Näin minä rakastuin taas liikuntaan.

Eihän se ole vuodenalku eikä mikään jos ei vähän puhuta treenaamisesta, painosta ja kunnosta. Tämä aihe tulee kyllä varmasti pyörimään blogissa tulevaisuudessakin, sillä olen taas aivan korviani myöten rakastunut liikuntaan. Blogiani seuranneet tietävät, että minun kroppani muutoksiahan on seurattu ihan synnytyksen alkumetreiltä. En ole varmaan ollut eläessäni puolialasti somessa niin montaa kertaa kuin mitä ensimmäisen vauvavuoden aikana, joten säästetään teidän tällä kertaa nakukuvilta ja keskitytään enemmän tähän fiilispuoleen.

Niin mihin?

Kun muutettiin takaisin Kotkaan päätin heti ottaa kuntosalijäsenyyden, olin ihan, että nyt ollaan tikissä viimeistään lokakuussa ja hirveä stressi päälle. Noh, kävin kerran ennen lokakuuta treenaamassa, että hyvin meni. Marraskuulle otinkin uuden tavoitteen… Jäsenyyteni maksaa aivan tähtitieteellisiä summia (siis minun mielestäni) ja laskin, että jos haluaisin jäsenyyden olevan millään tasolla kannattava, olisi minun treenattava kymmenen kertaa kuukauden aikana. Sillä hetkellä mietin, että kuulostaa aika hurjalta määrältä, mutta siitä viis – katsotaan mitä tästä tulee. Aloin aika varovaisesti taas kokeilla miten treeni maistuu ja olin ihan hämmentynyt kun sehän alkoikin kulkea.

Samalle viikolle kun aloitin tämän kymmenen kerran tavoitteen sattui Cross Training koetunti. Sanoin jo töissä valmiiksi, että jos ei minua seuraavana päivänä kuulu töihin niin tulee hakemaan Hyvärin CT- salin lattialta, että siellä varmaan makaan edelleen. Menin hieman kauhun sekaisin tuntein tunnille, mutta sitten koinkin jotain ennenkuulumatonta.. Minä koin jotain mitä en oikeasti sitten TFW:n muista kokeeneeni, nimittäin aivan törkeän endorfiiniryöpyn treenin jälkeen. Vaikka en ollut enää ihan varma omasta nimestäni tai saati sitten kansalaisuudestani tämän treenin jälkeen, tiesin löytäneeni oman juttuni pitkästä aikaa. (Palaan CT- asioihin ihan omassa postauksessa, sillä tästä tulee muuten ihan pelkkää sitä itseään.)

Kun marraskuu tuli päätökseen, laskin takana olevan 12 treenikertaa todella kevyesti ja takataskussani minulla oli taas mielettömän hyvä ja energinen olo, sekä säännölliseksi muuttunut liikuntaharrastus. En missään vaiheessa stressannut, panikoinut tai luopunut mistään, vaan töitteni puitteissa minun on ollut tosi helppo treenailla aamuisin ja vapaapäivinä. Joulukuu meni aika lunkisti olin aika paljon kipeänä ja  tammikuukin on alkanut suht rauhallisesti. Ehdin hyvin käydä viikossa pari kertaa treenaamassa ja kaikki muu on plussaa. CT:n myötä olen todennut, että parikin kovaa ja hyvin tehtyä treeniä viikossa on parempi kuin viisi täysin reisille mennyttä jumppaa yksinään. Sitten jos tuntuu siltä ja jää aikaa (tai aikataulut ei vaan natsaa tuntien kanssa) niin olen käynyt salilla muutenvaan, mutta tylsäähän se on kuin mikä, kun tietää mitä muutakin voisi tehdä.

Minä olen kuitenkin minä enkä muuksi muutu, joten pakkohan sitä oli joku projekti keväälle keksiä.. Kävin eilen kehonkoostumusmittauksessa ja päätin, että käyn uudestaan toukokuussa. Siinä se projekti sitten onkin – hahha. En siis aio muuttaa mitään enään, mutta kiinnostaa vaan nähdä nyt kun tästä fiiliksestä on saanut kiinni ja syksyn mittaan omat ruokailutottumuksetkin ovat muuttuneet todella paljon, että mitä tapahtuu kropassa? Olin itseasiassa aika huvittunut, että näin suklaan ja laatiokoiden täyteisen joulun jälkeen minun kehonkoostumukseni on parempi kuin silloin kun olin olevinaan niin hiton fitnes. Luulisin, että elämääni tullut hyötyliikunta ja muutenkin aktiivinen elämäntyyli ovat olleet avain tähän muutokseen, mutta myös stressittömyys ja ilo liikunnasta ovat varmasti auttaneet.

Olisihan se siistiä olla keväällä vahvempi kuin nyt, eli pienimuotoiset lihastalkoot edessä ehkäpä?

 

Jos en tietäisi, niin luulisin olevani raskaana.

IMG_6077

Ensimmäiseksi on pakko kiittää kokemuksista joita te lukijat jaoitte imetyspostauksen kommenteissa. Kiitos myös positiivisista kommenteista ja kannustuksesta – pelkäsin negatiivista kommentointia tulevan paljon enemmän kun mitä sitä lopulta sitten tuli!


Minulla taitaa olla meneillään joku hormonitoiminnan muutoskausi kun tuntuu ihan samalta kuin vuosi sitten tähän aikaan. Olo on väsynyt ja turpea. Olisi varmaan pikkuhiljaa aika keskittyä hieman omaankin hyvinvointiin, sillä tämä kesä on todellakin ollut hyvin huoletonta aikaa. En jaksaisi ruveta stressailemaan mistään, mutta huomaan minun huolettomuuteni olevan hyvin haitallista hyvinvoinnilleni. Ihan ensimmäisenä aloitan vesitalkoot, sillä synnytyksen jälkeen vedenjuontini loppui kuin seinään ja edes imettäessä en juonut tarpeeksi vettä. Jo vedenjuonnin riittämättömyys voi yksinään aiheuttaa tämän väsymyksen.

Nyt näen selvästi miten äideillä voi oma hyvinvointi unohtua lapsen myötä, sillä olen hieman päästänyt itseni rappiolle. Liikkumattomuus ja epäsäännölliset elämäntavat todellakin tekevät tehtävänsä. Tällä hetkellä tilanne on kyllä se, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa salitreeni ja lenkkeily pojan kanssa on pikemminkin kahvakuulakävelyä, sillä poika viihtyy edelleen huonosti vaunuissa. Pakko kyllä sanoa, että nyt tällä viikolla on tapahtunut jotain ja hän on nukkunut 2/3 päiväunista vaunuissa, joten toivoa on!

IMG_6071

Noh, eiköhän tämä ole vain ohimenevä vaihe ja pian energiaa riittää muuhunkin kuin pojan kanssa leikkimiseen! Fakta on myös se, että kun jumppaa koko päivän pojan kanssa, joka painaa jo varmasti lähemmäs 9kg (ehkä?), niin illalla pelkkä ajatuskin painojen nostelusta puistattaa, sillä kroppa on ihan loppu. Haaveilen hieman tfw- treenien aloittamisesta, mutta saa nyt nähdä mitä tässä jaksaa ja mitä ei. En jaksa ottaa mitää stressiä, vaikka kaipaan kyllä säännöllistä liikuntaa. Mielessä on myös vauvajumppa ja vauvauinti.. Millaisia kokemuksia teillä on vauvauinnista?

Minua jännittää ihan älyttömästi huominen neuvola, vaikka mitä siellä nyt olisi? Poikaa tuntuu kiinnostavan kaikki muu, paitsi iänmukaiset ”temput” ja snäppiäni seuraavat ovat saattaneet nähdä, että hän mm. seisoo tukea vasten.. Alkaisi nyt ensin kääntymään lattialla. Kirjoittelen kuitenkin pidemmin huomisesta neuvolasta ja Emilin 4kk kuulumisista vielä tällä viikolla. Luojan kiitos tässä kuussa ei tule yhtään rokotetta, edellisistä kärsittiin melkein neljä päivää – vaikka äkkiä siitäkin lopulta selvittiin. Vauvan kanssa kun on tuo aika alkaa aina madella kun tilanne on päällä.

Mitäs teille siellä kuuluu? 

IMG_6081