vialla.. Oikeastaan tuon blogihaasteen postaus on ihan hauska tuollainen kysymysjuttu, mutta sitähän ei otsikko kerro, joten harva tuon takaa on tätä postausta osannut varmaankan avata.

Yksi asia on aivan varma; silloin kun ajattelet, että ”tämä postaus on hyvä, tämä varmasti kiinnostaa ihmisiä” – se harvoin menee niin :D.

_MG_3719_Fotor

 

Millaisia postauksia siellä haluttaisiin nähdä enemmän?

 

 

Melkein unohdin!

_MG_3312

Siitä on tosiaan nyt kaksi vuotta kun pistin pystyyn pienen blogini bloggeriin. Tein muuttaessani Lilyyn reilun pulen vuoden päästä perustamisesta aivan emämunauksen, kun poistin koko bloggerin tiedot. Samalla katosi myös blogini kaikki materiaali – miten hauskaa niitä olisikaan nyt lukea!

En oikeastaan olisi ikinä blogin alkuaikoina uskonut, että blogistani tulisi näinkään suosittu. Pidän edelleen blogiani hyvin pienenä, mutta kehityskelpoisena yksilönä. Olen ainakin omasta mielestäni kehittynyt kirjoittajana ja myös kuvaajana paljon . Eniten on tainut kuitenkin kehittyä meidän Timo, jonka poissaolo kamerantakaa näkyy mm. tällaisina tärähtäneinä itselaukaisukuvina kuin tänään..

_MG_3304

Jos joku ei tosiaan ole vielä kuullut minun blogini tarinaa, mistä kaikki sai alkunsa ja tämä ehkä hieman erikoinen nimivalinta myös, niin kerron teille sen lyhyesti.

Kaksi vuotta sitten olin ollut jo sujuvasti uudenvuodenlupauksen myötä tipattomalla parin kuukauden ajan. Oltiin tehty lupaus olla toukokuun loppuun asti koko kaveriporukka ilman alkoholia ja muutekin parantaa elämäntapojamme.

Projekti lähti itselläni reippaasti käyntiin ja voin todella hyvin. Olin kypsytellyt ajatusta siitä, että blogin perustaisin, jo useamman vuoden. Itseasiassa bloggerista löytyikin pohja johon olin blogia hahamotellut nimellä Flashing moment– hyvin kansainvälistä :D. Koin pystyväni antamaan jotain siitä hyvästä fiiliksestä eteenpäin, joten pistin eräänä hyvin valvottuna yönä pikku blogini pystyyn ja siitää kaikki tämä alkoi..

Niin juu ja tosiaan nimen takan on niinkin syvällinen tarina, kuin se, että tänään taitaa olla ”kesään” juurikin tuo 100 yötä – paitsi, että on karkausvuosi, niin 101.

Olen huomannut sen, että elämässä kuuluu kai kaiken kanssa olla oma kahden vuoden kriisinsä, sillä niinkuin parisuhteessakin aikanaan, myös nyt blogia kohtaan olen kohdannut oman kriisini. Olen jo muutaman kuukauden miettinyt tulevaisuuttani bloggaajana ja sitä, että onko minulla vielä tänne blogiviidakkoon annettavaa. Olen ehkä ollut hieman ahdistunut kun huomaan, kuinka juttuni pyörivät napani ympärillä ja kaikki ajatukseni koskevat vain raskautta.

Toisaalta – tätä tämä minun elämäni nyt on, että eipä minulla kamalasti olisi sanottavaa jos jättäisin kokonaan pois minun henkilökohtaiset kuulumiseni :D. On ilahduttavaa huomata, että huolimatta juttujeni mammaisuudesta, on lukijat edelleen pysyneet matkassa mukana ja sydäntäni lämmitti erityisesti TÄMÄN postauksen kommentit, tuli taas heti varmempi olo jatkaa.

Haluan kehittyä vielä paljon lisää, oppia ja myös antaa teille kokoajan vähän jotain uutta, etten jää nyt tähän aloilleni. Meillä on ollut Timon kanssa vitsi, että vauvan syntymän jälkeen onkin sitten vuorossa projekti Emma 2.0, niin ehkä täälläkin näkyy sitten 100 yötä kesään 2.0.

Kivaa kun olette kaikki siellä, tylsää tätä olisi itselleen vain kirjoitella <3

_MG_3319withloveEmma