Raskauspukeutumisen haasteita ja havaintoja.

emmala2

*sisältää mainoslinkin

Mitä pidemmälle tämän vatsankasvun kanssa mennään, sitä useammin asuni on iso tunika jonka alle voin piiloutua kotona välittämättä edes alusvaatteista. Olen ihminen, joka miettii jopa kotonakin johonkin pisteeseen asti vaatteideni ulkonäköä, joten tämä kylpytakki- tunika ihminen on minulle täysin vieras. Voisin ihan oikeasti kulkea kollegehousissa koko loppu raskauden ja tänään lähdin rikkinäisissä leggingseissä kaupungille. Alan välillä jopa ymmärtää asuvalintoja, jotka on tehty mukavuus – ei ulkonakösyistä.

emmala3

Vaatetukseni on kaikinpuolin koostunut jo tovin erinäisistä mustista vaatteista, jotka koitan vain saada mahtumaan päälle. En malta odottaa, että saan laittaa omat vanhat vaatteeni päälle. Minua on peloteltu, että lantio muuttaa mallia niin, ettei päälle mene hetkeen vanhat farkut. Onneksi omistan suurimmaksi osaksi leggingsejä ja farkkuleggingsejä.

Minua harmittaa hieman, että menin myymään esim. vanhat dromeni liian suurina, sillä ne olisivat varmasti mitä parhaimmat housut nyt kun 25 tuuman farkkuni tuskin ihan äkkiä sujahtavat näihin sääriin. Positiivista on se, että tulee kesä ja maksimekko-ajat, sillä ne eivät petä ikinä. Odotan myös kuin kuuta nousevaa, että saan jalkaani useammat kuin yhdet kengät! Erittäin positiivista on se, että on kevät ja ihanat kevättakit sekä huivit, joilla saa asusta kuin asusta mielenkiintoisen ja värikkään.

emmala1

Takki: Only/ House of Brandon**/ Huivi: Armani Jeans

Tämä Primen avajaisissa ollut asuni oli muuten kaikessa mustuudessaan todella toimiva, mutta kampaamolla katsahdin vihdoin itseäni peilistä parin tunnin kaupunkikävelyn jälkeen ja huomasin, että minulla paistoi alavatsalta noin 10cm kaistale ihoa. Pettämätön pitkä pitsiresoritoppini on siis tainnut muuttua juuri liian lyhyeksi ja leggingsini olivat aivan liian löysät ja alhaalla – nämä on aina niitä imartelevia hetkiä, mitään mitä tapahtuu vatsan alla kun ei itse nää.

emmala6_Fotor_Collage

 

Valentine’s ootd ja lähtölaskenta viimeisille viikoille.

_MG_3154

En voi kuin ihmetellä, että mihin on kadonnut viimeiset 30 viikkoa? Ajattelin silloin joskus viikolla kahdeksan, että näille viikoille on ikuisuus ja muistan katselleeni vau.fi:stä vauvan kehitystä miettien, että tuonne kun joskus selviän, niin olen kyllä aika mimmi!

No tässä sitä nyt ollaan viikolla 30+2. Joku on tainnut laittaa ajan pikakelaukselle joulun jälkeen ja päivät ne vaan tuntuu vierivän kohti laskettua aikaa. Hiljalleen alan herätä myös siihen ajatukseen, että elämämme ihan oikeasti muuttuu pian todella paljon. Tavallaan odotan ihan ylikaiken, että vauva on pihalla ja päästään ihmettelemään pikkuista. Silti samaan aikaan haluaisin laittaa hetkeksi ajan pauselle ja vielä elää tätä huoletonta arkea hetken.

No hetki meillä onkin -vähän alle kymmenen viikkoa valmistautua tulevaan. Vatsa tekee elämästä kyllä sen verran jo hankalaa, että vahingossakaan ei unohda, että mitä kohti tässä mennään. Poikakin pitää kyllä elämää sen verran, että hänen läsnäolonsa huomaa väkisinkin. Vilkas pikkumies sieltä on ainakin tulossa! Olen samalla niin innoissani, mutta toisaalta kauhuissani, että selvitäänköhän me varmasti tulevasta.

_MG_3155 Jos Timoa ei olisi, sekoaisin varmaan kauhusta. Timo on kuitenkin niin itsevarma ja jotenkin seesteinen tämän vanhemmuus-homman kanssa, että en epäile hetkeäkään, etteikö meistä tulisi ihan kelpo vanhemmat. Jahka totutaan pikkumiehen elämänrytmiin ja päästään häneen tutustumaan alkaa varmasti ajatuksetkin selkenemään. On tämä silti ihan käsittämätöntä!

Vaikka kuinka kaikki alkaa tuntua päivä päivältä todellisemmalta, on minulla silti sellainen olo, että huomenna herään unesta. Edelleen olo on niin epätodellinen: tuleeko minusta todellakin äiti? Lähtölaskenta todellakin alkoi, kun viimeiset kymmenen viikkoa alkoivat lauantaina. Nyt on pikkuhiljaa alettava hankkimaan tavaroita pojalle ja kyllähän me äitiyspakkaus jo itseasiassa saatiinkin!

Toivottavasti sintillä on vaan samanlaiset suunnitelmat aikataulun suhteen…

_MG_3149_MG_3144

ps. Mulla oli eilen pinkkiä huulipunaa.. WHO AM I?