Muumista takaisin omiin mittoihin! Mitä muutos on vaatinut?

muutos-5kk
12 päivää synnytyksen jälkeen vs. 5,5kk synnytyksen jälkeen

Jokainen synnyttänyt nainen varmasti tietää sen tunteen kun synnytyksen jälkeen vartalo näyttää edelleen siltä kuin olisi puolessa välissä raskautta. Itse olin kai jotenkin henkisesti niin tsempannut itseni siihen, että vatsa on edelleen kuin muumilla, että en oikeastaan edes ollut kovin järkyttynyt siitä mitä katselin peilistä synnytyksen jälkeen!

kolmepaivaasynnytyksesta
3 päivää synnytyksen jälkeen

Niinkuin olen kertonutkin, en kuulunut siihen kastiin, jotka jättivät kaikki raskauskilonsa synnytyssaliin vaan lähdin kotiin reilun viidentoista kilon lisäpainolla varustettuna edelleen. Hieman minua tavallaan ehkä harmitti, mutta luotin siihen, että kyllä kaikki palautuu ennalleen!Nyt pian puoli vuotta synnytyksestä olen oikeastaan samoissa mitoissa kuin ennenkin, toki kehonkoostumukseni on täysin erilainen ja sitä nyt pikkuhiljaa alan tässä muokata ennalleen.

Kiitän toki geenejäni, että palautumiseni oli näinkin nopeaa, mutta uskon muutamalla pikkuisella valinnallakin olleen tekemistä vartalon nopeaan palautumiseen.

  • Aika… Olen antanut vartalolleni oikeasti aikaa palautua, en ole kiirehtinyt treenien kanssa, vaan oikeasti kuunnellut kehoani ja levännyt silloin kun on vähänkään koskenut. Vatsan tilanne kannattaa tarkistuttaa erikoistuneella fysioterapeutilla, sillä liian aikaisella treenillä voi saada paljon tuhoa aikaan ja sellaisia vaurioita, joiden korjaaminen vaatiin pitkä- aikaisen kuntoutuksen (asiasta lisää täällä ja täällä).
  • Ruokavalio… Olen kyllä herkutellut ja nauttinut kesällä ehkä muutaman viinilasillisenkin, mutta pääsääntöisesti ruokavalioni on ollut terveellinen, ehkä silloin ihan alkuviikkoina  söin aivan liian vähän.
  • Hyötyliikunta.. Autottomana joudun kulkemaan lähes kaikki matkat vaunujen kanssa. Mitä painavammaksi vauva on kasvanut, sitä enemmän minulla on lisäpainoa työnnettävänä. Sitten kun vaunuissa on kauppakassi ja oma laukku, tulee lisäpainoa kevyesti se 10kg lisää. Suosittelen siis kulkemaan kaikki mahdolliset matkat kävellen, sillä siinä kerryttää herkästi askeleita huomaamattaan. Ostin ihan kumisaappaat ja sadetakin, niin sääkään ei ole sitten este ulkoilulle!
  • Väsymys ei ole syy herkutteluun.. Vierastan ajatusta syödä suklaata väsymykseen. Minulle ruoka on ruokaa ja herkut herkkuja, niitä ei syydä suruun, väsymykseen tai ruoka ei ole juhlinnan muoto. Ruoka ruokana ja herkut herkkuina. Tässä asiassa olen jotenkin tosi tylsä tyyppi, mutta en kertakaikkiaan vain ymmärrä sitä ajatusta, että pakko oli syödä suklaata, että pysyi hereillä. Juon pannullisen kahvia jos haluan pysyä hereillä..
  • Vauvan kanssa on melkein rajaton mahdollisuus jumpata kotona. Sen lisäksi, että pelkkä arki tuon sylipojan kanssa on aikamoista jumppaa, tykkään tehdä Emilin kanssa erilaisia jumppaliikkeitä! Näiden tiimoilta tuleekin vielä syksyn aikana yksi super siisti juttu, mutta voin antaa vinkin, että vain taivas ja vauvan kehitys on rajana kun on kyse liikkumisesta vauvan kanssa! Tässä postauksessa hauska treeni vaunujen kanssa.
  • Maltti on valttia! Jo ennen synnytystä mietin, että jos pääsen painossani edes alle 70 kilon kesän aikana, olen todella tyytyväinen… En olisi ikinä uskonut muutoksen tapahtuvan näin nopeasti ja helposti- osittain varmaan muutos on johtunut siitä, että en ole koko ajan panikoinut tuloksista vaan tehnyt kaikkea mikä tuntuu kivalta.

Lopulta koen, että viimeinenkin vatsan turvotus lähti kuukautisten myötä ja muutenkin olo on ollut paljon kevyempi ensimmäisen kierron myötä. Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että nykyään turvotus on todella TURVOTUSTA tullessaan.

Olen nyt aloittanut hiljalleen taas säännöllisemmän liikunnan ja koitan pitää tämän rennon fiiliksen yllä. Tiedän lipuvani helposti sinne pakonomaiseen suorittamiseen, jossa jokainen treeni on pakko tehdä. Nyt ainakin vielä toistaiseksi treeni on ollut ihanaa omaa aikaa ja käyn salilla silloin kun pystyn, olen taas löytänyt sen liikunnan ilon! Tästä lähtien koitan käydä kaksi kerta viikossa, mutta jos se ei onnistu, niin sekään ei ole ongelma.  Ja ilmat ovat vielä mitä ihanimmat ulkoiluun, joten yritän käydä kerran päivässä ulkoilemassa Emilin kanssa, poikakin nukkuu päivän viimeiset unensa paremmin vaunuissa kuin täällä sisällä jonne aurinko porottaa koko illan.

Mutta siis haluan nyt sanoa lohdutuksen sanan jokaiselle vasta synnyttäneelle! Kyllä se vatsa siitä palautuu ennemmin tai myöhemmin, kuhan vain sille antaa aikaa :)!

Kivaa keskiviikkoa <3

muutos5kk1

Palautuminen raskauden jälkeen.

Olen ollut hyvin yllättynyt, miten rennosti olen ottanut vartaloni muutokset. Minua ei ole liiemmin ahdistanut tämä keskiraskautta apinoiva vatsa, eikä oikestaan mikään muukaan… Älkää nyt käsittäkö minua väärin, en todellakaan aio silti jäädä laakereilleni lepäämään taikka jätä tätä nyt herran haltuun, minulla ei vaan ole mikään paniikki asian suhteen. Kyllä tämä minun kroppani tästä vielä entiselleen palautuu.

palautuminen

Jos miettii, että painoin yli 80kg viimeisellä raskausviikollani (en tiedä ihan tarkkaa lukemaa, mutta maanantaina rv 38+2 neuvolassa painoin 80,6kg – poika syntyi 38+5), on kroppani lähtenyt sulamaan todella hyvin. Vatsani oli valtava, joten olin asennoitunut jo valmiiksi siihen, että sen palautuminen voi ottaa aikansa. Olenkin nyt ollut vain iloisesti yllättynyt kuinka hyvin kohtuni on supistunut jo tässä ajassa. Pian näytän enää vain hyvin syöneeltä 😀

palautuminen1

Painoa minulta on lähtenyt nyt reilu kymmenisen kiloa ja tänään aamulla vaaka näytti 69,4kg. Ajattelin, että otan varmasti mitat sitten itsestäni kun alan taas hieman edes liikkua. Nyt alkaa vointini olla sellainen, että kävely hieman kiinnostaa, joten eiköhän me ensiviikolla päästä pikkuhiljaa kävelemään pojan kanssa. Kun katsoo ulos tuota ilmaa, niin ei kyllä todellakaan ole mikään kiire vaunulenkeille 😀

Kai sitä on hieman kasvanut henkisesti tässä vauvan myötä, kun enää se oma kroppa ei ole se ykkösasia, vaan sitä hyväksyy sen, että kaikki tapahtuu ajallaan. En halua riskeerata palautumistani hätiköinnillä vaan antaa nyt ensin aikaa paranemiselle ja sitten hiljalleen lähteä taas vanhojen rutiinien pariin. Paljonhan nuo pikkumiehen rytmit tulevat määrittelemään, että mitä teen ja mitä en. Onnea tällähetkellä on oma kuntosali alakerrassa, vaikkakin niihin treeneihin on vielä matkaa.. Hiljaa hyvä tulee – eikö vaan ;)!

palautuminen6