Emilin kuulumisia

sis tuotelinkin

IMG_5125

 

Meidän pieni, iso Emil on kasvanut siitä avuttomasta pikku rääpäleestä hiljalleen aivan hurmaavaksi vauvaksi. Minusta tuntuu, että edellisestä neuvolasta on ikuisuus, mutta meidän kotipunnitusten mukaan E painaisi nyt hieman yli seitsemän kiloa ja 62- 68 kokoiset vaatteet ovat nyt juuri sopivia.

Tuntuu, että päivä päivältä E alkaa olla iloisempi ja ottaa enemmän kontaktia ympäristöönsä. E on todellinen juttumies ja hänellä riittää asiaa jokaiselle juttuhetken hänelle antavalle. E ilmaisee myös hyvin tiukasti mielipiteensä jos joku asia ei mene ihan hänen suunnitelmansa mukaan. Esimerkiksi vatsallaan lattialla olo on sellaista kerran päivässä hommaa, sillä pikkumiehellä menee hermo alta aikayksikön kun hän ei osaa vielä liikkua eteenpäin. Leikkimatto on tällä hetkellä paras juttu ikinä!

IMG_5132

Body: Name it      Housut: H&M kids

 

Lempipaikka hänellä on sylissä, jossa nukutaan mielellään päiväunet, mutta kyllä se sohvakin taas kelpaa. E on alkanut pikkuhiljaa kiinnostua myös kääntymisestä, joten kauaa hän ei valvomatta enää sohvalla nuku. Liikkuminen on muutenkin nyt kovasti mielessä ja uskon, että pian saan alkaa siirrellä kynttilänjalkoja alimmilta hyllyiltä pois.

E:n ikenet ovat myös viimeaikoina aiheuttaneet hieman harmia, sillä ne ovat kovasti kutianeet. Onneksi pienillä avuilla niitä on saatu raavittua ja E:n oma nyrkki on ollut todella mieluinen purulelu. Yöt sujuvat kuten ennenkin, nyt pisin unipätkä on ollut jo kuusi tuntia, mutta edelleen mennään 1-4 heräämisellä, vaikka en enää viiden jälkeen herättyjä heräämisiä oikeastaan laske yöheräämisiksi. Voisin siis sanoa, että suurin osa öistä menee korkeintaan parilla heräämisellä.. Tänään saatiin nukkua niinkin pitkään kuin yhdeksään aamulla. Miten teillä yöt sujuu?

Tuntuu, että uusia juttuja tulee päivittäin ja voin todellakin sanoa, että yksikään päivä ei ole pojan kanssa ollut tähän mennessä samanlainen. Vatsavaivat selvästikin ovat vähenemään päin, vaikka kakkahommat puhuttaa edelleen. Olen muuten täysin sitämieltä, että jokainen ulostullut kakka vaatisi lehteen oman ilmoituksen, sillä kyllä  niitä aletaan siinä viiden päivän kohdalla odotella kuin kuuta nousevaa. Olen ehkä joskus naureskellut äideille jotka fiilistelevät vauvan kakkoja facebookissa, mutta nykyään tekisi jokaisen kakkavaipan jälkeen mieli päivittä fb:hen, että ”HURRAA! sieltä se tuli!”. Pienet on nykypäivänä minulla ilot!

IMG_5130

 

*Leikkimatto täältä

t (1)

 

Kuvitelma vs. todellisuus osa 1, arki.

Ajattelin tehdä tälläisen postaussarjan asioista, joiden kuvittelin menevän jollain tietyllä tavalla ja miten ne ovat nyt oikeasti menneet. Käsittelen postauksissa arjen, hankinnat ja kodin ratkaisut. Aloitetaan arjesta..

vaunut

Olen itseasiassa yllättynyt, miten hyvin meillä on kotona olo mennyt. Kaikkihan tässä on uutta ja arki menee paljolti pikkuisen rytmissä, mutta mitään kauhean dramaattista ei ole tullut vastaan. Nämä asiat ovat kuitenkin menneet vähän eri tavalla kuin mitä ajattelin…

  • Vauva nukkuu omassa sängyssä heti ensimmäisestä yöstä alkaen.. Nukkuuhan hän. Ainakin yhden kolmen tunnin pätkän. Melkein joka yö. Niin, minun sydän ei kestä laittaa häntä omaan pinnikseen, vaikka se onkin siinä ihan meidän vieressä. Nyt on kuitenkin takana kaksi niin huonoa yötä, että ensiyöksi taidetaan kokeilla omaa petiä hieman uudella nukutustaktiikalla.
  • Olen päivät maidot rinnuksilla, koska maitoa tulee paljon. Noh, tämä pitää osittain paikkansa, sitä maitoa on vaan aivan kaikkialla : sängyssä, paidalla, sohvalla, vauvan päällä.. Onneksi ystäväni vinkkasi maidonkerääjästä, sillä se on nyt pelastanut paljon ja olen saanut maitoa pakkaseenkin hieman.
  • Pojalla on ihana oma huone, jossa lipasto ajaa hoitopöydän roolia. Heti kun kotiin päästiin muutti hoitotaso kylpyhuoneeseen ja nyt vaippa vaihtuu näppärästi siellä missä se on järkevintä. Tässä asiassa käytännöllisyys ajoi kaikkien sisustusratkaisujen edelle ja homma toimii nykyiseltään erinomaisesti.
  • Vauvalle luodaan rytmi alusta alkaen.. No ei kyllä meidän vauvalle. Hän elää niin tunteella tuon ruokailun suhteen, että ihan on kyllä jokainen päivä ihan erilainen ja uniikki. Valokaapissa on ollut ainoa rytmi ja silloinkin pojalla meni hermo 😀

vaunut1

Se mikä minulle on tullut kaikista suurimpana yllätyksenä ja minkä ajattelin menevän aivan toisin, on minun suhtautumiseni omaan aikaan. Nyt voin myöntää, että puhuin koko raskauden ajan odottavani ensimmäistä ”vapaa-iltaa”, ensimmäistä viinilasillista ja aikaa itselle. Sitä jotenkin raskaana kaipasi irtiottoa arjesta ja minä ihan oikeasti sitä kuohuviinilasillistani.

Minä join sen lasillisen kuohuviiniä, siinä ei ollut mitään hohdokasta. Aivan kuin minulla olisi joku realiteettikytkin kääntynyt päälle ja miten selvää se onkaan nyt, että kyllä sitä omaa aikaa sitten on kun on sen aika. Nyt olen pojan ensisijainen ravinnonlähde ja aikalailla kiinni pojassa sen myötä. Varmasti tulen käymään kaupassa, salilla ja jopa kahvillakin lähitulevaisuudessa ilman poikaa, mutta muutamaan kuukauteen ei tule kuuloonkaan reissut missä olisin pojan nälän tavoittamattomissa yli paria tuntia. Pullosta hän toki saa myöskin maitonsa, mutta ei sitäkään meillä täällä mitenkään loputtomasti ole jemmassa. Hassuinta tässä on se, että minulla ei ole mikään kiire enää viettämään sitä ”vapaa-iltaani” – kaikelle on kyllä aikansa! Niin ne prioriteetit vaan muuttuu…

Jatkan tätä listaa vielä josku, sillä tämä arki tästä vasta alkaa hahmottua pikkuhiljaa!

vaunut2

Ihanaa vappuviikonloppua sinne <3