Noin viikon kuulumiset ja lempi aamupala.

Huomaan hyvin tekeväni luopumistyötä kirjoittamisesta. Vaikka kannan konetta uskollisesti mukana, ei sitä tulee enää avattua niinkuin ennen. Tämän vuoksi minulla kasaantuu kuulumiset pitkältä ajalta ja nytkin olen elänyt vaihderikkaan viikon.

Takan on niin luokkakokousta ja töiden aloitusta, sekä hieman lomailua. Tosiaan työni tänään alkoivat nyt täydellä teholla ja ajatukset ovat ihan täysin siinä. Oli ihan superkivaa viettää viikonloppu Haminassa ja päästä oikein kunnolla tuulettumaan, mutta nyt on kyllä ollut juuri niin tahmea maanantai kuin mitä railakkaan viikonlopun jälkeen voi kuvitella.

Mutta siinä ne kuulumiset oikeastaan olivatkin. Elämä on niin ihanan tavallista kuin mitä se nyt vaan voi olla. Alan olla vihdoin toipunut flunssasta ja nyt jos tämä meidän puolentoista kuukauden sairasputki olisi tässä niin voitaisiin taas palata ns. normaaliin arkirytmiin mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Timolla on töitä enää tosi vähän jäljellä ennenkuin hän aloittaa isäkuukauden ja kesälomansa.

Myös Emilin ensimmäinen kevät päiväkodissa päättyy pian. Hän pärjäsi hienosti nämä viikot päiväkodissa ja taisi kasvaa ainakin puolen vuoden edestä. Emil oppii nyt sanoja ihan hurjaan tahtiin, tänään on tullut repertuaariin kirja ”kiija” ja toisti hän perssä sanan päivä, vaikka tuskin sen suuremmin tiesi mistä on kyse. Pitää kai alkaa hieman karsia tätä omaa kieltä haha..

Haluan ihan ehdottomasti jakaa teidän kanssa minun ylivoimaisen lemppari ”take away”- aamupalan. Olen niin huono heräämään aamulla, että tämä on pelastanut minun aamuni, sillä olen tehnyt tämän tuorepuuron eväsrasiaan  ja napannut sen matkaan mukaan aamuisin.

Tuorepuuroon sekoitan:

  • maustamatonta jugurttia
  • 3rkl kaurahiutaleita
  • noin puoli skooppia fastin salmiakin makuista active protein- jauhetta
  • hieman luomu- lakritsajauhetta

Annan näiden tekeytyä yön yli. Yleensä syön tämän vielä mangososeen kanssa, mutta sen lisään vasta syöntivaiheessa. Tämä on niin hyvää etten kestä!

 

Heti lapsen sairastumisen jälkeen kamalinta on..

Pahoitteluni parin päivän hiljaisuudesta. Tässä on ollut aika vauhdikas ja lopulta vauhditon viikonloppu..

Olin pitkästä aikaa perjantaina tekemässä iltavuoron vanhalla työpaikallani. Oli ihanaa päästä käyttämään omaa ammattitaitoa pitkästä aikaa. Tehdä jotain aikuis- juttua 😀 Vaikka lopulta samanlaiset vaipat kuin kotona, mutta isommassa koossa… Työn teko on kuitenkin itselleni niin palkitsevaa, kun pääsen oikeasti tekemään jotain mitä osaan. Tämä vahvisti vielä ajatustani siitä, että töihinpaluu on todella paikallaan.

Lauantaina katselin kipeää Timoa kotona ja mietin, että nyt on keksittävä jotain tekemistä. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että lähden käymään Winter war:eissa tässä meidän lähellä, mutta koko loppupäivä oli vapaata. Hetken pohdittuani soitin siskolleni ja päätettiin, että ajellaan Jyväskylään yöksi.

Juttelin siskoni kanssa yhteen asti yöllä ja Emil päätti rattoisasti herätä pirteänä viideltä. En muista milloin olisin ollut viimeksi niin väsynyt. Muutenkin olo oli vähän huono ja nihkeä. Onnea on, että sain nukkua pikku päikkärit kun sisko lenkkeili Emilin kanssa. JA onneksi lähdin vielä iltapäivän puolella ajelemaan E:n kanssa kotiin, sillä jo illasta olo oli aivan järkyttävä suorastaan..

Iltaan mennessä voin todella huonosti ja kuume alkoi nousta, lopulta kävin nukkumaan jo puoli yhdeksän, hetki kun saatiin Emil unille. Nyt sitten minulla on ollut jo aamusta kuumetta ja olo on kuin hakatulla. Kauhulla lasken minuutteja kun Timo lähtee töihin. En ole syönyt mitään vuorokauteen ja ne pari lusikallista ovat tulleet kyllä ulos heti mitä olen koittanut saada alas.

Minä selviän kuumeen ja flunssan, mutta kuume ja vatsatauti vauvan kanssa on paha. Todella paha. Tässä kohtaa taas miettii, että kuka idiootti päätti muuttaa Tampereelle asumaan?

Noh, kyllähän tästäkin taas hengissä selvitään, mutta kyllä nämä hetket äitiydestä skippaisi aika mielellään.

kuva: T&H valokuvaus/ Henkka