Onkohan minusta tullut vanha vai vihdoinko kasvan aikuiseksi?

Muistatteko sen ajan kun kotona ei ollut kivaa ja aina oli pakko lähteä johonkin kotoa? Niin minäkin.

En ole edelleenkään sellainen ihminen, että voisin sulkeutua ulkomaailmalta kodin seinien sisälle päiviksi vain ollakseni yksinään, pidän ihmisten seurasta. Olen huomannut kuitenkin viihtyväni kotona nykyään pelottavan hyvin ja nämä päivät kun olen ollut vailla mitää ohjelmaa sohvan nurkassa ihmettelemässä elämää ovatkin olleet yllättävän inhimillisiä.

_MG_2895 _MG_2890

Rakas vatsa-asukki toki käyttää energiaani sen verran, että esim. eilinen päivä oli ihan äärettömän rankka kun jouduin jo aamusta lähtemään sokerirasitukseen. Rasituksen jälkeen istuin muutaman tunnin ystävän sohvannurkassa, mutta ilmeisesti sekin voidaan nykyään laskea ”tekemiseksi joka väsyttää”. Olin illalla ihan puhki ja mietin siinä unen rajamailla, että enhän minä selviä enää töissä jos olen jo näin poikki pelkästä sosiaalisesta kanssakäymisestä:D Ehkä sillä aamuisella rasituksella oli kuitenkin suurin osuus asiassa.

On ihanaa huomata, miten koti on nyt sellainen, että en kokoajan mieti jotain korjausideaa johonkin vaan pikkuhiljaa kaikki asettuu omille paikoilleen ja nyt vaan mietin kuinka sisustan pojan huonetta. On ihanaa laitella sitä hiljalleen ja valmistautua tulevaan kevääseen. Oikeasti en ole ennen ollut yhtään koti-ihminen, joten siksi tämä on minusta itsestänikin todella huvittavaa:D

Ihanaa on myös se, että odotetaan parasta aikaa vieraita, eikä ihan ketätahansa ihmisiä vaan ystävääni Mirvaa ja hänen perhettään. Minulle merkitseen ihan älyttömästi se, että meidän ystävät jaksaa nähdä vaivaa ja tulla edes joskus harvoin meitä moikkaamaan tänne Tampereelle ja onhan se kiva aina saada ystäviä muutenkin kylään! Käykääs muuten kurkkaamassa Mirvan blogi joka kannattaa ehdottomasti lisätä lukulistalle 🙂

Nyt menen tekemään jotain todella extremeä, katsotaan mitä tästä minun kokeilustani tulee.. (lue: purkkicroisantteja) Ihanaa lauantaita nuput<3

_MG_2889 _MG_2893

Miksi oikeasti tänne muutettiin?

_MG_2006

Enpä olisi uskonut, että meillä on joskus ihan oma pikkuinen kuntosali! Tai no, ei tämä nyt ole ihan oma, mutta talossa josta omistetaan asunto on pieni asukassali, niin emmekö me periaatteessa ole salin osaomistajia :D?

Kun kävimme katsomassa elokuussa tätä asuntoa, olin tehnyt päätöksen jo käytännössä ennen näyttöä, mutta kun välittäjä vei meidän katsomaan alakerran kuntosalia olin valmis muuttamaan heti!

Pikkusalimme on todella sympaattinen ja hieman retrohenkinen, mutta ihan täydellinen kokonaisuudessaan. Sali ei tule korvaamaan pienine puutteineen elixiaa, mutta osan treeneistä voi aivan hyvin tehdä alakerrassa. Esim. eilen Timo piiskasi minun yläkroppani pitkästä aikaa loppuun ja hyvin riitti salimme painorepertuaari. Joskus sitten keväällä kun alan etureppu on tyhjä uskon, että esim jalkatreenit onnistuu kotona helposti! Vapailla painoilla saa jo paljon aikaiseksi.

Nään tämän suuresti elämää helpottavana asiana. Meillä ei ole kuin yksi auto ja aika on välillä rajallista joten tieto, että pääsen alakertaan tekemään edes jonkinnäköisen treenin on helpotus. Suurinosa treenien skippaamisesta johtuu minulla yleensä mukamas ”ajanpuutteesta” – ihan kuin minulla olisi joskus kiire :D. Nyt minulla ei ole enää tekosyitä! Ja sitten kun Sintti on kuvioissa, saa mamma käydä helposti treenaamassa jos aina ei ole mahdollisuutta lähteä salille asti treenailemaan.

_MG_2004 _MG_2002 _MG_2025