Niin katosi raskausmaha, rinnat ja hehku..

Pitää olla iloinen siitä, että kroppani palautui näinkin nopeasti ”ennalleen”. Ennallaan on toki aika suhteellinen käsite kun miettii millaisen myllyn läpi vartaloni on mennyt vuoden aikana. Oikeastaan nyt kuukautisteni loputtua tuntuu, että viimeinenkin turvotus on tiessään ja omituiset kivut ovat loppuneet. Sitä se lääkärikin silloin sanoi, että limakalvot tarvitsee ne kuukautiset toimiakseen normaalisti. Vaikka kroppa toimii suhteellisen normaalisti ja alkaa näyttää tutulta, on olo todellakin jotain aivan muuta kuin normaali.

raskaudenjalkeeniho

 

Raskausaika ei ollut todellakaan mitään minun elämäni parasta aikaa. Tunsin kuitenkin jollain omituisella tavalla itseni todella naiselliseksi. Minun ihoni ei ikinä ole ollut niin hyvässä kunnossa kuin silloin, hiukseni kasvoivat ja minulla oli ensimmäistä kertaa elämäni aikana rinnat. Vielä imettäessä tämä sama hehku kesti ja minulla oli hyvä, todella hyvä fiilis itsestäni… Sitten neljän kuukauden kohdalla se alkoi. Ensin alkoi tippua hiuksia joita tippuu edelleen niin paljon, että joudun imuroimaan päivittäin ettei poika tukehdu lattialla pyörivään karvamattoon. Sitten alkoi kukkia iho ja nyt myös rintani ovat pienentyneet niin pieniksi, että A- kuppi on minulle liian suuri.

img_7218

Ihan rehellisesti sanottuna minä yhtenä iltana itkin. Aivan kun minulta vietäisiin oma naiseuteni pala palalta taas pois. Ymmärrän, että tämä kaikki liittyy hormoneihin ja estrogeeni on tiukassa tässä vaiheessa raskauden jälkeen, mutta on hurjaa millainen syöksylasku alkaa synnytyksen jälkeen. Hyväksyn nämä kaikki asiat väliaikaisena pahana ja nykytuotteilla saa huijattua kyllä kaiken piiloon.

Se henkinen naiseus olisi vain kiva saada takaisin, sillä niin paljon kuin se vaikuttaa minuun se vaikuttaa myös meidän parisuhteeseemme. Ei kukaan jaksa katsoa loputtomiin sohvannurkassa itsesäälissä rypevää kaljuuntuvaa finninaamaista mörköä, joka kaiken päälle juokseen karkuun pienimmästäkin hellyydenosoituksesta peläten, että kohta joutuu antamaan vastarakkautta… Olen puhunut tästä aiheesta muidenkin synnyttäneiden kanssa ja ongelma tuntuu olevan hyvin yleinen, siitä vain ei puhuta ehkä niin paljon kuin pitäisi.

MUTTA ei anneta tämän latistaa hyvää fiilistä, se on nyt vaan pakko hyväksyä tilanne ja näillä mennään. Haluan kuitenkin sanoa, että jos siellä nyt joku tuntee itsensä puberteetti- ikäiseksi teinimonsteriksi tunnetiloineen ja ulkomuotoineen, niin kuule samassa veneessä ollaan! Tissit tästä tuskin kasvaa ilman rahallista apua, mutta muuten kaikki korjaantuu aikanaan. Luulisin, että kun Emil täyttää vuoden alkaa tämä hormonimyrsky hiljalleen olla laantunut.

raskauden-jalkeen

Jos huomenna sitten ne Emilin neuvola kuulumiset…