Ruokaremonttia ja banaanivalkosuklaata

_MG_2767

Syötiin reissussa niin järkyttävän huonosti, että en voisi tällähetkellä edes ajatella rasvaista ruokaa. Pelkkä ajatus pitsasta tai ranskalaisista oksettaa. Päätettiin Timon kanssa tuossa loman aikana, että putsataan kotiin tultuamme hieman ruokailuja. Timolla taitaa olla haaveena saada vähän siistittyä kuntoa, itsellä sellaiset tavoitteet eivät ole todellakaan kovin ajankohtaisia… Terveellistä ruokailua tämä raskaus ei silti estä.

Mietin jo aikaisemmin syksyllä täällä ääneen, että miksi olenkaan päästänyt irti vanhoista tottumuksistani? Nyt olen tullut siihen tulokseen, että todella tarvitsin pienen irtioton kaikesta vanhasta. Nyt kun sen sain haluaa mieli ja kroppa taas sitä minulle tavallista ja terveellistä ruokaa. Vauvallekkin on parasta saada suhteellisen puhdasta ja monipuolista ruokaa, eikä mitään rasvapommeja ruokavaliossaan. Toinen syy tähän ruokien siistimiseen on yksinkertaisesti siinä, että jos nyt jatkan koko kevään tällä linjalla mitä ollaan koko syksy vedetty, voin olla varma, että minulla on jokaikinen raskauskilo mukanani vielä eläkkeelläkin. Ja nyt haluan huomauttaa, että en todellakaan stressaile enää nykyisistä tai mitenkään halua dieetata, haluan vain takaisin vanhoihin tapoihini ja tiedän, että haluan myös äkkiä lapsen synnyttyä entisiin mittoihini, valehtelisin jos sanoisin, että sillä ei ole mitään väliä. 

Mitään superdieettiä en ole tässä nyt aloittelemassa vaan ihan perusjuttuja, mutta ilman niitä kermoja ja pastoja. Kuiduista ja rasvoista pidän silti huolta, mutta nyt vihannesten ja lihojen avulla. Hetki varmaan menee, että pääsen taas kiinni vanhoihin tapohini, mutta kyllä voin sanoa, että salaatti on maistunut todella hyvältä!

Vannoutuneena herkkujen ystävänä oli kuitenkin pakko jotain pientä kehitellä ja kokeilinkin uutta ”raakasuklaa” ohjetta. Tämähän on siis kaukana oppikirjanmukaisesta raakasuklaasta, mutta jotain sen kaltaista kuitenkin. Iloitsin tuosta Mannisen buddingista kun tajusin, että se on yllättävän lisäaineetonta noin niinkuin proteiinijauheeksi. Mitään puhdasta luomujauhettahan se ei ole, mutta pahimman puutteessa menee pieninä annoksina makeannälkään! Suosittelen testaamaan jos vaan ainekset saa helposti kasaan.

_MG_2770 _MG_2774

Mukavaa alkanutta viikkoa! Minä taidan mennä nyt nukkumaan 😀

 

 

No nyt voin sitten syödä kahden edestä… Vai miten se menikään?

Ensimmäiseksi, kiitos ihan koko sydämestä teille ihanista kommenteista, on ihana huomata, että kiinnostuneita tätäkin asiaa kohtaan on (sata sydäntä tähän). Blogi tulee elämään nämä muutokset vahvasti minun mukanani ja varmasi jutut myös pyörivät paljon elämäntilanteeni ympärillä, mutta voin luvata, että kuhan nyt alkuinnostuksesta pääsen, ei jutut ole ihan pelkkää raskautta kokoajan 😀


 

Kun taannoin kirjoitin, että minun on pakko aloittaa herkkulakko, ei se ollut mikään vitsi. En tiennyt omistavani tällaista on/off asentoa, jossa yksi positiivinen raskaustesti saa minut muuttamaan kaikki ruokailutottumukseni kertaheitolla.

Paljon on syömisiini vaikuttanut se, että mikä maistuu minäkin päivänä. Helpointa olisi jos voisin jokapäivä mennä seisovanpöydän ääreen valitsemaan, että mitä haluan syödä. Tämä nyt ei kuitenkaan ole järkevää, eikä edes mahdollista toteuttaa, joten jätetään tämä tähän. On hassua, että samaan aikaan ruokahalu on ihan pohjaton, mutta kuitenkin kokoajan ällöttää.

Paljon olen myös elänyt omien mielihalujeni mukaan ja niitä mielihalujahan sitten riittää.. Toisaalta himoitsen hedelmiä ja voisin elää päärynällä  ja banaanilla. Samalla kuitenkin tulee näitä yhtäkkisiä ”nyt tarvin juustohampurilaisen” himoja, joita ollaan vielä toistaiseksi toteutettu. Söin esim. eilen melkein kokonaisen pitsan, en muista onko tätä tapahtunut ehkä ikinä..

Tiedän, että pitää olla armollinen itsellleen, mutta ei ne 40 armon kiloa jää sinne synnärille jos ne on hartaalla syömisellä 9kk:n aikana kerätty.

Olen pystynyt pääpiirteittäin järkeistämään ruokailuani niin, että nyt meillä tosiaan on syöty sitä ihan tavallista kotiruokaa ja panostettu hyviin hiilihydraatteihin sekä kuitupitoisiin ruoka-aineisiin, jotta vatsani pysyisi aktiivisena. Haluan siitä huolimatta karsia pois nuo pitsat ja muut turhat ruoka-aineet. Sintti ei tarvi pitsaa kasvaakseen, eikä minun kroppani elääkseen. Tokikaan en nyt totaalikieltäydy mistään, sillä on sitä joskus hyvä hieman herkutellakkin – etenkin nyt. Mutta jos herkuttelu tapahtuu useamman kerran viikossa, voin ihan hyvin heittää hyvästit nykyisille linjoilleni ja valmistautua jo etukäteen pitkään kuntokuuriin ensivuonna.

On ollut ihan hauskaa muutaman viikon elää hetkessä ja niiden mielitekojen mukaan, mutta nyt on aika ryhdistäytyä ja karsia turhat herkut pois! Raskaus kun ei ole lupa syödä kahden edestä vaikka kuinka tekisi mieli.

_MG_1652

Tietokoneen kuoret: caseapp.fi (saatu blogin kautta)