Eroon keskinkertaisuudesta!

Olen tullut pitkän matkan itseni kanssa siihen pisteeseen, että olen alkanut hiljalleen hyväksyä itseni tällaisena kuin mitä minä olen.Olen aina ollut sitä mieltä, että olen tosi keskinkertainen – ihan ok kaikessa, mutta en oikein hyvä missään.

Kun ajattelee, että ei ole mikään superlahjakas oikein missään, sitä ei ole pakko koskaan antaa parastaan. Olen käynyt koulun vähän sinnepäin, ollut aikanaan töissä vähän sinnepäin ja oikeastaan kaikki mitä olen tehnyt on ollut jotain ihan hyvää, mutta ei 10+. Kun tarpeeksi kauan miettii, että minä olen ihan ok, mutta joku tekee kuitenkin tämä paremmin, on luotto omaan osaamiseen aika nollissa.

Viime keväänä kun etsin Tampereella töitä kaikui tämä ”sinusta ei ole tähänkään”- laulu minun korvissani. Se kuitenkin vaimeni saadessani paikan Aallosta. Vaikka minun oli ihan pakko silloin kysyä esimieheltäni, että minkä hiton takia te kaikista maailman vaihtoehdoista menitte minut valitsemaan, olin varma että lunastan paikkani. Tajusin, että en ole vain saanut tehdä sitä mikä on minulle se oikea vaihtoehto.

Sai kesän tehdä työtä mitä rakastan, oppia uutta ja opetella. Palasin takaisin Kotkaan tietäen mitä tulevaisuudeltani haluan ja vaikka sillä kohtaa minulla oli vain unelmia, tiesin että haluan tehdä töitä niitä kohti ja tehdä kaiken täysillä – en vain keskinkertaisesti.  Hiljalleen olen voimaantunut (inhokkisana) myös muissa elämän osa- alueissa. Tajusin, etten ole mikään ihan ok bloggari, olen oikeasti tässä ihan hyvä. Olen tosi lahjakas ihmisten kanssa ja minun on luontevaa olla siinä mitä teen nyt. Olen hyvä sairaanhoitaja ja äiti.

Olen myös kehittynyt treeneissä enemmän kuin ikinä ennen, en enää ajattele etten voi tässä kehittyä kun olen niin pitkäraajainen (tai jotain muuta yhtä järkevää), vaan minulla on tavoitteita. Haluan olla minun mittarillani erinomainen – en keskinkertainen. Se, mihin oman riman asettaa onkin sitten eri juttu, jos asettaa sen epäinhimillisen korkealle voi se viedä kaiken ilon omasta tekemisestä. Jos elää elämää riittämättömyydessä on se hyvin voimia vievää ja haitallista, mutta pieniä tavotteita saa ja pitää olla.  Olen itse miettinyt mikä on se minun elämäni maksimi ja mikä minimi ja mihin haluan pyrkiä – pidän mielessä kuitenkin aina omat voimavarani ja sen mikä tuntuu minusta hyvältä.

Haastan sinuakin päästämään irti ”minusta ei ole tähän”- ajattelusta.. Jos teet elämässäsi jotain, mitä ikinä se onkaan – älä tyydy keskinkertaisuuteen. Vaikka miettisit, että olet tänään paskaduunissa tai vaikka ihan kotona niin tee se mitä teet täysillä ja rakastaen tekemistäsi. Yksi hyvin tehty työ voi poikia sinulle jotain paljon parempaa. Jokainen asia jonka elämä meidän eteemme tuo, tulee tarkoituksella ja kasvattaa meitä kohtaamaan seuraavan etapin.

Ja muista, että niissä asioissa joita et koe elämässäsi kovin tärkeiksi se keskinkertainenkin on erittäin ok – kukaan ei voi olla hyvä kaikessa mitä tekee.

 

 

Viisi syytä aloittaa liikkuminen uudelleen joulukuussa

*Treenivaatteet saatu Biancaneveltä

Tämä minun liikunnan harrastaminenhan on ollut ihan täysi vitsi tässä viimeaikoina. Olen lähinnä keksinyt loistavia tekosyitä ja luistellut kaikesta liikunnasta – koska voin. Nyt kuitenkin alkaa olo olla sellainen, että jotain on tehtävä. Kaipaan takaisin salille ja käyttämään kroppaani, edes vähän. Mikä onkaan parempi ajankohta liikunnan aloittamiselle kuin joulukuu!

Keräsinkin tähän postaukseen top 5 syyt aloittaa liikkuminen uudelleen tai vaikka sitten ottaa se kokonaan uutena juttuna elämäntavaksi.

P1000497

  1. Pimeys: joulukuu on ehkä vielä marraskuutakin masentavampi kuukausi valotarjonnaltaan ja kotiin on ihanaa jäädä kynttilänvalossa. Pimeys kuitenkin väsyttää ja siksi onkin mahtavaa lähteä liikkumaan muiden ihmisten pariin ja saamaan silmät auki salin kirkkaissa valoissa.
  2. Liikunnan tuoma energia: edelliseen jatkona… Liikunta antaa sellaista energiaa, että pieni pimeys tuntuu paljon helpommalta käsitellä kuin silloin jo jää kokonaan kotisohvalle. Jos on siihen mahdollisuus, niin päivän valoisina hetkinä ulkona liikkuminenhan on parasta mahdollista liikuntaa.
  3. Saa syödä enemmän joulusuklaata.. Tämä nyt on hieman kyseenalainen syy, mutta minusta täysin pätevä syy aloittaa liikunta juuri jouluna. Joulusuklaat ovat pian työpaikkojen pöydillä ja myöskin vyötäröllä jos energiaa ei kuluta missään pois. Loistava vaihtoehto on myös kokata työkavereille jouluista raakasuklaata jolloin voit taata, että suklaastakaan ei tule morkkista.
  4. Kun aloittaa ennen joulua ei tammikuussa tule paniikki. Kun liikunnan ottaa jo nyt tavaksi voi tammikuussa lähteä varmoin ottein treenailemaan kohti sitä kesäkuntoa. Joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa joten miksi unohtaa treenaaminen joulukuussa vain koska on kiireitä?
  5. Viimeisenä ehkä se minulle itselleni tärkein syy… Loppuraskaudesta tulee todella pitkä ja tuskainen jos päästän tukilihakseni tästä vielä huonompaan kuntoon. Palautuminen raskaudesta tulee kestämään kauemmin ja synnytys olemaan hankalampaa, joten nyt jos koskaan on aika toimia, sillä on sellainen fiilis, että jaksaa ja tuntuu hyvältä!

Muistithan muuten avata ensimmäisen luukun joulukalenterista?

P1000490