Välivalitus.

Päätin jo ennen blogin jatkamista, että pidän positiivisen fiiliksen blogissa yllä. Päätin myös, että omistan joka kuukausi postauksen pelkälle valittamiselle jotta voin pitää valituksen aiheet muuten poissa postauksista. Eli välivalitus tulee olemaan kuukausittain toistuva postaus ja tämän kommenttiboksiin saa myös oksentaa kaiken mikä mieltä painaa. Ei tarvi sitten enää muualla kiukutella.

Enkä oikeastaan haluaisi valittaakkaan mutta…

Mikä on tuo sää? Nyt ollaan niin hiton talvea, mutta ylihuomenna tulee taas vettä oikein vaakatasossa ja voin vaan kuvitella miten kivaa on työnnellä rattaita tarhaan siinä kelissä. Tai no eipä tässä vaakatasossa satavassa lumessakaan ole mitään mistä nauttisin, mutta parempi kai näin tammikuussa.

Mikä ongelma on ihmisillä lasten kanssa? Huomaan jatkuvasti ulkonaliikkuessamme, että pieni ihminen vierelläni haluaisi ottaa kontaktia ja hymyillä, mutta häntä vaan tuijotetaan takaisin töykeästi. Ei ole iso homma hymyillä tai vilkuttaa takaisin, hän on kuitenkin vaan lapsi.

Miten ärsyttävää onkin muuten näillä säillä pukea uhmakasta taaperoa. Voin väittää, että olen oppinut sellaiset neuvottelunlahjat, että näillä tulisi rauha vähintään Lähi- itäänkin, sillä sen verran saa käydä keskustelua, että saadaan haalari päälle.

Miksi minulla ei voi olla lomaa juurikin nyt tammikuussa, että voitaisiin karata koko porukka vähintää Thaikkuihin? Olisi ihanaa saada vähän valohoitoa, sillä tämä pimeys tekee hulluksi. Sattui muuten silmääni joku juttu, että joulukuussa aurinko paistoi 11 tuntia. Miettikää, ei edes tuntia joka päivälle. Ei sillä tämä taisi olla kyllä koko kesänkin keskiarvo, tai siltä minusta ainakin tällä hetkellä tuntuu.

On muuten hiton ärsyttävää kun tiskikone jättää tiskit likaiseksi. En ole tähän päivään keksinyt miten tiskeistä saisi puhtaita, vaikka miten huuhtelen astiat ja putsailen konetta. Jotain minä teen selvästi väärin.

JA mikä ihme siinä on, että joka taloyhtiöstä löytyy yksi Ulla Taalasmaa joka tietää sinun jokaisen liikkeesi? Oikeasti mistä näitä koko talon asialla olevia ihmisiä oikein sikiää? On ihan kiva, että joku huolehtii, mutta siinäkohtaa kun juostaan perään ulos asti ihan epäolennaisia toimittamaan on minusta jo vähän tehty tikusta asiaa. Ja miten se joku ihminen tietääkin aina jotain enemmän roska- astoiden sisällöstä kuin kukaan muu?

Nyt kun on valittamiset valitettu niin positiivisella energialla eteenpäin. Säästän seuraavat ensikuulle.

 

Luojankiitos tänään on lokakuun viimeinen!

Luulen, että kohdallani on käynyt vain niin, että lokakuu ja tuleva talvi on vetänyt mielin matalaksi. Olen kriiseillyt koko kuukauden itseni, elämäntilanteeni ja kaiken muunkin kanssa – niinkuin nyt olen varmaan aika selväksi monta kertaa tehnytkin. Olen tajunnut hukkuneeni arkeen, jossa on kärsinyt niin minun oma hyvinvointini, kuin meidän parisuhteemmekin. Olen tehnyt kaiken täysin omia periaatteitani vastaan nyt on aika alkaa huolehtia muustakin kuin Emilistä.

Lapsi nyt on tottakai tällä hetkellä elämämme keskiössä, eihän hän pysty tekemään mitään itse. On kuitenkin täysi vale, että minulla ei olisi aikaa pojan nukkumaanmenon jälkeen keskustella mieheni kanssa, tai muuten viettää aikaa ja hoitaa myös meidän avioliittoamme. On täysi vale, että minulla ei muka olisi aikaa itselleni. Minulla on, jos otan sitä, kyllä Timo on Emilin kanssa ihan mielellään.

img_7739

Haluan aloittaa marraskuun täysin uudella asenteella, ehkä pitää sitä uutena alkuna. Olen hukannut nyt yhden kokonaisen kuukauden synkistelyyn, mutta toisaalta en ole pitkään aikaan pohtinut yhtä syvällisesti elämääni, kuin mitä viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt. Varmaan se myös kuuluu osaltaan tähän outoon ja uuteen elämäntilanteeseen, että sitä miettii välillä karkaamista Bahamalle yksinään. Kai se kaikki kipuilu on vain kasvua ja välillä on pakko miettiä, omaa elämäänsä ja tulevaisuutta.

Siksi en ole kirjoittanutkaan pariin päivään. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa. No minähän olen ollut 😀

Huomenna uusi kuukausi, uudet kujeet ja oikeasti meillä on paljon kaikkea kivaa tiedossa. Odotan ensimmäistä kertaa moniin vuosiin joulua ja olen jopa ajatellut laittaa kotiamme hieman sen kunniaksi. Odotan jopa hieman lunta ja pakkaspäiviä… KUKA MINÄ OLEN?

Nyt otan kissan kainaloon ja käperryn viltin alle sohvalle, huomenna uudella asenteella arkeen! 

img_7744