”Se vaan pitää hyväksyä, että parisuhde muuttuu perheeksi.”

En olisi ikinä uskonut, että eräänä iltana googlailen keskusteluja aiheesta ”ensimmäinen vauvavuosi ja parisuhde”. Siinä minä kuitenkin olin, lueskelemassa muiden kokemuksia siitä, millä tavoin ensimmäinen vuosi perheenä on haastanut parisuhdetta ja miten siitä on selvitty, sillä minä kuulin suustani sanat ”meidän suhde ei voi kovin hyvin, pitäisi varmaan tehdä jotain tosi pian”.

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olivat oikeaa ydinperhe unelmaa, koin meidät tosi voimakkaiksi, uskoin, että mennään läpi tämän vuoden kuolemattomina, horjumattomina ja vahvoina. Mikään ei voisi tulla tätä tunnetta muuttamaan.

Sitten alkoi itkut, itkujen jälkeen Emil on imenyt minusta kaiken rakkauden, huomaan vain hänet, halaan häntä ja pussaan. Sanon Emilille kuinka paljon häntä rakastan ja voi luoja miten Timo ei taaskaan ole tajunnut viedä roskia. Hiljalleen kuluu viikkoja, kuukausia ja tajuan, että minun on todella helppo vain jättää koskematta ja istua sohvan päädyssä hiljaa tuijottaen puhelimen näyttöä. Meistä kummatkin antaa päivittäin kaikkensa sosiaalisesti, illalla on niin helppoa vaan olla hiljaa, katsoa pois ja keskittyä muualle. Tämä asia vaivasi minua jo pitkään, en vaan saanut sanotuksi, parempi myöhään kuin liian myöhään.

Kun sitten luin näitä muiden ihmisten kokemuksia, oli osalla viesti :” Se on niin kummallista kun nykyään kuvitellaan, että parisuhde pysyy samanlaisena lapsen tulon myötä, sitä ei ymmärretä, että parisuhteesta tulee perhe, se lapsi on kaiken keskiössä, se on vaan hyväksyttävä, että suhde muuttuu.”  

Okei tämä on yhden ihmisen mielipide, mutta haluan nyt hieman tarttua siihen. Hyväksyn täysin sen seikan, että suhde muuttuu lapsen tulon myötä, mutta huolimatta lapsen tulosta, on siinä perheessä edelleen kaksi ihmistä suhteessa keskenään ja lapsi ei voi olla sen suhteen kantava voima. Se on selviö, että kun vauva tulee perheeseen, on se jonkin aikaa kaiken keskipiste, rakkauden kohde, se ainut asia maailmassa. Jossain vaiheessa on vain pakko huomioida myös se puoliso, sillä jos lapsi jatkaa olemista koko elämän keskipisteenä, on jossain vaiheessa hyvin mahdollista, että lapsi on kahden kodin välillä.

Toki toisten suhde kestää tekemättä töitä sen eteen, mutta kyllä minä olen tullut siihen tulokseen, että jotta meidän Emilillä olisi kaksi hyvinvoivassa parisuhteessa olevaa vanhempaa, tarvii vanhempienkin tehdä töitä parisuhteensa eteen. Enkä nyt tarkoita sitä, että meidän tarvisi saada lemmenloma kahdestaan, vaan ihan pieniä asioita. Sitä, että illalla puhelimen sijaan katsottaisiinkin toisiamme ja juteltaisiin, huomioitaisiin toisiamme enemmän ja puhuttaisiin vielä lisää.

Itse voin ainakin katsoa itseäni tässä asiassa peiliin ja sanoa, että olen ollut monessa asiassa ihan paska kumppani. Olen antanut kaikkeni lapselleni ja samalla jättänyt puolisoni täysin huomiotta. Olen osannut kertoa hänelle ne asiat mitkä haluaisin hänen tekevän toisin, mutta en niitä asioita joista olen hänelle todella kiitollinen. Siinä missä Emil tarvitsee vanhempiaan, niin tarvitaan me myös puolisoina molemmat toisiamme, me olemme edelleen hyvä tiimi kun vain muistamme puhaltaa yhteen hiileen.

Ymmärrän täysin niitä ihmisiä, jotka tekevät päätöksen olla ensimmäinen vauvavuosi yhdessä, tuli eteen mitä tahansa. Tämä puoli vuotta on ollut minun elämässäni ainakin suurinta muutoksen aikaa ja käyn edelleen todella suurta prosessia läpi itseni kanssa, on helppoa alkaa kyseenalaistamaan myös ihmissuihteitaan kun ei eletäkkään sitä parisuhteen nousukiitoa. Niinkuin Timo sanoi, meillä voisi mennä oikeasti todella, siis todella paljon huonomminkin. Tiedän sen itsekin, sillä olemme myös olleet siinä syvimmässä kuopassa aikanaan. Elämäntilanteemme on ehkä nyt vain sellainen, että sitä ei jaksa mitään ylimääräistä murhetta, joten tällaiseen tarttuu herkemmin.

Onneksi tartuttiin asiaan, onneksi puhuttiin ja onneksi skarpattiin, suhde vaatii ihan oikeasti huolenpitoa voidakseen hyvin lapsen tulosta huolimatta.

Ei se arki katkaisijasta muutu helpommaksi, mutta suosittelen oikeasti pysähtymään välillä sen oman kumppanin viereen, halaamaan, pussaamaan ja kertomaan miten äärimmäisen tärkeä hän on sinulle. Minä tiedän miten helppoa se on jättää sanomatta. Vaikka teistä tulee perhe, on teillä silti aina myös teidän parisuhde…

_DSC9352DSC_4614_DSC9336