Taaperon elämää x 8

  1. Taapero on maailman itsenäisin ihminen. ”Miä ite”, ”miä kävelen” ”kato äiti mie kompastuin”. Taaperon itsenääisyys yltyy välillä suuren raivon partaalle kun kanssaeläjät eivät ymmärrä hänen osaamistaan niinkuin hän tekee.
  2. Taapero omaa pettämättömän tyylitajun. Auta armias jos se valittu traktoripaita on pesussa, ei aamusta meinaa tulla mitään. Välillä äiti-ihmisellä menee sormi suuhun kun ei enää keksi mikä vaatekappale taaperoa eniten mielyttäisi.
  3. Taapero tarvii syliä. Syliä kaivataan äidin ollessa vessassa, suihkussa, ruokaa laittamassa ja siivoamassa. Taapero kaipaa välillä syliä niin paljon, että äiti- ihmisellä kasvaa pian napanuora takaisin paikalleen.
  4. Taapero on suuri kulinaristi. Perunamuusi on parempaa kylmänä, eikä mikään voita nakkeja päivälliseksi. Toisaalta taaperolle maistuu myös lumi ja kivet. Ikinä ei voi tietää milloin taaperon nälkä yllättää, mukaan on hyvä varata milloin mitäkin pientä purtavaa.
  5. Taaperolla on ÄITIÄITIÄITIÄITIÄITIÄITIÄITI ja isi. Äiti on maailman paras tyyppi ja ehdoton ykköshahmo. Tästähän äiti on sangen tohkeissaan, toisaalta toivoen pääsevänsä välillä kakalle omassa seurassaan.
  6. Äiti- ihmiseltä loppuu pian iltasatuarsenaali, taapero on pikkuhiljaa oppinut parhaat tarinat päältä ja osaa jo kertoa itsekin miten pikkutraktori kiipeää vuorelle (kuulisittepa näitä).
  7. Taapero rakastaa itseään tavalla joka jokaisen pitäisi oppia. Voidaan viettää tuntikin katsomalla videoita taaperosta ja Taapero osaa jo kertoa, että mikä video seuraavaksi ”Emin seisoo, Emin pyörii hepalla, Emin ajaa autolla”..
  8. Taaperon tahto on järkkymätön. Olen joskus testannut kuinka kauan menee, että taapero antaa periksi- ei antanut, tehtiin kompromissi. Taapero kun päättää jotain, niin taapero päättää. Kunnioitettavaa on kyllä tuo oma tahto.

Odotan muuten ihan superinnolla tulevaa viikonloppua, olen lähdössä ystäväni Hillan kanssa duuniin lapsimessuille Helsinkiin ja vaikka hektistä tulee varmasti olemaan, on tämä ihana breikki arkeen kuitenkin ja onhan minulla huomenna eka lomapäivä tänä ”kesänä”.  Jännittävää nähdä kuinkapaljon paikalle on tullut ihmisiä ja kiva olisi nähdä teitä lukijoitakin siellä :)! Olen starline dancewearin pisteellä, olisikohan se ollut osasto 7d129? Tulkaahan moikkaamaan, olen varmasti paikalla perjantai iltapäivästä sunnuntai- iltaan.

 

Ethän pilaa lapsen uskoa ihmiseen?

Ai hittovie tänään mietin taas tuolla lumihangessa rattaiden kanssa porhatessa, että onneksi talvi on väliaikaista. Vaikka taloudellisesti ja ekologisesti ajatellen kaksi autoa on paljon, olisi toinen auto kyllä mieletöntä luksusta. Mietin myös pönöttäessäni siinä auraamattomassa leikkipuistossa, että eikö lapset leiki talvella leikkipuistoissa kun tätä ei oltu ollenkaan putsattu? Eipä siinä mitään ongelmaa kyllä meidän minin mielestä ollut, että kai sitä pitäisi vaan omalle asenteelle tehdä jotain ja ottaa mallia tuosta jokasään kiitäjästä. Räntäkeli ei todellakaan ole uhka vaan nimenomaan mahdollisuus, etenkin jos omistaa lapion.

Ollaan nyt enenemissä määrin käyty ulkona milloin kahvilla ja välillä syömässä. On ollut ilo huomata, että E ei jaksa enää häsätä joka suuntaan vaan keskittyy aina riittävän hetken omaan pillimehuunsa tai ruokaansa. Olen ollut todella otettu siitä, että melkeimpä missä tahansa olemme olleet, on Emilin ”kiitos” otettu huomioon ja hänet muutenkin pikku-ihmisenä, eikä pelkästään sotkevana kakarana.

Olimme sunnuntaina paikallisessa kahvilassa kahvilla. Kahvilan kahvikoneesta lähtee suhteellisen kova ääni ja tämä toki kiinnosti pikkutyyppiä kovasti. Hän pariinkin kertaan totesi ääneen, että ”ääni kuuluu” ennenkuin sanoin, että mene kysymään työntekijöiltä mistä tämä ääni on lähtöisin. Kahvilassa oli silloin rauhallinen hetki ja tämä työntekijä sattui kuulemaan mitä sanoin. Iloisest hän huikkasi, että tules katsomaan mitä täällä on ja E paineli onnellisena tiskin taakse. Hän siinä sitten ihmetteli kahvikonetta ja kovia ääniä ja lupasi toiselle omistajalle mennä joskus avuksi leipomaan. Pikkutyyppi sai aivan satavarmasti todella positiivisen kokemuksen kun hän sai itse toimittaa asiaansa aikuisten kanssa, jotka jaksoivat ottaa häntä huomioon eivätkä ignooranneet kaveria kokonaan.

Selväähän se on, että tällaiseen tilanteeseen ei mitenkään ole mahdollisuutta läheskään aina. Mietin kuitenkin niitä hetkiä kun E on moikkaillut kadulla jokaiselle vastaantulijalle ja 1/1o on vastannut tervehtien, että miksi me olemme näin jähmeitä. On toki selvää sekin, että kaikki eivät ole lapsi- ihmisiä, mutta ei nuo naperot sitä tiedä päällepäin. Haluan tukea lastani rohkeasti tutustumaan maailmaan ja ottamaan kontaktia ihmisiin. Olen opettanut hänet kiittämään ja tervehtimään. On jotenkin surullista tavata ihmisiä, jotka ylenkatsovat kontaktia ottavaa lasta, esim tarjoillessaan ruokaa ravintolassa. Kyllä meidän E osaa kertoa, että ruoka on hyvää jos hän oikeasti siitä pitää.

Toivon ylikaiken, että E saa osakseen elämässä vielä tässä vaiheessa eniten näitä kertomani kaltaisia kokemuksia ja säilyttää tuon ihanan asenteensa. Kyynistyä ehtii isompanakin, joten toivon ettei aikuisten maailma vie vielä tässä kohtaa lapseltani tätä iloa pois.

Ainiin ja iso kiitos vielä Kotkan Hyggen henkilökunta, olette kyllä ihmisiä oikeassa paikassa <3