Instagram vs. todellisuus: voimauttava vai ärsyttävä ilmiö?

Käsi ylös kuinka moni on viimeaikoina törmännyt kuvaan somessa, jossa kuvan laittanut haluaa näyttää kaikki virheensä ja jäät siinä itse miettimään, että onko tämä se ”etsi kuvista viisi eroavaisuutta”- arvoitus?

Olen jo pidemmän aikaa seuraillut paria fitness- äitiä ja ääneenkiin miettinyt tätä ilmiötä joka paljon heidänkin instagramissaan näkyy. Nämä ihmiset ovat tehneet ihan mielettömän työn näyttääkseen siltä miltä näyttävät ja pidän heitä todella suurena inspiraationa itselleni, sillä tiedän miten hektistä elämä välillä on, eikä itsestään huolehtiminen ole millään tavallaan näinä päivinä selviö. On kuitenkin minusta hieman surullista, että ihminen joka on tuonut maailmaan kaksikin lasta pitää vatsassa näkyvää muutamaa ihopoimua ”raakana todellisuutena”.

Minun vatsani, niinkuin moni teistä ehkä muistaa, oli raskausaikana valtava. Painoni muuttui vuoden aikana yhteensä 50kg, ensin 25 ylös ja sitten saman verran alas jättäen todellakin jälkensä vartalooni. Koen, että olen palautunut raskaudesta todella hyvin kaikesta huolimatta. Rauhallisella kuntoilun aloituksella erkaumakin palautui ennalleen. Vatsanahkani on edelleen kuitenkin löysä, mutta mitä muuta kukaan olettaakaan?

En missään nimessä haluaisi antaa lukijoilleni sellaista kuvaa, että kun raskaudesta on jäänyt pieni röllykkä olemaan, olisi se joku suuri hävetty salaisuus jonka nyt haluan teille paljastaa – ”minussakin on virheeni”! Tottakai haluan into piukassa esitellä kuvia tuloksista mitä olen kroppani eteen tehnyt, mutta c’moon, olen kaksivuotiaan pojan äiti, kiittäköön hän geenejään, jolla ei yhtään jäänyt ylimääräistä nahkaa raskauden jälkeen.

Ymmärrän, että näissä instagram vs. todellisuus kuvissa on varmaan ihan aidosti hyvä ajatus takana, mutta itsellä ne aiheuttaa lähinnä silmien pyörittelyä, sillä monesti nämä todellisuus- kuvat ovat vielä meidän tavallisten tallaajien silmissä täydellisyyttä. Toisaalta jokainen kokee oman vartalonsa täydellisyyden/epätäydellisyyden niin henkilökohtaisesti, että mikäs minä olen ketään tuomitsemaan kuvistaan. Minua lähinnä huolestuttaa ilmiön seuraukset. Kun se epätäydellinenkin on pitkällä työllä saavutettu, niin mitä minun pitäisi olla mieltä omasta tavallisestani?

Itse en koe raskauden jättämiä muutoksia vartalossani minkäänlaisena virheenä ja toivon, että ei kukaan muukaan äiti. JA vaikka sitä sanotaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen, niin kyllä minä viihdyn kropassani, suurimmaksi syyksi koska se toimii ja on terve ja pystyn liikkumaan just niinkuin haluan.

Mutta mitä mieltä? Ovatko nämä ig vs. todellisuus kuvat kaikessa rohkeudessaan kuitenkin juuri niitä kuvia jotka luovat meille niitä ulkonäköpaineita, vai ovatko ne juuri niitä voimauttavia ja samaistuttavia juttuja?

 

Muumista takaisin omiin mittoihin! Mitä muutos on vaatinut?

muutos-5kk
12 päivää synnytyksen jälkeen vs. 5,5kk synnytyksen jälkeen

Jokainen synnyttänyt nainen varmasti tietää sen tunteen kun synnytyksen jälkeen vartalo näyttää edelleen siltä kuin olisi puolessa välissä raskautta. Itse olin kai jotenkin henkisesti niin tsempannut itseni siihen, että vatsa on edelleen kuin muumilla, että en oikeastaan edes ollut kovin järkyttynyt siitä mitä katselin peilistä synnytyksen jälkeen!

kolmepaivaasynnytyksesta
3 päivää synnytyksen jälkeen

Niinkuin olen kertonutkin, en kuulunut siihen kastiin, jotka jättivät kaikki raskauskilonsa synnytyssaliin vaan lähdin kotiin reilun viidentoista kilon lisäpainolla varustettuna edelleen. Hieman minua tavallaan ehkä harmitti, mutta luotin siihen, että kyllä kaikki palautuu ennalleen!Nyt pian puoli vuotta synnytyksestä olen oikeastaan samoissa mitoissa kuin ennenkin, toki kehonkoostumukseni on täysin erilainen ja sitä nyt pikkuhiljaa alan tässä muokata ennalleen.

Kiitän toki geenejäni, että palautumiseni oli näinkin nopeaa, mutta uskon muutamalla pikkuisella valinnallakin olleen tekemistä vartalon nopeaan palautumiseen.

  • Aika… Olen antanut vartalolleni oikeasti aikaa palautua, en ole kiirehtinyt treenien kanssa, vaan oikeasti kuunnellut kehoani ja levännyt silloin kun on vähänkään koskenut. Vatsan tilanne kannattaa tarkistuttaa erikoistuneella fysioterapeutilla, sillä liian aikaisella treenillä voi saada paljon tuhoa aikaan ja sellaisia vaurioita, joiden korjaaminen vaatiin pitkä- aikaisen kuntoutuksen (asiasta lisää täällä ja täällä).
  • Ruokavalio… Olen kyllä herkutellut ja nauttinut kesällä ehkä muutaman viinilasillisenkin, mutta pääsääntöisesti ruokavalioni on ollut terveellinen, ehkä silloin ihan alkuviikkoina  söin aivan liian vähän.
  • Hyötyliikunta.. Autottomana joudun kulkemaan lähes kaikki matkat vaunujen kanssa. Mitä painavammaksi vauva on kasvanut, sitä enemmän minulla on lisäpainoa työnnettävänä. Sitten kun vaunuissa on kauppakassi ja oma laukku, tulee lisäpainoa kevyesti se 10kg lisää. Suosittelen siis kulkemaan kaikki mahdolliset matkat kävellen, sillä siinä kerryttää herkästi askeleita huomaamattaan. Ostin ihan kumisaappaat ja sadetakin, niin sääkään ei ole sitten este ulkoilulle!
  • Väsymys ei ole syy herkutteluun.. Vierastan ajatusta syödä suklaata väsymykseen. Minulle ruoka on ruokaa ja herkut herkkuja, niitä ei syydä suruun, väsymykseen tai ruoka ei ole juhlinnan muoto. Ruoka ruokana ja herkut herkkuina. Tässä asiassa olen jotenkin tosi tylsä tyyppi, mutta en kertakaikkiaan vain ymmärrä sitä ajatusta, että pakko oli syödä suklaata, että pysyi hereillä. Juon pannullisen kahvia jos haluan pysyä hereillä..
  • Vauvan kanssa on melkein rajaton mahdollisuus jumpata kotona. Sen lisäksi, että pelkkä arki tuon sylipojan kanssa on aikamoista jumppaa, tykkään tehdä Emilin kanssa erilaisia jumppaliikkeitä! Näiden tiimoilta tuleekin vielä syksyn aikana yksi super siisti juttu, mutta voin antaa vinkin, että vain taivas ja vauvan kehitys on rajana kun on kyse liikkumisesta vauvan kanssa! Tässä postauksessa hauska treeni vaunujen kanssa.
  • Maltti on valttia! Jo ennen synnytystä mietin, että jos pääsen painossani edes alle 70 kilon kesän aikana, olen todella tyytyväinen… En olisi ikinä uskonut muutoksen tapahtuvan näin nopeasti ja helposti- osittain varmaan muutos on johtunut siitä, että en ole koko ajan panikoinut tuloksista vaan tehnyt kaikkea mikä tuntuu kivalta.

Lopulta koen, että viimeinenkin vatsan turvotus lähti kuukautisten myötä ja muutenkin olo on ollut paljon kevyempi ensimmäisen kierron myötä. Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että nykyään turvotus on todella TURVOTUSTA tullessaan.

Olen nyt aloittanut hiljalleen taas säännöllisemmän liikunnan ja koitan pitää tämän rennon fiiliksen yllä. Tiedän lipuvani helposti sinne pakonomaiseen suorittamiseen, jossa jokainen treeni on pakko tehdä. Nyt ainakin vielä toistaiseksi treeni on ollut ihanaa omaa aikaa ja käyn salilla silloin kun pystyn, olen taas löytänyt sen liikunnan ilon! Tästä lähtien koitan käydä kaksi kerta viikossa, mutta jos se ei onnistu, niin sekään ei ole ongelma.  Ja ilmat ovat vielä mitä ihanimmat ulkoiluun, joten yritän käydä kerran päivässä ulkoilemassa Emilin kanssa, poikakin nukkuu päivän viimeiset unensa paremmin vaunuissa kuin täällä sisällä jonne aurinko porottaa koko illan.

Mutta siis haluan nyt sanoa lohdutuksen sanan jokaiselle vasta synnyttäneelle! Kyllä se vatsa siitä palautuu ennemmin tai myöhemmin, kuhan vain sille antaa aikaa :)!

Kivaa keskiviikkoa <3

muutos5kk1