Viisi vinkkiä esikoistaan odottavalle

Jokaisella on ne omat juttunsa raskaana ollessaan. Itse rakastin raskausaikana lukea kaikkia vinkkejä odottaville, joten tässä muutama vinkki jota minä haluan jakaa kanssanne!

  1. Raskauden kestoon, synnytyksen alkamiseen tai synnytyksen kulkuun ei voi itse vaikuttaa. Vaikka kuinka luin kaikki maailman vinkit saada synnytys käynnistymään vähän aikaisemmin, tuli vauva omalla ajallaan..
  2. Sairaalakassin sisältö on todella toissijaista lopulta. Vaikka minusta oli ihanaa, että minulla oli mukana kaiken maailman patukoita, niin ei niitä kyllä siinä supistellessa pahemmin tehnyt mieli. Mikään ei ole ollut niin hyvää varmaan ikinä kuin synnytyksen jälkeen saatu sämpylä ja kaakao. Mutta jos jotain sinne kassiin kannattaa pakata, niin omat hygieniatuotteet shampoita myöten. Vaikka luulin niiden olevan vähäpätöisiä, oli suorastaan luksusta saada peseytyä omilla tutuilla tuotteilla synnytyksen jälkeen. Luksusta oli myös muu oma kosmetiikka ja omat vaatteet, mutta nämä vain siksi, että lopulta olimme sairaalassa lähes viikon ja jossain vaiheessa en enää kestänyt, että en näyttänyt ihmiseltä.
  3. Vaikka kaikki sanoo, että minkään ei tarvitse olla valmista, niin en kadu hetkeäkään, että meillä oli. Minulle vauva konkretisoitui sen kautta, että sain laittaa huonetta valmiiksi, miettiä hankintoja ja tehdä listoja mitä vielä tarvitsee. Oli ihanaa viikkailla Emilin vaatteita laatikkoon ja sisustaa vauvan huonetta. Meille oli alusta asti selvää, että poika huoneessaan nukkuu hyvinkin pienestä, joten siksikin halusin huoneen valmiiksi. Toki ensimmäiset kolme kuukautta se oli hieman turhake, vaikka siellä olikin kaikki minin tavarat.
  4. Osta myös niitä pieniä vaatteita. En ymmärrä kun kaikki sanoivat, että pienillä vaatteilla ei tee mitään ja ne on niin vähän aikaa käytössä. Meillä viikkasin vasta pois pari 62- kokoista bodya joita olin ostanut heti muka sairaalasta tulon jälkeen käyttöön. Sensijaan haimme kasan pieniä vaatteita kun pääsimme sairaalasta, sillä meidän melkein kaikki vaatteemme olivat 56 kokoisia tai suurempia. Kyllä tuolle 52 senttiselle oli sopivia myös 50- kokoiset vaatteet, mutta 56- kokoisiin hän hukkui.
  5. Isyyslomaa ei välttämättä kannata pitää yhtäsoittoa heti syntymän jälkeen. Timo piti isyyslomaa vähän yli viikon heti E:n synnyttyä ja sitten loput kun Emil oli vähän vanhempi. Vauva oikeasti ainakin meillä nukkui ensimmäiset kaksi viikkoa läpeensä ja sitten sen jälkeen ei juuri päivisin nukkunutkaan, niin oli ihanaa, että Timo pystyi olla kotona E:n ollessa vähän vanhempi. Viimeiset isyyslomapäivät Timo piti syyskuussa. Näin ollaan saatu yhteistä ”lomaa” useampaan otteeseen.

_MG_3686

Voiko synnytyksen alkamista ennustaa ennakkoon?

Tässä on jänniltelty viimeaikoina yhden jos toisenkin ystävän synnytyksiä ja mitä merkit paikkansa pitää jännityksessä elellään vielä hyvä tovi, sillä vauvojen tuloa ei voi estää!

Kun itse olin raskaana muistan googletelleeni sataan kertaan eri sanoin sitä, miten voin ennustella synnytyksen alkavan. Tietyt merkithän toki ennakoivat tulevaa ja jos kohdunsuu tunnustellaan olevan auki ja pään kiinnittynyt, niin ei sen jälkeen kovin montaa viikkoa (heh) tarvi enää odotella. Itsellä meni niinkin kauan kuin päivä tuosta kiinnittymisestä. Viimeistään siinä kohtaa kun vedet menee tai ne erittäin miellyttävät supistukset alkavat ei voi mennä kauheasti pieleen, mutta olisiko jotain muita merkkejä mistä voisi ehkä aavistella, että jotain tapahtuu pian?

Itsellä nimittäin näin jälkikäteen ajatellen oli kaikki merkit ilmassa, mutta enhän minä sitä tajunnut ennen kuin sitten jälkikäteen mietin, että olisihan se pitänyt arvata.

Minulla meni osittain vedet maanantaina.. Lasken siitä alkaneeksi tämän lähes kolmen vuorokauden rupeaman. Sunnuntaina kuitenkin oli todella outo olo koko päivän ja vaikka minulla oli kuinka ihanat juhlat ystävieni kanssa, olin iltapäivällä todella itkuinen ja allapäin. Olo oli muutenkin tukala ja pahoittelen nyt tästä infosta, mutta pukamani alkoivat olla aivan infernaalisen kipeät. Turposin vuorokaudessa kuin pullataikina ja kiloja taisi tulla nesteen muodossa varmaan kaksi siinä su- ma välisenä aikana. Nestettä vain tuli ja tuli… Samaan aikaan nukuin niin huonosti, että paremmin nukuin varmaan vauvan synnyttyä.

Viimeistään sitten maanantaina minun olisi pitänyt ymmärtää, että pian on lähtö lähellä kun en saanut enää kuin lenkkarit jalkaan ja huomasin että supistukset olivat niin kovia, että lenkillä valui vesi silmistä…

Ei kai tuota voi oikeasti ennalta tietää, että milloin lähtö on lähellä, mutta jos nyt yhtäkkiä viimeisinä päivinä alkaa itku olla herkässä niin ehkä se voi olla jokin merkki! Mene ja tiedä..

Ihan nyt vaan esimerkkinä siitä äkillisestä turvotuksesta, että tämä kuva on sunnuntailta:

raskikset

Ja tämä on otettu maanantaina… Tarviiko sanoa enempää? 😀

_MG_3890