Ihania muistoja instagramin kätköistä.

Selaisin tässä ig- kuviani yhtenä päivänä ja mietin, että sinne on kyllä tallentunut monia sellaisia hetkiä, jotka ovat jääneet erityisen lämpiminä muistoina mieleen! Osa kuvista on saattanut vilahtaa bloginkin puolella, mutta ig:ni oli aktiivinen jo paljon ennen blogia. Tässä siis muutamia ihania muistoja instagramin kuva-arkistoista.

#bioniccrew #mtv3 #nuortenhyväksi #mikko #vonherzen #funraising #dance #love #dancegroup #finland #girls

A photo posted by EMMA (@emmakaisa_) on

Rakas tanssiryhmämme ja Nuorten hyväksi – ilta maikkarilla. Bionic crew oli unelmieni täyttymys monella eri tavalla ja yksi niistä oli tämä, että saatiin kokea tyttöjen kanssa sellaisia juttuja, joita tuskin koskaan tulen enää kokemaan. Parasta tässä ryhmässä oli kuitenkin sieltä jääneet ystävät<3 Tässä pari muutakin kuvaa meidän tanssiryhmän matkalta, ryhmähän on edelleen voimassa ja voi hyvin, kyllä minäkin tulen aina olemaan sydämessäni yksi heistä, vaikka en enää ryhmässä tanssikkaan!

#dancecrew #bioniccrew #dance #girls #friends #kraddy @bioniccrew

A photo posted by EMMA (@emmakaisa_) on

So many #memoried… ahhahaa 😀 No ei sen väliä! Tässä kuvassa muutettiin jo Tampereelle, se oli tähänastisen elämäni suurin päätös, sen jälkeen en ole mitään muuta tehnytkään kun suuria päätöksiä, taisi jäädä vähän päälle tuo päätöksentekovaihe!

#best #friends 💜💜 #my #girls @sallakiri @ewisa_pekk @iisacity

A photo posted by EMMA (@emmakaisa_) on

Kesä ja tytöt <3 Kolme pyllyä vasemmalta leviää tällähetkellä raskauden johdosta, niin ne ajat muuttuu! Viimeinen pylly remontoi unelmakotia Kotkassa ja pitää muuten ihan huikeaa blogia sen tiimoilta, mutta palaan siihen joskus tarkemmin 😉

Reilu vuosi sitten oli hääjuttuja, ihan kuin tämäkin olisi ollut eilen.

Paras tyttöjenviikonloppu ever! Olen edelleen niin kiitollinen polttareistani<3

Heinäkuussa meistä tuli aviopari, eikä aikaakaan, että ollaan perhe!

💜 #emmanjatimonhäät

A photo posted by EMMA (@emmakaisa_) on

Tämä viimeinen kuva on yksi ylivoimaisista lemppareistani. Tämä on itseasiassa päivää ennen kun tein positiivisen raskaustestin otettu kuva. Tästä se elämä sitten alkoi muuttumaan. Tässä kuvassa on tuleva vaari, äiti ja täti. Vaari on hoitanut isän jobin 11 pisteen arvoisesti, joten uskon iskässä olevan kyllä potentiaalia vähintäänkin yhtä kovaan suoritukseen vaarina. Kyllä meillä kaikilla vaan roolit muuttuu!

Tässä siis muutama hassu kuva minun reilun 700 kuvan galleriasta. Tuonne mahtuu paljon selfieitä, mutta myös muistoja ja ihania hetkiä. Ne ihan kaikista parhaat hetket sinne valitettavasti eivät ole tallentuneet, sillä ne on eletty siinä hetkessä!

Ihania viikonloppuhetkiä sinne <3

Kaikesta rakkaudesta jota koen.

Olen pitkästä aikaa oikein kunnolla räkätaudissa, ihan kamalassa sellaisessa. Ansaitsisin jonkin urhoollisuusmitalin siitä, että ajoin Haminasta ensin Helsinkin ja sieltä sitten vielä Tampereelle kuumepäissäni ja parin tunnin yö-unilla, sillä Timolla oli vielä vähän risteily veressä. Tähän ehkä välihuomatuksena, että Timo kyllä kuuli asiasta ja päästin parit itkutkin, sillä olin tosi väsynyt. Nyt onneksi ollaan hengissä kotona ja tuliaisien jälkeen olin nopeasti lepytelty.

Mietin moneen otteeseen pitkästä kotimatkasta (menomatka on ihan oma tarinansa se) huolimatta, että onneksi lähdin Haminaan asti. Minulla jäi monta todella tärkeää ja ihanaa hetkeä mieleeni, sillä kipeänä kaikki kosketus ja läheisyys ja välittäminen vaan tuntuu entistä tärkeämmältä silloin kun on itsellä huono olla.

Päälimmäisenä ehkä olen kiitollinen vanhemmille, jotka jaksoi passata ja olla huolissaan. Isä heräsi keskellä yötä tarkistamaan, että kaikki oli hyvin kun kävin vain juomassa ja aamulla sain tuoretta puuroa.

Olen kiitollinen ystävälle, jolla kiireestä huolimatta oli aikaa nähdä ja jutella rauhassa. Kamalasta räkätaudistani huolimatta ottaa kädestäni kiinni ja halata hyvästiksi.

Ystävälle joka jaksoi kuunnella raskausmurheeni ja leipoa pipareita. Onneksi hänellä on samaa vatsankasvua tiedossa, joten taidettiin antaa hyvää vertaistukea toisillemme. Piparitkin oli todella hyviä.

Olen aina kipeänä kaivannut ihmisiä ympärilleni, en halua jäädä yksin. Itken kuumeessa helposti ja tarvin tietynlaista hoivaa. Yht’äkkiä olen kuin 10-vuotias lapsi joka haluaa sinne vanhempien kainaloon makaamaan. Onneksi en jäänyt Tampereelle, olisin ollut täällä todella yksinäinen ja murheissani.

Välillä sitä jää miettimään, että kuinka paljon rakkautta onkaan jättänyt taakseen muuttaessaan tänne Tampereelle. Ihmisiä siellä on ikävä ja ihmiset siellä ikävöi. Tunnit ei riitä kuulumisien vaihtoon, eikä päivät vanhempien näkemiseen. Aikaa ei vain ole ikinä tarpeeksi. Onneksi voin luottaa siihen, että se ystävyys ja ne perhesuhteet, joita todella siellä ikävöin on ja pysyy. Vaikka viikkoihin mitään ei kuuluisikaan voi aina aloittaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei tarvitse pelätä sitä, että ystävyys katoaa, se vain vahän ajan kanssa muuttuu – niinkuin mekin.

Nyt palaan takaisin sänkyyn Timon kainaloon ja koitan patistaa hänet käymään kaupassa, jotta meillä olisi jääkaapissa muutakin kun valot ja voita. Huomenna uusi yritys olla paremmassa ja kuumeettomammassa kunnossa.

xoxo

P1000310