Elossa sittenkin!

Vielä eilen olin lähestulkoon 100% varma, että en tule selviämään ikinä tästä taudistani. En muista milloin olisin edellisen kerran ollut yhtä kipeänä. Tarvitaan nimittäin aikamoinen tauti, että minä lähden itseäni lääkärille viemään, mutta siellä  minä olin perjantai- aamuna Hervannan terveysasemalla kiltisti jonottamassa sairaanhoitajan arviolle.

Olin aivan varma kun soitin terveysneuvontaan ja sieltä tympääntynyt täti kuittasi seitsemän päivän flunssani, yskäni ja päänsärkyni: ”no nyt vaan on aika sitkeää flunssaa”, että olisin vaan yksi tuhannesta oireitteni kanssa siellä valittamassa ja saisin palata kotiin lepäämään. Pelkäsin aika lailla myös kohtaavani jälkitarkastuksesta tutun lääkärin… Sairaanhoitaja olikin mitä ihanin ja käyntinikin osoittautui aivan aiheelliseksi, sillä tulehdusarvot olivat koholla jonkin verran.

Ilokseni kohtasin myös aivan todella mielyttävän nuoren lääkärin ja poskiontelon tulehdushan minulla oli, tämä ei kyllä ollut minulle mikään uutinen, sillä en ollut kahteen päivään voinut kumartua ollenkaan kun pää olisi räjähtänyt. Ajattelin, että haen kuurin ja sitten tämä tauti on hetkessä ohi….

Kotona nousi kuume, yskä johon en halunnut käsikauppalääkkeitä vahvempaa yskänlääkettä alkoi yltyä aivan hulluksi ja hiljalleen koko vointini mennä huonommaksi. Yskin niin paljon, että eilen illalla olin jo aika epätoivoinen. Ajattelin, että jos joudun yskimään tällä tavalla vielä päivänkin, ei kroppani kestä sitä enää. Jokaista vatsalihastani ja niskaani särki ja kurkkuni oli kuin vereslihalla. Ajattelin, että antibiootti olisi purrut nopeammin (okei ja olen hieman kärsimätön sairastaja).

Vielä viimeyön yskin kuin heikkopäinen sohvalla, mutta sitten nukahdin joskus neljän jälkeen ja kuudelta kun heräsin Emilin kanssa leikkimään oli olo aivan erilainen. Ihan terve en ole vieläkään, mutta se kamalaakin kamalempi yskä on tiessään ja kuume vihdoin ja viimein laskenut… Ottaa ihan älyttömästi päähän, että jouduin perumaan perjantain työt ja muutenkin viikonloppu on mennyt ihan hukkaan. Myös suunnilteltu unikoulu siirtyy nyt, sillä Emilkin on vähän flunssainen.

Toisaalta kiva, että viikonloppu on hieman pidennetty, sillä huomenna ehtii sitten puuhailla vaikka mitä. Toisaalta ilma on ollut niin järkyttävä, että eipä paljon haittaa tämä sisällä vietetty aika. Ihan naurattaa tuo sää… Onneksi ei ollut sen suurempia suunnitelmia!

 

Tähän turvotukseen ei kyllä aktivia auta!

img_8747

Onnekseni voin nyt ihan jo alkuun todeta, että ei, en ole raskaana, vaikka jos peilikuvaa katsoi niin ihan hyvin voisi olla viikko 20 meneillään.

Olen kertonut ennenkin kärsiväni turpoilevasta vatsasta. Raskauden jälkeen tämä ongelma on tullut sitten tuplana takaisin… Huomaan heti jos olen syönyt huonosti ja ”vääränlaisia” ruokia. Olo on tukala ja tunkkainen ja vatsa toimii huonosti. Osasin jo vältellä tiettyjä ruoka- aineita ennen raskautta, mutta koska raskauden aikana kaikki vatsavaivat olivat tiessään, on nyt pitänyt ikäänkuin opetella uudelleen, että mikä sopii ja mikä ei.

En oikeastaan edes tiedä, että mikä oli tänään tämän turvotuksen takana. Ehkä ne minun tekemäni lihapullat, vaikka eipä niissä mitään normaalista poikkeavaa ollut. Tai sitten bataatti, se on kyllä sopinut minulle aina ennen.

Selvästi joku ärsyttää suolistoa tällä hetkellä, sillä myös ihoni on pitkästä aikaa ihottumalla. Tämä on niin hassua. Voisiko se olla pelkästään  syömäni leipä? Luojan kiitos olo ei ollut laisinkaan niin tukala kuin mitä tuo turvotus antaa ymmärtää…

Jotenkin jo ehdin tottua siihen, että voin syödä mitä vain ja milloin vain, mutta harmikseni pitää taas totutella siihen, että kaikella on seurauksensa. Olen paljon pohtinut, että onko fodmap- ruokavalio minua varten, mutta useat sen poisrajaamat ruoat kuitenkin sopivat minulle, joten ehkä jatkan vain vanhaan tuttuun tapaan vältellen niitä itselle turvotusta aiheuttavia ruokia.

On kyllä oikeasti hassua miten vatsa turpoaa kaksin verroin raskauden jälkeen. Ennen se oli sellainen pikkuinen pömppömaha, mutta nyt puhutaan jo kunnon pallosta. Näen myös vatsastani kuukautisten alun, silloin turvotus on alavatsalla ja kyllä myös silloin hyvin suuri. Vatsalihaksenikin ovat sen verran hyvin palautuneet, että ei tuota voi oikein erkauman piikkiinkään pistää..

Onko kukaan muu huomannut samaa ”ongelmaa” synnytyksen jälkeen?

img_8751