Viimeviikko tiivistettynä 394 sanaan.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa puolihenkevä postaus siitä miten ihanaa on olla kaksi- vuotiaan lapsen äiti. Eikä siitä pääse mihinkään, mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä ihanampaa kaikki vaan on. Ajoittain myös järkyttävää ja raskasta, mutta toisaalta minusta tuo kytevä uhma on välillä suorastaan koomista kun mini ei enää itsekään tiedä miksi huutaa vaakatasossa lattialla. Olen kuitenkin todella innoissani kaikesta uudesta mitä mini oppii ja saan välillä nauraa ihan kippurassa kaverin oivalluksille. Miten ihana voikaan olla pieni ihminen?

Meillä oli siis eilen Emilin 2-v bileet. Ja voi luoja miten kivat juhlat meillä olikaan. Ystäviä, niin minun kuin Emilin, kävi monia ja perhe saapui kruunaamaan päivän. Illalla sänkyyn kaatui väsyneet äiti ja poika, päivä oli ihana, mutta todella uuvuttava. Oli ilo nähdä kaikki ihmiset koolla yhdessä paikassa ja vaikka itsellä aika meni lähinnä hössöttäessä, oli ihana nähdä kaikkia.

Tänään ollaan sitten opeteltu ajamaan uudella pyörällä ja koitettu toipua eilisestä. Ihmeen hyvin tuo pikkuihminen hoksasi miten pyörä toimii vaikka ei ole ikinä ennen päässyt kunnolla tositoimiin.

Luonnollisesti pieneltä jännitykseltä ei vältytty, nimittäin olin jo perjantaina viittä vaille varma ettei juhlista tule mitään. E heräsi silmät muurautuneena umpeen, mikä tarkoitti kotipäivää ja lääkärireissua. Luultiin viime syksynä, että E:llä oli alkava silmätulehdus ja tämän myötä meille oli kirjoitettu silmätippoja, jotka olin ehtinyt hakea kotiinkin asti niitä avaamatta. Nyt tulehduksesta ei voinut erehtyä joten aloitin silmätippakuurin jo heti aamusta, sillä tiesin että tämä meidän lastenlääkäri aloittaisi ne jokatapauksessa. Pikkuhiljaa silmät näyttivät paremmilta ja koska antibiootti oli päällä, ei juhlia tarvinut perua. Toki olisin ymmärtänyt senkin jos kaikki eivät olisi tulleet, sillä eihän näistä tarttuvista koskaan tiedä…

Sitten voittekin arvata mitä olen viimeviikon puuhannut kun täällä blogissa on pidellyt hiljaista. Timo oli koko alkuviikon iltavuoroissa, joten minulla ei ollut minuuttiakaan ylimääräistä aikaa. Perjantai menikin sitten leipoessa ja eilen aivotoiminta sammui suurinpiirtein yhdeksältä. Välillä arjen vauhti huimaa päätä, tuntuu ettei aikaa jää kyllä mihinkään ekstraan. Vielä ensiviikko painetaan tukka putkella, sillä perjantaina aamusta lähden kolmen päivän urakalle lapsimessuille, sen jälkeen elämä vähän rauhoittuu.. Ainakin näillä näkymin.

Ehkä voisin startata ensiviikon hieman energisemmissäkin merkeissä, mutta tiedän että kyllä se viikko siitä taas käynnistyy. Suosittelen lämpimästi ottamaan seurantaan minun instagramin (emmakaisa_) , siellä olen huomattavan paljon aktiivisempi kuin mitä ehdin ikinä olemaan täällä blogin puolella tällä hetkellä. Koitan saada jokatapauksessa ensiviikolla pari postausta ulos, mutta katsotaan- en lupaa mitään. Jos jotain toiveita on niin niitä saa kyllä esittää, välillä pää hakkaa niin tyhjää näiden päivien päätteeksi.

 

#emmanjatimonhäät, hääjuhla – elämäni parhaat bileet.

Nyt ottakaa mukava asento ja kaivakaa popcornit kaapista, sillä tästä postauksesta tulee pieni romaani… Tämä postaus on jatkoa kirkkokuville, jotta pääset mukaan tunnelmaan, käyhän katsomassa ensin tämä.


 

Kirkon jälkeen lähdimme suoraan hääkuvien ottoon (the kuvat seuraa huomenna perässä). Kun lähdimme kuvauksista, soitimme Timon toiselle bestmanille Mikolle, jotta hän osaa kehoittaa hääväkeä hakemaan onnittelumaljat. Kun saavuimme juhlapaikalle, oli häävieraat jo odottamassa meitä maljat kädessä odottavan näköisinä. Timon isä Juha toivotti meidän tervetulleiksi ja vieraat kohottivat meille maljat ja huusivat kolme kertaa eläköön- huudon.

_DSC8609DSC_4266

Maljojen jälkeen siirryimme telttaan istumaan, jossa seremoniamestarit Mikko ja Iisa kertoivat illan kulusta ja jokainen kaaso, sekä bestman esittäytyi ja kertoi jonkin muiston meistä. Tätä seurasi onnittelut, joiden jälkeen olikin jo(onneksi) ruoan vuoro.

_DSC8707

Ruoka tuli meille puoliksi Takaladon liha ja kala:sta, puolet teimme itse. Menu:ssa meillä oli kokonainen sika, kolmea erilaista salaattia, sillitahnaa, sienisalaattia ja savulohta. En ole mikään suuri possufani, mutta Timo rakastaa lihaa, joten suostuin tähän sika-ajatukseen. Kaikki vieraat kyllä kehuivat sitä loistavaksi. Hieman minun mahanpohjaani kouraisi kun siinä leikkaajan edessä pötkötti koko putte päivineen, ei sillä kuulemma nimeä ollut onneksi. Ruoka maistui kaikille ja sai paljon kehuja.

_DSC8856 DSC_4418

Ruoan jälkeen oli vuorossa pientä ohjelmaa. Saimme tehtäväksi ensin viikata lakana ihan normaalisti ja kun olimme sen viikanneet, sidottiin meiltä silmät ja teimme tämän uudelleen. Oltiin niin varmoja, että osattiin tuo kuin vanhat tekijät, mutta kun siteet poistettiin, oli lakana enemmän kuin mielenkiintoisessa solmussa 😀 Ilmankos kaikki nauroivatkin ihan katketakseen. Tämän jälkeen Timon ”ex- tyttöystävät” palauttivat avaimensa takaisin ja niitähän tulikin sitten pöydälle vino pino 😉

DSC_4464

 

Ohjelman jälkeen oli kahvin aika ja kuinka ollakkaan Timo polkaisi ennen minua. Olen tästä kuullut siitä asti kuittailuja.. WHY?!  Kahvin lomassa oli myös isäni, sekä kaasoni puheet. Olen itse aika kylmis ja harvoin näytän liikuttumistani, mutta sillä kohtaa kun isäni siteerasi minua itseäni jo muutenkin liikuttavan puheen aikana, meinasi hanat aueta. Kyllä siellä yksi jos toinenkin pyyhki kyyneleitään. On minulla vaan maailman rakkain isä<3 Elisan, parhaan ystäväni puhe oli myöskin ihana ja olen niin otettu siitä miten kauniisti hän puhui ystävyydestämme ja minun ja Timon matkasta tähän pisteeseen!

DSC_4551DSC_4601 (1)

 

Kun puheet oli pidetty ja kahvit juotu, oli aika siirtyä siihen illan jännittävimpään hetkeen, eli häätanssiin. Oltiin Timon kanssa harjoiteltu tanssia PALJON ja Timosta kuoriutui kyllä aikamoinen parkettien partaveitsi kun hän vauhtiin pääsi. Lopulta taisi jo olla niinpäin, että Timo neuvoi minua, enkä minä häntä? Häätanssina meillä oli Ellie Goulding:in Love me like you do, onneksi nähtiin Fifty shades of Grey vasta häiden jälkeen..

DSC_4614 DSC_4621 _DSC9107 DSC_4626

Häätanssin jälkeen Timon kummi paiskasi posliinin lattiaan ja siitä sitten sirpaleista laskettiin tulevien lasten lukumäärä.. Onneksi oli joustava lattia ja posliinimuki meni neljään osaan:D

Loppu-ilta kuluikin erittäin rennoissa merkeissä: tanssittiin PALJON, heitettiin sukkanauhaa, tanssittiin vähän lisää, syötiin hieman ja tanssittiin vielä enemmän. Ekstrakiitos myös meidän bändillemme, Ihmenelosille – setti oli ihan huikea, heidän ei annettu millään lopettaa, sillä meni oli ihan mieletön! Kello taisi olla vähän vajaa kolme, kun meitä lähti pieni tila- taxillinen kohti Kotkaa hotelliin. Käytiin itseasiassa hakemassa vielä pitsat kotipitsasta ennen nukkumaanmenoa. Kovasti herätti porukassa ihmetystä morsian kotipitsassa, mutta minkä ihminen nälälleen voi 😀 Aamulla herättiin väsyneinä, mutta ikionnellisina hymy huulilla nauttimaan aamupalasta vuoteessa. Kaikinpuolin elämäni unohtumattomin, ihanin, hauskin ja ikimuistoisin ilta. Näistä juhlista puhutaan vielä pitkään!

Kiitos kaikille jotka teitte meidän päivästämme täydellisen<3

_DSC9151 _DSC9250 _DSC9348 _DSC9327_DSC9339 _DSC9429 _DSC9352 _DSC9336

 

<3: Onnellinen pariskunta Suortti