Nämä asiat olen oppinut taaperon äitinä.

  • Tarhamatka parhaimmillaan sisältää junan, hälytysajoneuvon, traktorin ja bussin. Jos neljän suora on nähty ei päivästä voi tulla kuin loistava.
  • Uloslähtö ja pukeminen on kamalinta mitä voin lapselleni tehdä, mutta niin on julmasti lapsen vieminen myös sisälle ulkoa.
  • Hyvä fiilis voi olla romutettu sekunneissa – etenkin jos estän lastani esimerkiksi hakkaamasta lasipöytää dublolla.
  • Tunneskaala vaihtuu sadasosasekunnissa silmittömästä huutoitkusta nauruun – ja toisinpäin. Taaperot osaavat todella ilmaista itseään.

  • Minkä tahansa pahan mielen voi karkoittaa juoksemalla asuntoa ympäri taaperoa karkuun – meillä tämä leikki menee nimellä ”piilo”.
  • Ryhmä hau on parasta mitä yle on tuonut tähän maailmaan pitkään aikaan. Sen 23 minuuttisen aikana ehdin tehdä vähintäänkin kaikki kotiaskareet, huomisen ruoan ja juoda vielä kahviakin.
  • Isovanhemmat ovat parasta mitä taaperomme tietää, heitä ikävöidään ja heitä odotetaan päivittäin.
  • Hiljaisuus todella tarkoittaa yleensä vähintään tussin imeskelyä tai mustikalla sohvan maalaamista.
  • Vaatteilla on väliä! Meidän taapero suostuu pukemaan tasan kaksi paitaa mielellään päälle. Loput menee huudon säestämänä.
  • Huomaat kaikki omat hassut maneerisi puheessasi, sillä nyt on joku joka toistaa kaiken mitä sanot. Enpä olisi uskonut monta kertaa päivässä sanon ”noni” tai ”hyvä”.
  • Kaikki muukin mitä sanot tulee kyllä toistetuksi ja tietyt asiat olisi voineet jäädä oppimatta.
  • Olen oppinut maailmanluokan harhauttajaksi, sillä selitykset ”tämä on äidin” eivät enää tehoa.
  • Taapero oppii hetkessä uusien laitteiden käytön ja meillä ainakin pyykkikori on lähestulkoon koko ajan tyhjä, sillä pesukone on yksi maailman siisteimmistä jutuista.

  • Äitikin voi oppia erilaiset traktorin osat ja puimakoneet.. Enpä tiennyt niitäkään olevan niin montaa erilaista.
  • Youtube:ssa on mielestäni viisi miljoonaa samanlaista traktori- piirrettyä, mutta sillä on todella suuri merkitys, että mitä niistä katsotaan milloinkin.
  • Ei ole olemassa mitään yhtä pirteää kuin taapero kello 20 illalla.
  • Väsymyksen aikaikkuna on pieni.. Kun haukotus tulee, pitäisi olla jo sängyssä, sillä kun se juna menee saa seuraavaa odottaa ainakin tunnin.
  • Vaikka taaperomme on minusta jo niin iso poika, että en kestä, on hän silti hädän tullen edelleen minun vauvani. Ei ole parempaa paikkaa kuin vanhemman kainalo ja toivottavasti näin tulee olemaan vielä pitkään <3

 

 

 

Älä ikinä iloitse viidestä vapaapäivästä!

Heräsin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siihen, että E oli ihan tulikuumana minun kyljessäni kiinni. E on kuumeessa aina kuin pieni kekäle ja ihan jo mittaamatta tiedän heti milloin hänellä on lämpöä ja milloin ei. E sinnitteli urheasti eilisen päivän reissussa ja nukkuikin koko ajomatkan Jyväskylästä Kotkaan ja vaikka olin aivan varma, että viiteen asti nukutut päiväunet venyttäisivät nukahtamista vähintään aamuyöhön, oli mini unessa jo yhdeksältä.

Puhuttiin eilen ystäväni kanssa puhelimessa, että ihan kuin se olisi jokin ennakkoasetus, että lapset sairastuu aina perjantaina.. Tämä on muuten oikeasti ihan totta, E ei ole kertaakaan saanut flunssaa viikolla, vaan aina se iskee päälle vasta viikonloppuna. Minkä taian päiväkodin tädit tekevät :D?

Toisaalta pitäisi kai sanoa, että onneksi minulla oli vielä tänään ja huomenna vapaata, niin voin olla E:n kanssa kotona ilman mitään järjestelyjä. Minun oli tarkoitus viedä tänään E muutamaksi tunniksi hoitoon, että olisin ehtinyt kuskata bussilla kirpparipöydän tavarat paikalleen, se jää nyt huomiselle. Ehkä toisaalta ihan hyvä, sillä en ole pistänyt tikkuakaan ristiin tavaroiden eteen hah.

Minulla on hassu viikko töiden puolesta, sillä fyysisesti olen päiväsaikaan töissä vaan keskiviikkona, mutta töissä silti koko loppu viikon – yövuorojen iloja. Tuntuu ihan silti kuin olisi vain yksi päivä töitä. Ihanaa on se, että minulla on oikeasti aikaa olla Kotona E:n kanssa. Työni on sellaista, että minulla on 7 iltavuoroa kolmen viikon listassa, niin välillä voi mennä kolmekin päivää, että olen kaikki illat pois. Se on jotenkin tosi paljon kun on vielä noin pieni lapsi. Tämänkin vuoksi siirtyminen päivätöihin tuo kaivattua säännöllisyyttä elämään.

Ajattelin vakaasti, että lähtisimme tänään hieman kävelylle E:n päiväuniaikaan, sillä mini nukkuu kotonaolleessaan unia vain rattaissa liikkeessä tai autossa. En käsitä mikä taika tässäkin on, että hän päiväkodissa vetelee kahden tunnin unia ja kotona ei nuku vaikka miten väsyttäisi? Ajatus päiväkävelystä oli ihan kiva siihen asti kunnes Timo soitti mennessään töihin, että minun kotiavaimeni ovat autossa.. Huoh, kunnon maanantai- ollaan nyt sitten koko päivä jumissa sisällä. Toisaalta, tuleepa katsottua kirpparikamat kuntoon ja siivottua perusteellisesti.

Koitan nyt kaivaa taas positiivisen mielen takapuolestani ja miettiä, että ihanaa kun on vapaapäivä ja saan olla kotona Emilin kanssa koko päivän ilman kiireitä! Kuulostaa jo paljon paremmalta. Kivaa alkanutta viikkoa♡!