10 postausta, jotka eivät kiinnostaneet ketään.

Pian tulee vuosi täyteen siitä kun blogini siirtyi fitfashionin alle. Olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt bloggarina varmasti tuplasti enemmän, kuin mitä ensimmäisen blogivuoteni aikana ja samalla bloggauksesta, rakkaasta harrastuksesta, on tullut minulle toinen työ. Tai en minä osaa tätä oikein vieläkään työnä pitää, tämä on vähän niinkuin friend with benefits:D!

Tavoitteet seuraavalle vuodelle on asetettu ja on aika pistää silmään kakkosvaihde, sillä typeräähän se olisi jäädä laakereilleen lepäämään, aina on hyvä olla tavoitteita, suunnitelmia ja etenkin unelmia!

_MG_3718_Fotor

Minua kiinnostaa jo ihan uteliaisuuttanikin tilastot ja valehtelisin jos väittäisin, että en ole perillä blogini kävijämääristä. Voisin kutsua lukijakuntaani suorastaan uskolliseksi ja sehän tästä hommasta tekeekin parasta:) Aina ei kuitenkaan minunkaan juttuni ole kiinnostaneet, joten tässä aikani kuluksi kävin vähän postauksia läpi ja keräsin teille 10 vähiten luettua postausta kuluneelta vuodelta, sillä kyllä nämäkin ansaitsevat oman valokeilansa!

1.Viikonlopun metsätreeni vai metsähommia sittenkin?

Tykkäsin tässä postauksessa kuvista. Sisällöltäänhän postaus on hieman köyhä, mutta harmittaa, että hyvät kuvat jäi äkkiä unholaan. Onneksi voin aina palata niitä itse katselemaan kun niistä niin tykkään 😀

2.Hair crisis

3.Autumn vibes

4.Summer is it you?

Kaikkiin ylläoleviin.. Älä otsikoi englanniksi, se kuulostaa kivalta, mutta harvoin toimii. Otsikointi on kuitenkin jo puolet tekstistä, joten hieno ”taideotsikko” harvoin saa kauheasti avauksia. Toisaalta mikään ei ole niin raivostuttavaa, kuin jatkuva ”klikkiotsikointi” – välillä toki sekin on täysin suotavaa. Huomaan, että selkeintä on otsikoida postaus niin, että se tavoittaa kohderyhmänsä, silloin ei mene hyvät jutu ohi!

5. Punaisen flanellipaidan tarina

Tämä postaus ei vain toiminut. Ajatuksena olin taas askeleen edellä todellisia kykyjäni ja jos totta puhutaan, niin tuo postauksen flanelipaita päätyi roskakoriin ja ostin sellaisen ”oikeanlaisen” hyvin pian hennesiltä. En todellakaan ole ihminen, jonka pitäisi ruveta tuunailemaan vaatteita itse.

6. Taas kipeänä, eikö tämä ikinä lopu?

Eihän se lopu…

7. Verilöyly keittiössä, mitäpä sitä ei mielihalujensa eteen tekisi?

Palaa kohtaan 2-4. Tämä olisi varmaan pitänyt otsikoida ”maailman helpoin, mutta työläin punarjuurikeitto” tai jotain muuta yhtä ”raflaavaa”..  Jos nimittäin haluat löytää punajuurikeiton ohjeen, tuskin etsit sitä hakusanalla ”verilöyly”. Toisaalta huomaan, että ainakaan minun blogissani reseptit eivät ole se ykkösjuttu, siksi niitä nykyään aika harvoin jakelenkaan.

8. Raakasuklaamunat – hieman erilainen pääsiäisherkku

Raakasuklaa taitaa olla menettänyt hieman arvoaan? Vai olenko ihan väärässä? Pakko kyllä myöntää, että olisin syönyt ja kennollisen mignonmunia jos olisin voinut. Huoh, ne on niin hyviä!

9. Liikaa somea yhdelle ihmiselle

10. Liebster blogihaaste

Nämä nyt vaan ei kiinnostaneet ketään. Periaatteessa kummassakaan postauksessa ei ollut mitään ihmeellistä vialla.. Oikeastaan tuon blogihaasteen postaus on ihan hauska tuollainen kysymysjuttu, mutta sitähän ei otsikko kerro, joten harva tuon takaa on tätä postausta osannut varmaankan avata.

Yksi asia on aivan varma; silloin kun ajattelet, että ”tämä postaus on hyvä, tämä varmasti kiinnostaa ihmisiä” – se harvoin menee niin :D.

_MG_3719_Fotor

 

Millaisia postauksia siellä haluttaisiin nähdä enemmän?

 

 

Miten tässä näin kävi?

Tulin kirjoittamaan, koska halusin vaikka minulla ei ole mitään ihmeellistä asiaa. Katselen juuri live-aid konserttia ja kertakaikkiaan on kyllä kylmä noiden tuolla olijoiden puolesta, nostan hattua jokaiselle, joka seisoo tuon viisi tuntia yhtämittaa vesisateessa.

Jos ihan rehellinen olen, niin minulla on ollut tänään ihan jäätävän huono olo. Viihdyttiin eilen minun vanhempieni kanssa hieman liiankin hyvin punaviinin äärellä ja jos jostain saan itseni kipeäksi, niin siitä. Voisin hautautua nyt morkkikseen hukkaan heitetystä päivästä, mutta en oikeasti jaksa. Meillä oli ihan älyttömän mukava ilta ja puhuttiin varmaan kahdeksantuntia pyöreän pöydän ympärillä ruotien syntyjä syviä. Aamulla lähinnä vaan nauratti kun oltiin kaikki niin rikki.  Kyllä se vaan niin on, että kun perheestä on niinkin kaukana kun nyt, niin heidän näkemisensä rajoittuu harvoihin kertoihin. Varsinkin kun isäni on kovin kiireinen mies ja aina menossa, niin voi hyvinkin olla kuukausia, että en häntä nää. Tällaiset aamun puolelle valvomiset ei tunnu missään kun saa viettää aikaa itselle rakkaimpien ihmisten kanssa, kyllä se vaan niin on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän omia vanhempiaan rakastaa<3

Tämä päivä on mennyt ihan lölliessä ja en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi, lenkkikamatkin ovat olleet lähinnä toistaiseksi vain kassin täytteenä. Noh joskus vaan käy näin ja ehkä on ihan paikallaan viettää tämmöistä sohvapäivää.

Sovitettiin eilen viimeistä kertaa hääpukuja ja seuraavan kerran ne vedetäänkin sitten päälle puolentoista kuukauden päästä. Paljon saadaan kysymyksiä, että miltä tuntuu mennä naimisiin ja joko jännittää, niin ei kyllä oikeastaan osaa vielä sanoa mitään, sillä ei sitä tajua. Mekon kun veti päälle meinasi henki salpautua ja Timo oli niin komea, että en tule kyllä kestämään sinä päivänä kun saan sanoa hänelle tahdon. On niin omituista ajatella, että pian olen rouva Suortti ja ollaan ihan oikeasti naimisissa, sitoudutaan toisiimme loppuelämäksi. Naimisiinmeno on minulle päätös sitoutua toiseen loppuelämäksi ja vaikka aina ei oltaisikaan yhtä rakastuneita kun nyt, niin suhteen eteen pitää tehdä töitä ja löytää se rakkaus aina uudestaan.

Ollaan niin hitsautuneita yhteen, että tuntuu nyt kun ajattelee omituiselta, että en jonain päivänä muka rakastaisi tuota miestä yhtä hullunlailla kuin nyt. Avioliitto on kuitenkin loppuelämän matka ja on aivan varmaa, että välillä toista voi olla hyvin vaikeaa katsoa niiden rakkauslasien läpi, toivottavasti niitä hetkiä ei tule, mutta niin on minulle kaikki pitkän liiton läpikäyneet ja pitkässä liitossa oleva sanoneet, että avioliittoon mahtuu tunteita laidasta laitaan. Tai niinkuin eräs 72v avioliitossa oleva mies minulle sanoi.. ” Pitkä liitto ei onnistu niin, että kokoajan ollaan umpi rakastuneita, pitkä liitto onnistuu niin, että välillä otetaan yhteen siten, että noki tippuu katosta.”

timoemma1 timoemma

withloveEmma