Yhden aikakauden loppu.

Minun piti julkaista tämä teksti jo eilen illalla, mutta kuinkas ollakkaan meillä tämä korvakierre jatkuu vaan ja sen vuoksi ilta menikin Emil kainalossa. Olen kyllä niin kiitollinen, että otettiin silloin aikanaan tuo laaja vakuutus hänelle, sillä oli taas niin älyttömän vaivatonta tänään aamulla varata aika lääkäriin. Ei saatu kovin paljoa toivoa, että tämäkään kuuri purisi ja putkitusvaihtoehtokin alkaa olla aika varteenotettava. Seuraava viikko sen aikalailla näyttää. Onneksi tänään ei ollut mitään ihmeellistä, niin en vienyt Emiliä päiväkotiin. Sain kuitenkin hoidettua pakolliset asiat tässä kun tuo minimies nukkuu.

Tämän viikon vetelen vielä aika lunkisti menemään, mutta tällä erää näyttää siltä, että minun keikkasairaanhoitajan ura päättyy hyvinkin pian. Kuten joskus sanoinkin, tulee blogi kokemaan kovia töitteni myötä ja tulen kirjoittelemaan harvemmin. Olen kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että minun aikani bloggarina alkaa tulla tiensä päähän.

Olen tässäkin asiassa sellainen kaikki tai ei mitään ihminen ja nyt viimeaikoina olen kokenut etten voi antaa enää blogille sitä parasta itseäni. Kirjoittaminen on ollut välillä hieman takkuilevaa ja tuntuu, että asiaa ei ole enää niinkuin ennen, tai jos on asiaa niin se usein on sanottu jo sataan kertaan. Se ehkä eniten purkamista vaatinut vauvavuosi on takana ja elämässä katsotaan eteenpäin. Ehkä se on osittain syynä, että en oikein ole ehtinyt kuvailla ja kun arki on töitä ja kotia ei sitä sisältöä enää ole niinkuin minun ollessani kotona kaiket päivät.

Toisaalta työnkuvani tulee jatkossa olemaan sellainen, että haluan hieman rajata someni sisältöä tarkemmin, joten se vaikuttaa osaltaan paljon tähän minun päätökseeni. Tämä on kuitenkin pieni hinta siitä, että saan tulevaisuudessa tehdä sitä mistä olen unelmoinut.

Olisi epäreilua teille tehdä asiat puoliteholla ja tuottaa huonoa blogisisältöä, mutta olisi myös itselle väärin tehdä jotain mikä ei enää tuota iloa niin paljon kuin ennen. On jotenkin ihan absurdia kirjoittaa tätä, sillä en olisi ikinä kuvitellut, että oikeasti pystyisin tekemään näin. On jotenkin ihan outoa ajatella, että iltaisin ei tarvisi tehdä enää mitään jos ei halua. Toisaalta välillä kun asiat eivät ole omasta tahdosta kiinni vaan illan hässäkkä on ollut kaikkea muuta kuin kirjoittamiselle otollinen, olen potenut ihan turhaan tosi huonoa omatuntoa kirjoittamattomuudestani.

Jatkan kuitenkin kirjoittamista vielä kesäkuun ensimmäisen viikon, minun pitää viedä loppuun ne asiat mitä olen aloittanut. Tulen kirjoittamaan ihan niinkuin ennenkin ja tämä tuskin tulee vaikuttamaan sisältööni. On helpompaa nyt olla kun olen ollut avoin, päätöksen teon jälkeen, on ollut jotenkin tosi vaikeaa kirjoittaa mistään kun minulla on ollut ihan epärehellinen olo. Nyt tämä on kuitenkin sanottu ääneen ja tuntuu kuin kivi olisi tippunut sydämeltäni.

Aion jatkossa pitää instagramini aktiivisena, joten se kannattaa itselleen lisätä mikäli meidän kuulumiset kiinnostaa, toki vielä nyt reilut pari viikkoa päivittelen blogia. On tämä jotenkin hassua. Mutta eikö se niin mene, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa?

Blogihistoriani bannerein// Käyhän vinkkaamassa postaustoiveesi!

äöäöäöäöäö_Fotor_Fotor

On sinällään pieni harmi, että kansio, jossa blogini ihan ensimmäiset kuvat ovat olleet on kadonnut teille tietämättömille. Tässä kansiossa sijaitsi nimittäin myös aivan ensimmäinen bannerini, joka oli kuva pelastusrenkaasta.. Muuten kuvat löytyvät ehkä jostain kuvatiedostoista, mutta niiden laatu on niin huono, että ne eivät todellakaan kuulu enää ihmisten ilmoille. Ehkä joskus viiden vuoden päästä voin tehdä jonkun muistelupostauksen 😀

Aika pian alun jälkeen vaihdoin sympaattisen uimarengaskuvan ja tilalle tuli tämä:

bannerinniniii

Kuva on otettu Kreikassa ja nyt kun sitä katselee ei se olekkaan mikään hassumpi banneri. Teksti pitäisi päivittää toki nykyiseen! Toivon, että olen vuodenvaihteessa vähintäänkin yhtä ruskea kuin mitä olin tuolloin. Harmittaa, että olen myynyt tuon mekon, sillä se olisi mitä parhain tämänhetkisessä olomuodossani ja kaikenpäälle vielä vähän kevyempi kuin mitä nuo olemassa olevat maksimekkoni!

Rantabannerin jälkeen taisin vaihtaa kuvan tähän..

banneri12

Tämä kuva oli Milka Tarkiaisen käsialaa, niinkuin suurinosa bannerikuvistani on ollut. Tavallaan tykkään tästäkin kovasti, mutta kuva ei kuvasta minua mitenkään vaan on tanssiryhmämme promokuvia. Tykkään kuitenkin kovasti tästä hyvin pelkistetystä lookista, tekstin fontin taas vaihtaisin. Tämän ylläolevan bannerin jälkeen on blogissa nähty ihan ylimmäinen kuva ja muutama muukin räpellys kun koitin tehdä itse itselleni banneria huonolla menestyksellä.

Viimeisenä bannerina ennen fitfashionille tuloa taisi olla tämä..

banneri13

Tämä koko banneri on Milkan käsialaa ja tykkäsin tästä todella kovasti. Halusin kuitenkin uutta ilmettä blogille ja kun muutto Fitfashionile koitti vaihdoin bannerini tuttuun tummaan kuvaan..

cropped-Emma_100b.jpg

Tummuus kuitenkin sattui silmään ja päädyin jossain vaiheessa tuohon todella yksinkertaiseen ja hieman helppoon vaihtoehtoon joka minulla on nytkin parasta aikaa bannerin paikalla. Haluaisin siihen kuvan, joka jotenkin kuvastaa minua, mutta en yhtään tiedä, että mistä lähtisin liikkeelle.. Toisaalta valkoinen on aina helppo – ei käy kyllästyttämään!

Mikä teidän silmäänne on kaikista kivoin?


 

Aivoni ja oikeastaan koko arkeni on pehmentynyt raskauden myötä ja kyllä, jos ihan rehellinen olen, voisin suoltaa tänne toinen toisensa jälkeen PELKKIÄ raskausjuttuja ja ajatuksia. Koitan kuitenkin säästää myös niitä lukijoita, joita asia ei ihan niin paljon puhuttele tällä hetkellä ja pysytellä myös vanhalla linjallani.. Ainiin- sellaista ei enää ole!

Hyvinvointi minun elämässäni on muuttanut hieman muotoaan toistaiseksi ja sen myötä myös moni asia on tilapäisesti tauolla. Voisin todeta ihan suoraan, että en oikein tunne itseäni juuri nyt, mutta kyllä tämä Emma täältä taas pian kuoriutuu! Jos alan viljellä blogiin joulu-inspiraatiokuvia, niin siinäkohtaa kutsukaa ambulanssi.

Haluaisin kuitenkin nyt antaa palloa hieman teille lukijoille, sillä toteutan mielelläni niitä toivepostauksiakin, joten jos tulee jotain mieleen, että mistä olisi kiva jos kirjoittaisin, niin kerrothan ihmeessä 🙂 !