Ei se ota jos ei se annakkaan! Mitä odotan vuodelta 2017?

Voisin sanoa näin lyhyesti, että odotan vuodelta 2017 paljon.

img_8720

Osa teistä on seurannut tätä minun alati kytevää ahdistusta liittyen töihin ja tulevaisuuteen. Olen kasannut koko viime syksyn kamalia paineita harteilleni ja sen myötä ahdistunut suunnattomasti. Sitten se kaikki jotenkin vain loppui. Tajusin, että kyllä kaikki järjestyy ja itseasiassa töihin lähtö ei tunnukkaan enää yhtään pahalta.. Oikeastaan se kuulostaa jopa oikein hyvältä vaihtoehdolta.

Minulla on tulevalle vuodelle suunnitelmia, pieniä projekteja ja paljon ajatuksia. Vuoden päästä tähän aikaan toivon, että emme enää asu tässä asunnossa vaan jossain ihan muualla. Minulla on jo ajatus, että missä, mutta se jääkööt sitten syksyn murheeksi. Haluaisin sen kuitenkin olevan rivitalo- asunto. Mielellään kaksi kerroksinen ja hyvin valoisa.

Vuoden päästä tähän aikaan toivon, että minä tiedän jo töitteni suhteen paljon enemmän. Toivon, että minulla on vakituinen työ ja Emilillä on tarhapaikka jossain tosi kivassa paikassa. Toivon myös rauhaa Timon töiden suhteen, sillä ne hänelle jatkuvasti vähän tuovat stressiä. Toivon myös, että Timo pääsee opiskelemaan mitä haluaa.

Vuoden päästä tähän aikaan Emil on jo iso poika. Unelmoin yhteisestä matkasta ulkomaille, olisi ihanaa tehdä se isommalla perheen porukalla, mutta saa nähdä!

Toivon, että herään vuoteen 2018 yhtä hyvällä mielellä kuin tähän vuoteen 2017. Ehkä siinä, että nukahdin eilen illalla jo ennen yhtätoista on jotain taikaa ja turhat onnentoivotukset jäivät pois. Tämä vuosi alkoi ainakin todella pirteissä merkeissä kello kuusi aamulla, kun Emil heräsi uuteen aurinkoiseen aamuun, hänen ensimmäinen elinvuotensa alkaa olla loppusuoralla.

Haluisin luetella tänne kaikki unelmani ja suunnitelmani ja ideani, mutta olen sen verran taikauskoinen, että jätän osan kertomatta, kerron sitten jos ne tapahtuu….

Ainiin ja päätin minä jotain luvatakkin….

  • En raivoa enää auton ratissa Timolle… (Paitsi aiheesta ;))
  • Syön enemmän ruokaa
  • Syön vähemmän roskaruokaa
  • Otan enemmän aikaa liikunnalle
  • Olen sellainen ihminen läheisilleni, jollainen haluaisin heidän olevan minulle.
  • Elän hetkessä
  • Stressaan vähemmän
  • Olen läsnä enemmän

Eiköhän näillä lupauksilla ole ihan hyvä lähteä vuoteen 2017, teille lukijoille lupaan pitää postaustahtia yllä ja blogia hengissä vaikka töihin lähtisinkin, onhan se taas yksi elämän vaihe teille jaettavaksi!

 

KIITTI MUUTEN, ETTÄ JAKSOITTE TAAS YHDEN VUODEN MUN KANSSANI, TOIVOTTAVASTI TEILLÄLIN ON EDESSÄ HUIPPUHYVÄ VUOSI!

img_8716

Keskiviikko meidän kanssamme.

Tätä postausta oli taas toivottu, joten ajattelin sen nyt toteuttaa.. Tämä keskiviikko oli hieman normaalista poikkeava, sillä normaalisti Timo on töissä lounasaikaan. Meille on suurta arjen luksusta jos hän on kotona muulloinkin kun aamulla… Muutenkin tuntui, että oltiin koko ajan liikenteessä. Huomenna sitten ehkä vähän rauhallisempi päivä.

5:15 Emil olisi ollut täysin valmis aloittamaan uuden päivän ja päätin mennä loppuyöksi patjalle hänen huoneeseensa, että Timo sai nukkua.. Emil taisikin nukahtaa joskus tunnin pyörimisen jälkeen ja nukuimme sitten onneksi sinne lähemmäs kahdeksaa.

8:45 Kokeilin, josko Emil söisi edes vähän jotain. Hän on maailman huonoin syömään aamuisin ja nyt muutenkin tällä hetkellä maailman huonoin syömään, välillä tuntuu kuin hän saisi suuhunsa ydin jätettä, niin kärsivältä hän näyttää. En tiedä tekeekö hän hampaita vai mikä on, mutta jotenkin tuntuu, että ruokaa on mennyt ihan ekstra huonosti. En kyllä enää usko, että ne on hampaat kun olen niitä odottanut varmaan juhannuksesta asti ja ei ne koskaan puhkea! 😀

9:00 Emil melkein nukahti päärynäsoseen äärelle ja vein hänet parvekkeelle unille. Tämä on päivän rauhallisin hetki. Keitin aamukahvia ja tein smoothien itselleni. Olen saanut taas ne rauhalliset aamuni, joita niin kovasti rakastin, takaisin ja olen niistä hitaista hetkistä nauttinut jo pitkään! Avasin myöskin koneen, sillä blogi ei mene päiväunille ja päivitän postauksen loppuun.

img_7834

9:40 Ihan en ehtinyt tehdä viimeisiä kuvan muokkauksia, kun tajusin Emilin heränneen. SIIS WOOOOT? Hän nukkuu yleensä melkein kolme tuntia aamulla…  Noh, ei auttanut kun kaivaa mini vaunuista ja aloittaa leikkiminen. Timo tuli onneksi töistä kotiin kymmenen jälkeen, niin sain hieman hommailtua kotona.

11:00 Emil söi lounasta… Paremminkin ”söi” lounasta. Lähinnä se meni ruoan taiteiluksi suuhun. Onneksi miniin upposi kurkku jos toinenkin ja parin naksut päälle.

12:00 Timo ehdotti, että lähdettäisiin lounaalle kaupunkiin ja siis no en vastustellut! Käymme aika usein hullussa porossa lounaalla kun siellä on niin helppo antaa Emilille sormiruokaa seisovasta pöydästä, niin saa itsekin syödä rauhassa (niin siis olen törmännyt monessa paikassa siihen, että esim. kurkku tulee valmiiksi pilkottuna ja palat liian pieniä). Harmi kun siellä on niin baarimainen miljöö, sillä lounas on aivan loistava! Tuttuun tapaan Emil huuteli vieraisiin pöytiin ja saatiin taas käydä kaikki minin mitat läpi naapuripöydän rouvan kanssa. Kaikki aina sanoo, että Emil on tosi ison oloinen ikäisekseen.. Kai hän sitten on?

img_7837

Käytiin tämän jälkeen vielä Kalevassa ruokakaupassa. Voi minä niin ikävöin takaisin Kalevaan asumaan. Olen todella ahdistunut nykyisessä asunnossamme naapureitteni vuoksi, harmi kun tässä pitää asua vielä vuosi… Jos olisimme vuokralla, olisin irtisanonut tämän jo varmaan puoli vuotta sitten kun ylä kerrassa vaihtui asukkaat. Kävimme myös Vauvatalo Johannassa katselemassa turva- istuinta autoon, Emil kun ei meinaa enää mahtua turvakaukaloon.

Emil nukkui vielä pienet unet ja minä makasin sohvalla koko tämän ajan hiljaa. Jotenkin se  tuntui tänään erityisen hyvältä…

15:00 Emil heräsi ja lennossa vaihdettiin vaunuhaalari takkiin ja lähdettiin Elisan ja Emilian kanssa ikeaan. Päätin jättää vaunut kotiin ja ottaa Emilin kainaloon – VIRHE! En tahdo muistaa, että tuo mini painaa nykyään lähes 10kg, joten nuo shoppailureissut vauva kainalossa eivät enää tule kuuloonkaan.. Hätä ei onneksi lue lakia ja Emilkin jaksoi istua melkein koko kauppareissun ajan kärryssään.

17:00 Syötiin päivällistä – hieman myöhässä tänään… Katselin tuota videota äsken ja mietin, että onneksi meillä on niitä tosi rauhallisiakin ruokahetkiä välillä. Tämä nimittäin tällä hetkellä sieltä rauhallisimmasta päästä. Mietin myös, että näinköhän tuo poika on hieman allerginen päärynälle, sillä hänen posket on nyt pariin otteeseen punoitelleet päärynän jälkeen?! Ja sitäkin mietin, että onkohan hänen suunsa kipeä, sillä hän työnsi sormet suuhunsa niin kauan ennen kuin ruoka oli suorastaan kylmää, tätä hän on tehnyt nyt parin päivän ajan…

Ruoan jälkeen seuraa armotonta leikkimistä niin kauan ennenkuin iltatoimet alkavat. Tänään tuli väsy aika aikaisin, mutta yleensä Emil jaksaa sinne melkein seitsemään jolloin annan iltapuuron ja sitten vien hänet kylpyyn.

18: -> Emil alkoi olla aika väsynyt ja aloin pikkuhiljaa valmistella häntä unille. Yleensä hän nukkuu viimeiset unet heti neljän jälkeen, mutta koska tänään oli nuo omituiset vaunu- unet kahden jälkeen, ei noista unista enää tullut mitään. Samoin ruoka oli niin myöhään, että jätettiin iltapuurotaistelu suosiolla sotimatta ja sekoittelin puurojauheen maitoon velliksi. Vein Emilin kylpyyn, niinkuin jokainen ilta, ja sain tehdä töitä, että hän pysyi hereillä edes seitsemään.

Joka-iltainen sotku <3
Joka-iltainen sotku <3

19:15 Tässä minä nyt olen kirjoittelemassa blogia. Odottelen, että Timo tulee töistä kotiin ja minä lähden vielä käymään entisellä työkaverillani moikkaamassa kavereita kun heillä on illanistujaiset… Olen kyllä maailman väsynein tyyppi kun tekisi mieli vain jäädä peiton alle köllimään. Noh, käyn äkkiä ja sitten ”nukkumaan” – mikäli viimeöinen toistuu…


En sitten koskaan lähtenyt mihinkään. Emil alkoi kääntyillä ja olla levoton, niin näin paremmaksi olla kotona, sillä viime kerralla kun näin oli, hän itkeskeli Timon kanssa koko illan. Ehkä sitten ensikerralla. Voi kumpa hän osaisi kertoa jos joku ruoka koskee mahaan tai jos vain suuhun sattuu.. Onneksi senkin aika tulee vielä!

22:08 Emil on nyt jumpannut itseään useampaan otteeseen vatsalleen. Uskon, että meillä vaihderikas yö tulossa taas tällä kertaa.