Minusta(kin) tulee vanha ja ryppyinen – aika laittaa siis iho-asiat kuntoon.

Sitä luulee parikymppisenä olevansa kaunis ja kuolematon. Tuskin pystyin silloin ajattelemaan huomista päivää pidemmälle, niin saati sitten, että olisin hahmottanut elintapojeni kauaskantoisuuden. Silloin parikymppisenä kun olisin ottanut tuplasolkun tilalla tuplaveden ja käynyt ulkoilemassa muutenkin kuin tupakalla, olisi tilanne varmasti tällä hetkellä huomattavasti parempi. Tämän päivän kaksikymppinen on varmasti paljon enemmän hereillä oman ihon tulevaisuudesta ja jo pelkästään ravinnon vaikutuksesta omaan ulkonäköön – siis muuhunkin kuin vain vartalonmalliin.

Olen aina ollut runsaan meikin ystävä, eikä minusta varmasti koskaan mitään luonnonlasta tulekaan. Aloin kuitenkin äitiyslomalla viihtyä meikittömässä lookissa ja vapaapäivinä kotiseinille meikkaaminen tuntuu edelleen ajanhukalta. Välillä olen käynyt töissäkin naturellina, mutta teinin suusta tulee totuus ja minun luonnollinen lookkini on yleensä tiputettu äkkiä maanpinnalle – heh.

Koska viihdyn nykyään ilman meikkiä, (vai pitäisikö sanoa meikkipohjaa, sillä kulmat on pigmentoitu ja ripsissäkin on vielä pidennyksenrippeet), aion nyt panostaa tänä keväänä ihoni hyvinvointiin täysillä. Koen, että nyt on viimeistään se hetki kun on hyvä aloittaa panostaminen ihoni ja hiusteni hyvinvointiin, sillä en ole enää mikään nuori. Tai siis olen, mutta iho vanhenee päivä päivältä enemmän. Päätinkin tässä hiljattain, että aloitan kroppani kesäkuntoon- projektin vähän erilailla kuin ehkä ensin ajattelin. Päätin aloittaa ihon ja hiusten kesäkuntoon projektin.

Otin tänään kuvan kasvoistani ”ennen” kuvaksi ja huomenna otan hiuksistani samanlaisen – trust me, jo tämän päivän ”ennen” ja huomisen ”jälkeen” kuvat eroaisivat dramaattisesti, sillä pesin tänään hiukseni. Samalla kesäkunnon saavat myös omat ripseni, joita olen tässä jo kolmisenviikkoa ravinnut seerumilla ja risiiniöljyllä. Aion pitää ripsienpidennyksistä ainakin nyt pari kuukautta taukoa, mutta kyllä minä ne varmasti jo kesäkuuksi laitan takaisin. Tai katsotaan nyt, miten alan taas viihtyä luonnollisemmassa lookissa.

Mitä tämä sitten minun kohdallani tarkoittaa?

Tilasin itselleni puhdas +  kollageeni valmistetta, biotiinia ja jotain ihan random hius/kynsi vitamiinilisää. Skarppaan veden juonnissa ja koetan venyttää kampaamokäyntejä parin kuukauden väleihin. Ruokavalio minulla on pitkälti jo kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva, ainakin noin 80% ajasta, mutta hyviin rasvoihin pitää minunkin kiinnittää huomiota. Pidän kiinni ihonhoitorutiineistani ja elintavoistani – siinä kaikki. Ei siis mitään suuria muutoksia tiedossa, mutta kiinnostaa nähdä onko näistä mitään iloa?

Nyt haluaisin kuulla teidän vinkit hiusten ja ihon hyvinvointiin! Instagramin puolella tulikin jo hehkutusta kookosöljyn ja luonnonkosmetiikan puolesta. Paljastakaa salaisuutenne heti ;)! Olisi myös kiva kuulla kokemuksia erilaisista kollageeni valmisteista, onko niistä ollut hyötyä?

 

Niille päiville, jotka kerran kuussa pilaavat kaiken..

Eilen aamulla kun heräsin peili kertoi, että olen lihonut ainakin kymmenen kiloa. Naamassani kukki kolme komeaa finniä ja nestettä löytyi joka raajasta. Kaapista löytyi vain rumia vaatteita ja ne edes hieman silmää miellyttävät, eivät nekään istuneet päälle. Kertakaikkiaan näytin silmissäni kamalalta. Vihasin itseäni ja vihasin vartaloani. Kerran kuukaudessa tämä sama olo hiipii aina vieraakseni, onneksi nykyään tunnistan tämän puolen itsestäni ja tiedän, että tälläiseen täysin omituiseen ajatusmaailmaan ei ole kuin yksi syyllinen, joka löytyy hormonitoiminnastani. Sen jälkeen kun lopetin pillereiden syömisen, on tunteeni olleet täysin vuoristorataa. Jos yleensä ihmisestä tulee ailahtelevia e-pillereiden myötä, on minulla niiden lopettaminen tuonut nämä samat oireet. Olen päivää ennen kuukautisten alkamista täysi hirviö ja kiihdyn nollasta sataan nanosekunnissa, kun kuukautiset lopulta alkavat, vihaan itseäni vähintään yhden päivän ajan. Kuten nyt ihan esimerkkinä se, että mökötin eilen illalla tunnin timolle kun hän osannut lukea minun ajatuksiani ja säästänyt meidän viimeisiä proteiineja aamupalalle minua varten. Miten tälläinen voi toistua JOKA IKINEN KUUKAUSI? Nykyään osaan jo hieman suhtautua asiaan itseironialla ja tänäänkin kun taas tajusin, että hormonihirviö olallanihan se on taas joka puhuu, helpotti oloni huomattavasti. Miten meistä naisista on tehty näin ihmeellisiä olentoja, että joku niinkin pieni asia kuin kuukautiset voi sekoittaa koko pakan päiviksi. Olen pillereiden lopetuksen jälkeen kamppaillut myös ihoni kanssa, joka ehtii aina juuri ja juuri parantua ennenkuin hormonit puskevat taas leuastani läpi. Suurin huoleni liittyy kesän häihin, sillä juurikin vihkipäivämme on se päivä, jolloin ihoni on yleensä kukkeimmillaan, enkä nyt tarkoita mitään positiivista. En todellakaan haluaisi sille päivälle mitään ylimääräisiä murheita ja tiedän, että minua harmittaisi, niin pinnalliselta kuin se kuullostaakin, jos naamani olisi täynnä epäpuhtauksia. Mietinkin, että olisikohan mitenkään järkevää hankkia kesäksi hormonaalista ehkäisyä, jotta tälläiset ”ongelmat” saataisiin sivuutettua?

Pitkään olen sietänyt tätä jatkuvaa leuan kukkimista, mutta kun se ei vain tunnu loppuvan. Toinen toisensa jälkeen leukaani tulee kipeitä finnejä, jotka ovat todella ärtyneitä. Tämän kaltaisia oireita minulla ei ollut edes teini-iässä. Nyt myös selkäni on alkanut kukkimaan ja epäilen vahvasti lisääntynyttä proteiininkäyttöäni syylliseksi. Vaikka tiedän, että kukaan tuskin huomaa yhtään mitään naamassani, minua se vaivaa.  Ehdin jo toivoa, että kuukautiseni jäisivät niin epäsäännöllisiksi, että kahden kuukauden tauko olisi enemmän sääntö, kuin poikkeus, mutta väärässä olin. Kuin kellon lyömällä menkkamörkö saapuu kylään, ja iho elää sen orjana. Kyllä on taas olevinaan niin vaikeaa 😀 Onnea on olla nainen, mutta näinä päivinä olisi onni olla mies.

ranta1 rantawithloveEmma