Riittää, että minä pääsen treenaamaan, vauvasta viis! – puhuttaisko vielä kerran imetysasioista?

Tämä postaus on vastine tähän Monnan postaukseen tulleeseen kommenttiin.

”Piti ihan tulla ihmettelemään tähän ravitsemusaiheiseen kirjoitukseen, kun imetystekstin kommentointi on suljettu, että miten itsekäs ihminen voi olla? Ilmeisesti kuuluu tohon fitness hommaan. Pyrit siis syömään itse terveellisesti ja myös myyt ravitsemusneuvontaa rahaa vastaan, mutta et jaksanut tarjota terveellisintä mahdollista ravintoa omalle lapsellesi, vaan päädyit syöttämään hänelle roskaruokaa eli korviketta? ”Onhan se vitamiinipitoista” kirjoitit. Tilannehan on korvikkeen suhteen sama, kuin aikuisella, joka syö yksipuolisesti, ja ottaa vitamiinit purkista. Tiedät varmaan, että silloin kaikki muut suojaravinteet jäävät saamatta. Vauva piti opettaa pullolle, että äiti pääsee vähän treenailemaan. Hyvin tosiaan sopii tilanne äärimmäisen itsekeskeiseen fitnessmaailmaan, kun riittää, että minä syön terveellisesti ja että minä pääsen treenaamaan, vauvasta viis!”

 

”Vauva piti opettaa pullolle, että äiti pääsee vähän treenailemaan”

Hyvä herra, niin kommentoija on mies… Oletko aidosti, ihan oikeasti lukenut yhtään tekstiä mitä Monna on kirjoittanut? Oletko kertaakaan nähnyt hänen snäppejään, jossa hän itki kun ei saanut imetystä onnistumaan? Oletko todella noin mustavalkoinen ihminen, että kuvittelet, että treenaava äiti vaan lopettaa imetyksen, että pääsee treenaamaan? JA niin kerrotko ystävällisesti miten imetys ja treenaaminen pois sulkevat toisensa? Ja menikö sinulta täysin ohi se, että koko homman loppumisessa oli jostain aivan muusta kyse kuin jaksamisesta?

Minusta olisi jotenkin todella naivia edes yrittää väittää, että korvike on millään tavalla verrattavissa äidin maitoon. Korvike ei ole elävää ravintoa, äidin maito on ja lapselle parasta – tätä ei käy kieltäminen. Tuskin kukaan meistä korviketta lapselleen antavista äideistä on ajatellut, että hitto lopetan imettämisen kun tää korvike on niin paljon terveellisempää. Jos tämä imetyksen loppuminen olisi jollain tavalla meidän mielestämme tosi jees, niin ei kai me täällä suu vaahdossa koitettaisi edes jollain tavalla puolustaa itseämme äiteinä. Kaikki kun ei ole ollut siitä omaan peppuun tuijottamisesta kiinni.. Edes treenaava äiti ei tee päätöksiään vain ajatellen itseään, ja tässäkään tapauksessa kyse ei ollut päätöksestä lopettaa, vaan ongelmista jotka ajoivat tämän tien loppuun.

Kun puhutaan imetyksen loppumisesta ei kuitenkaan puhuta imetyskielteisyydestä. Itse omasta puolestani voin sanoa, että arvostan jokaista lastaan imettävää äitiä, sillä tiedän miten rankkaa se voi olla, tiedän, että se ei ole mikään helpoin reitti valita, tai no – toisille se parhaimmillaan sitä juurikin on. Voi olla, meidän taipaleemme loppui osittain minun tietämättömyyttäni tulevasta.. Ehkä jos olisin osannut katsoa puoli vuotta eteenpäin, olisin tehnyt vielä vähän enemmän kestänyt niiden silloisten ongelmien yli.. Turha sitä on jossitella. Se, että joku David kokemuksen syvällä rintaäänellä olisi siinä kohtaa minut ampunut alas olisi hän varmasti saanut minut murtumaan.

On helppoa puhua faktoista ja tutkimuksista, mutta tämä maailma kun ei ole mustavalkoinen. Jos kaikki maailman inhimilliset asiat voisi mitata mittareilla, perustella tutkimuksilla tai todentaa tilastoilla, jos kaikki tässä maailmassa tapahtuisi niinkuin niiden kuuluu mennä, olisi kai  kaikki täydellistä – ei olisi sotaa ei sairauksia. Minun elämässäni on kuitenkin niin monta osa- aluetta jotka koen näen ja tunnen ihmisenä, tunnetasolla ja juurikin sen harmaan alueen kautta, kukaan ei voi tietää miten olen asiat kokenut kuin minä itse. Minä en voi tietää miten kukaan muu äitiyttään kokee, minä en voi sanella kenenkään äitikokemusta, eikä kukaan minun.

Joten David.. Seuraavan kerran luet pelkät otsikot ja teet päätelmäsi niiden perusteella suosittelen lukemaan ensin tekstin loppuun, lukemaan sen uudelleen ja miettimään vielä kerran, että kannattaako tulla kertomaan miehenä naiselle hänen olevan itsekäs äitinä, kertomaan kuinka hän ei piittaa lapsestaan. Oliko sinun tällä kommentillasi jotenkin tarkoitus edistää imetystietoutta tai rohkaista jotain toista kommentin lukijaa imetys taipaleella?

…. Ja edelleen, en voi käsittää miten treenaaminen ja imettäminen poissulkevat toisensa? Kertokaa se minulle?

 

IMG_6382

 

Ja niin meidän imetystaipaleemme loppui.

Meidän imetystaipaleemme päättyi kolmisen viikkoa sitten. Minä lopetin imettämisen, lopetin sen koska en halunnut enää imettää. Kun kirjoitan sen noin se kuulostaa jotenkin aivan kamalalta, mutta nyt kun imetys on jo täysin historiaa koen, että nautin äitiydestä paljon enemmän kuin ennen.

Minä näin painajaisia imettämisestä jo ennen Emilin syntymää. Ajatus imetyksesta tuntui jotenkin todella vieraalta minulle, enkä ollut laisinkaan varma, että imetänkö Emiliä ollenkaan. Halusin kuitenkin kokeilla sillä ajatuksella, että ehkä mieleni muuttuukin kun alan vain imettää – näin ei käynyt. Kun yhden yön nälkähuudon jälkeen kätilöt antoivat aamulla korviketta ja vauvamme nukkui sikeää unta kolme tuntia yhtäjaksoisesti, mietin mielessäni mihin olin ryhtynyt. Maito kuitenkin nousi ja homma alkoi rullata.

Varmaan viikon- kahden jälkeen maitoa tulikin sitten ihan suihkuten ja Emil alkoi oireilla nielemästään ilmasta. Koitin kaikki suihkutissi (tämä sana jotenkin huvittaa minua edelleen) hoidot ja kikat, mutta mikään ei auttanut. Olisin varmaan heittänyt hanskat tiskiin jo silloin, mutta lupasin Timolle, että jatkan sinne kolmeen kuukauteen.

Emil söi jatkuvasti, siis ihan koko ajan. Hän huusi huutamistaan rinnalla ja ilman rintaa. Nyt jälkikäteen tajusin, että osa huudosta on ollut ihan vain nälkää, sillä hän ei malttanut keskittyä ruokailuun niin, että olisi saanut tarpeeksi maitoa, enkä minä kai jaksanut tarpeeksi yrittää antaa rintaa hänelle. Korviketta Emil on saanut jo kolmen viikon ikäisestä aina kun olemme olleet jossain tien päällä.

IMG_5329

Kesäkuun viimeisellä viikolla Emil teki täydellisen pullolakon.. Se oli hänen viimeisensä, sillä sen jälkeen eräänä päivänä hän vaihtoi lakon pullosta rintaan.Tiedän, että olisin kovalla yrittämisellä saanut homman taas rullaamaan, mutta eräänä sunnuntaina koin erään tissiltä kieltäytymisen jälkeen tilaisuuteni tulleen ja imetys loppui siihen.

Jo heti maanantaina aloin miettimään, että teenköhän nyt valtavan virheen? Poika alkoi hamuilla rintaa ja oli hieman hämmentyneen oloinen. En olisi uskonut, miten yhtäkkiä sitä kokikin itsensä maailman julmimmaksi ihmiseksi, vaikka poika oli ihan tyytyväinen pullomaitoon. Emil sai ja saa syliä, haleja ja rakkautta niin paljon, että vaikka tissi jäi pois, ei se vienyt sitä läheisyyttä mitä meillä on mihinkään.

Muutaman kerran olen miettinyt, että voi kumpa nyt vielä imettäisin. Esimerkiksi silloin kun Emil oli kipeä rokotteiden jälkeen ajattelin, että hän saisi nyt ehkä rinnalta sellaista lohtua, mitä en voi muuten tarjota. Nämä tunteet tulee aina välillä, mutta päälisin puolin olen kuitenkin todella tyytyväinen meidän tilanteeseemme. En koe, että tämä pullorumba olisi jotenkin hankalaa, todella kallistahan se kyllä on. Koska en imettänyt juuri koskaan julkisesti, on minulle helpotus, että poika syö nyt varmasti missä vaan, eikä minun tarvitse miettiä mihin piiloudun imettämään jos poika kieltäytyy pullosta.

Haluan kuitenkin korostaa, että arvostan jokaista imettävää äitiä – se ei todellakaan ole helppoa. Imetys ei vain ollut meidän juttu. En näe, että imetys mittaa yhdenkään äidin paremmuutta ja pikemminkin vastentahtoinen ja stressaava imetys saattaa vaurioittaa äidin ja lapsen suhdetta..Ehkä olen itsekäs tässä asiassa, mutta Emilillä on ainakin nyt äiti paljon kevyemmillä fiiliksillä äitiyden suhteen.

IMG_5336