Miten olisi kasvisruokavalio?

Ruoan eettisyydestä, alkuperästä ja lihan tehotuotannosta puhutaan paljon. On päivän polttava puheenaihe ja jopa hieman trendikästäkin pohtia kasvisruokavaliota lihansyönin vaihtoehtona. Kauppoihin tulee nyt toinen toistaan enemmän lihaa muistuttavia kasvisvaihtoehtoja korvaamaan jauhelihaa lautaselta ja laadukkaat maidon korvaajat kiilaavat pian meidän lehmämme sukupuuttoon.

Niin koitti myös meillä se päivä kun postimies aamulla kiikutti kotiimme kirjan ”Vegeä – liikkujan kasvisruokaa”*. Kaapistamme löytyy viikottain mifua ja vähintään kerran kahdessa viikossa yksi päivä on pyhitetty kasvissosekeitolle. Livutaanko meilläkin siis hitaasti, mutta varmasti kasvisruokailun puolelle?

EI

img_7577

*Kirja saatu

Viimeisen tarkistamani tiedon mukaan olen pienen vauvan äiti. Minä olen itse kasvanut hyvin erilaisten ruokakulttuurien ympäröimänä ja sen myös oppinut lapsena, että ruoka ei ole koskaan pahaa ja kaikkea pitää maistaa. Elin lähes aikuisikään asti uskotellen itselleni, että opin joskus vielä syömään maksaa ja muita inhokkeja minulla ei sitten ole ollutkaan. Ehkä joltain osin tämä tapakasvatus olisi voinut olla jopa rennompikin, mutta osaanpahan ainakin käyttäytyä aina ruokapöydässä ja maistan nöyrästi kaikkea uutta osaten nielaista pahimmatkin yllätykset mitään maistamatta jos tarve vaatii.

Minusta olisi aivan kamalaa, jos minun lapsestani tulisi nirso tai huonotapainen. Kaikkia piirteitähän ei voi kasvatuksella kitkeä pois ja voin taas kuvitella miten tällekin toteuamukselle parin vuoden päästä nauran, mutta jos jotain edes voin ehkäistä niin teen sen eteen kaikkeni. Aloitetaan siis esimerkistä ja kotona opituista tavoista, siksi meillä aletaan syömään myös sitä kasvisruokaa. Ei siksi, että ajattelisin tehotuotettujen possujen hyvinvointia, ei siksi, että liha rasittaa elimistöä, eikä siksi, että kiinassa on koirafestivaalit (nämäkin kaikki hyvin tärkeitä asioita, mutta…). Meillä aletaan syödä myös kasvisruokaa, jotta Emil oppii syömään sitäkin ihan tavallisena osana päivittäistä arkiruokaa kyseenalaistamatta sitä laisinkaan.  Eikä se ihan oikeasti tee kyllä huonoa elimistölle välillä oikeastikin vähän miettiä, että monta pakettia jauhelihaa meneekään suoliston läpi kuukaudessa.

img_7580

Ja koska tällä hetkellä osaan tehdä juurikin sitä kasviskeittoa ja paistaa mifut pannulla, on ehkä ihan aiheellista tarttua keittokirjaan. Sitä en tiedä mitä tästä tulee ja tuleeko mitään, mutta haluan nyt ainakin kokeilla, että josko meille juurtuisi arkeen pari reseptiä ainakin joita olisi sitten helppo tehdä niiden perus jauhelihojen ja kanojen rinnalla.

Asiasta enemmän tietävät, kertokaas hyviä vinkkejä… Tofua en saa alas, mutta muuta voin yrittää!

 

Ruokavalio vai laihdutuskuuri?

sis. mainoslinkkejä

_MG_4199

Kun kerroin pari viikkoa sitten, että aloitan Fit farmin nettivalmennuksen, sain muutaman kommentin niin kavereiltani kuin blogiinkin, että nyt on väärä aikaa ottaa stressiä omasta vartalosta ja sen muokkaamisesta, ehtii sitä myöhemminkin.

Jep, niin ehtiikin!

Aloitin valmennuksen päivän myöhässä ja sairastuin jo heti toisena päivänä oksennustautiin. Taudin jälkeen ruoka maistui huonosti ja olen syönyt varmaan yhteensä kolmena päivänä aamupalan ruokavalion mukaan. Mitä sitten olen loppupäivän syönyt?

Ongelmani ei suinkaan ole se, että ilman ruokavaliota söisin suklaata ja pitsaa mielin määrin, vaan ongelmani on se, että en syö. Huomaan eläväni välipalasta välipalaan ja jos syön edes yhden oikeaa ruokaa muistuttavan ruoan päivässä, on se jo saavutus. Painoni on tippunut tokikin jo melkein samoihin kilomääriin kuin ennen raskautta, mutta tätä menoa olen pian vain todella laiha.

Otin tämän valmennuksen, jotta saisin taas vanhasta ateriarytmistä kiinni. En todellakaan laihtuakseni, sen homman handlaan kyllä.. Tällä hetkellä kaikenlaisen ruokavalion noudattaminen tuntuu vain ihan mahdottomalta, koska aikaa ruoanlaitolle ei ole, minun pitäisi osata ennakoida. Joku toinen turvautuisi tässä kohtaa eineksiin, mutta minä vaan en syö – ei minulla oikein ole kyllä nälkäkään.

Olen tehnyt muutamat treenit ohjelmasta ja niistä tykkään kovasti. Minusta on ollut kiva treenata kotona kun poika nukkuu. Treenithän kestää sen maksimissaan 30 min, sen verran voin kyllä nipistää päivästä kuin päivästä – etenkin kun tuo nyytti nukkuu useampaankin otteeseen saman verran.

_MG_4195

Mutta siis pointtini oli seuraava… Minusta on kummallista, että kun aletaan puhua ruokavaliosta, tai dietistä, niin ihmisillä nousee usein karvat pystyyn. Ajatellaan, että miten tuo nyt jaksaa laihduttaa kaiken keskellä ja kaikki tuo aika on vauvalta pois, mutta ei nähdä sitä kolikon toista puolta. Ruokavalioni nyt on köyhä ja koostuu hyvin vähäisistä kaloreista. Minä olen poikani ravinto ja se mitä syön välittyy vauvallekkin. Minun olisi ihan pakko saada nyt itseäni niskasta kiinni, sillä haluan oikeasti takaisin vanhat hyvät tapani, en näitä vielä vanhempia todella huonoja ruokailutottumuksiani. Säännöllinen ruokailu palvelisi sekä minua, että poikaa.

Se taas on totta, että joudun näkemään vaivaa saadakseni ruoat lautaselle ja se saattaa välillä ottaa minua hieman päähän, kun pärjäisin ilmankin. Kuitenkin meitä on tässä taloudessa kaksi, joten ruoanlaittaminen meille molemmille on vain järjestelykysymys – minun ei tarvitse selvitä kaikesta itse.

_MG_4191

Katsotaan mitä ensiviikko tuo tullessaan, voisin silti ottaa teille kuvat, että mitä on tapahtunut, sillä luulen, että kroppani on ainakin kaventunut hieman 😀 Lihakset ovat kyllä jääneet täysin jonnekkin raskauden jalkoihin, mutta niitä on aikaa sitten myöhemmin kasvatella takaisin!

Tunnin päästä me lähdemme Haminaan isovanhemmille ja aion kyllä nauttia koko viikonlopusta täysillä!

_MG_4196

PAITA// TÄÄLTÄ*        HOUSUT// TÄÄLTÄ*