Luojankiitos tänään on lokakuun viimeinen!

Luulen, että kohdallani on käynyt vain niin, että lokakuu ja tuleva talvi on vetänyt mielin matalaksi. Olen kriiseillyt koko kuukauden itseni, elämäntilanteeni ja kaiken muunkin kanssa – niinkuin nyt olen varmaan aika selväksi monta kertaa tehnytkin. Olen tajunnut hukkuneeni arkeen, jossa on kärsinyt niin minun oma hyvinvointini, kuin meidän parisuhteemmekin. Olen tehnyt kaiken täysin omia periaatteitani vastaan nyt on aika alkaa huolehtia muustakin kuin Emilistä.

Lapsi nyt on tottakai tällä hetkellä elämämme keskiössä, eihän hän pysty tekemään mitään itse. On kuitenkin täysi vale, että minulla ei olisi aikaa pojan nukkumaanmenon jälkeen keskustella mieheni kanssa, tai muuten viettää aikaa ja hoitaa myös meidän avioliittoamme. On täysi vale, että minulla ei muka olisi aikaa itselleni. Minulla on, jos otan sitä, kyllä Timo on Emilin kanssa ihan mielellään.

img_7739

Haluan aloittaa marraskuun täysin uudella asenteella, ehkä pitää sitä uutena alkuna. Olen hukannut nyt yhden kokonaisen kuukauden synkistelyyn, mutta toisaalta en ole pitkään aikaan pohtinut yhtä syvällisesti elämääni, kuin mitä viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt. Varmaan se myös kuuluu osaltaan tähän outoon ja uuteen elämäntilanteeseen, että sitä miettii välillä karkaamista Bahamalle yksinään. Kai se kaikki kipuilu on vain kasvua ja välillä on pakko miettiä, omaa elämäänsä ja tulevaisuutta.

Siksi en ole kirjoittanutkaan pariin päivään. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa. No minähän olen ollut 😀

Huomenna uusi kuukausi, uudet kujeet ja oikeasti meillä on paljon kaikkea kivaa tiedossa. Odotan ensimmäistä kertaa moniin vuosiin joulua ja olen jopa ajatellut laittaa kotiamme hieman sen kunniaksi. Odotan jopa hieman lunta ja pakkaspäiviä… KUKA MINÄ OLEN?

Nyt otan kissan kainaloon ja käperryn viltin alle sohvalle, huomenna uudella asenteella arkeen! 

img_7744

 

Ihan muuten vaan…

img_7451

Päivä alkoi tänään niin järkyttävän surullisilla uutisilla Kaakosta, toivon voimia jokaiselle jota tämä menetys koskettaa… Oikeasti ihmiset rakastakaa läheisiänne ja kertokaa se heille joka ikinen päivä, viimeiset kaksi viikkoa on osoittanut erityisen selvästi sen, että mikään tässä maailmassa ei ole pysyvää, ei mikään!

Pää on ollut muutenkin ihan tyhjä pari päivää. Sanoinkin tuossa ystävälle puhelimessa, että on hieman sellainen writers block. Paljon on asiaa, mutta jotenkin sitä on alkanut taas epäillä omaa juttuaan. Ajattelinkin tänään siis kirjoitella ihan arkipäivän kuulumisia…

Meillä tosiaan oli pitkästä aikaa viikonloppu kun ei ollut mitään ohjelmaa. Lauantaina saatiin pestyä kunnolla lattiat ja ahkerat snäppini seuraajat näkivätkin, että ostettiin koti- idean alesta uusi ruokapöytä ihan pilkkahinnalla, joten pitihän sen alta tehdä siivous-urakka pois. Saimme onneksi siskoni ja hänen miehensä kylään sunnuntaina, sillä luonnollisestikaan se pöytä ei mahtunut autoomme, sillä myyjä antoi aivan eri mitat kuin mitä pakkaus lopulta olikaan. Pojat hakivat pöydän lopulta siskon farmarilla, niin hyvin mahtui. Sunnuntai kuluikin rennoissa tunnelmissa auringosta nauttien. Voin muuten lämpimästi suositella Prisman ravintola Oksan brunssia. Siis niin järkyttävältä kuin se kuulostaakin ja niin kauhea kuin Oksan tila onkin, on brunssi mitä mainioin ja todella kohtuullisen hintainen!

img_7468

Aloitin sunnuntaina parin kuukauden herkkulakon, tai no aion kyllä ensiviikon perjantaina pitää yhden poikkeus päivän, sillä silloin on blog awardsit ja pääsen viettämään iltaa parin rakkaan ystävän kanssa tämän jälkeen. Näenkin yhtä ystävää, jonka olen viimeksi nähnyt valmistujaisissani vuonna 2013, enkä ole oikeastaan kuullut paljoakaan hänestä tämän jälkeen, en ihanaa kuulla hänen kuulumisiaan!  Ehkä nämä blogi bileet asuineen ovat vaikuttaneet tähän herkkulakkoon sillä tilasin sellaisen asun, että siinä ei ole kyllä varaa turvotuksiin..

Olen nyt viime ja tällä viikolla käynyt kerran salilla ja ajattelin vielä käydä tällä viikolla toisenkin kerran. Kävin eilen juoksemassa ja tänään sain itseni lenkille, ihanaa kun taas tekee mieli liikkua. Minulla olisi 5x tutustumiskortti TFW- Tampereelle, mutta ihan vielä en uskalla mennä sinne saamaan sydänkohtausta. Vähän minua arveluttaa myös se, että liiottelinkohan vähän kun varasin itselleni sunnuntaiksi body- combat tunnin? Noh, se selviää sunnuntaina.. Odotan tätä tuntia hieman kauhunsekaisin tuntein, sillä rakastan combattia, mutta edellisestä sellaisesta taitaa olla pian kolme vuotta ja yksi raskaus, joten voi tehdä hieman tiukkaa! Toivottavasti tunnilla on asiansa osaava ohjaaja!

Kaikinpuolin vietellään tällä hetkellä tosi perus arkea! Jos et ole muuten vielä niin tehnyt, niin lisäähän fitfashionfi snäppiisi, tällä viikolla puikoissa on Treenikengissä- Milla ja ensiviikolla kukas muukaan kuin MINÄ 😉 Minun snäppini löytyy nimellä emmakaisa100..

img_7453 img_7455