Elossa sittenkin!

Vielä eilen olin lähestulkoon 100% varma, että en tule selviämään ikinä tästä taudistani. En muista milloin olisin edellisen kerran ollut yhtä kipeänä. Tarvitaan nimittäin aikamoinen tauti, että minä lähden itseäni lääkärille viemään, mutta siellä  minä olin perjantai- aamuna Hervannan terveysasemalla kiltisti jonottamassa sairaanhoitajan arviolle.

Olin aivan varma kun soitin terveysneuvontaan ja sieltä tympääntynyt täti kuittasi seitsemän päivän flunssani, yskäni ja päänsärkyni: ”no nyt vaan on aika sitkeää flunssaa”, että olisin vaan yksi tuhannesta oireitteni kanssa siellä valittamassa ja saisin palata kotiin lepäämään. Pelkäsin aika lailla myös kohtaavani jälkitarkastuksesta tutun lääkärin… Sairaanhoitaja olikin mitä ihanin ja käyntinikin osoittautui aivan aiheelliseksi, sillä tulehdusarvot olivat koholla jonkin verran.

Ilokseni kohtasin myös aivan todella mielyttävän nuoren lääkärin ja poskiontelon tulehdushan minulla oli, tämä ei kyllä ollut minulle mikään uutinen, sillä en ollut kahteen päivään voinut kumartua ollenkaan kun pää olisi räjähtänyt. Ajattelin, että haen kuurin ja sitten tämä tauti on hetkessä ohi….

Kotona nousi kuume, yskä johon en halunnut käsikauppalääkkeitä vahvempaa yskänlääkettä alkoi yltyä aivan hulluksi ja hiljalleen koko vointini mennä huonommaksi. Yskin niin paljon, että eilen illalla olin jo aika epätoivoinen. Ajattelin, että jos joudun yskimään tällä tavalla vielä päivänkin, ei kroppani kestä sitä enää. Jokaista vatsalihastani ja niskaani särki ja kurkkuni oli kuin vereslihalla. Ajattelin, että antibiootti olisi purrut nopeammin (okei ja olen hieman kärsimätön sairastaja).

Vielä viimeyön yskin kuin heikkopäinen sohvalla, mutta sitten nukahdin joskus neljän jälkeen ja kuudelta kun heräsin Emilin kanssa leikkimään oli olo aivan erilainen. Ihan terve en ole vieläkään, mutta se kamalaakin kamalempi yskä on tiessään ja kuume vihdoin ja viimein laskenut… Ottaa ihan älyttömästi päähän, että jouduin perumaan perjantain työt ja muutenkin viikonloppu on mennyt ihan hukkaan. Myös suunnilteltu unikoulu siirtyy nyt, sillä Emilkin on vähän flunssainen.

Toisaalta kiva, että viikonloppu on hieman pidennetty, sillä huomenna ehtii sitten puuhailla vaikka mitä. Toisaalta ilma on ollut niin järkyttävä, että eipä paljon haittaa tämä sisällä vietetty aika. Ihan naurattaa tuo sää… Onneksi ei ollut sen suurempia suunnitelmia!

 

Hormonitoiminta täällä päivää…

img_7030

sis. mainoslinkin

Olinkin jo ehtinyt unohtaa miltä tämä tuntuu, sitten sen taas muistaa kun yhtenä aamuna..

Vauva itkee koko aamun, ei viihdy yhtään lattialla ja pitäisi lähteä jo ulos asunnosta. Kahvi kylmenee kupissaan ja smoothie väljähtyy lasissa. Naama kukkii ja tukkakin tippuu päästä. Kun bussi näyttää täydeltä meinaa itku tulla. Seuraava bussi onkin täynnä ala-astelaisia, voi onko teidän pakko huutaa koko ajan?

Vauva jatkaa tunnin hyväntuulisuuden jälkeen itkeskelyä. Onneksi hän nukkuu rattaissa. Haen kahvin, voisiko joku keksiä kannen mistä se take away- kahvi ei läiky? Eikö se nimenomaan ole tarkoitettu, että sitä voisi juoda kun kävelee? Mistä hitosta näitä ampiaisia muuten oikein riittää? Eikö ne ymmärrä, että on syksy – ei Espanjassa mitään ampiaisia ollut…

img_7040

Kollarimekko Chiara Forthi/Bubbleroom TÄÄLTÄ*

Onneksi saan iltapäiväksi Elisan meille, on niin paljon helpompi kuunnella Emilin hammaskiukkua kun en ole yksinään.. Mitähän tämä on olevinaan, onko minun kurkkuni kipeä? 

Timokin on taas tahallaan töissä, ettei tarvitse olla kotona ja minä vaan täällä kannan vastuun kaikesta…Onneksi hän tulee pian, annan Emilin hänelle kun hän tulee kotiin. Emil on hetkessä hyväntuulinen ja hymyileväinen. Ehkä Timo ei sittenkään ollut vain karkuteillä katsomassa jääkiekkoa bubissa vaan oikeasti teki töitä… Ikean kehykset tuottavat harmaita hiuksia ja ryppyyn menevä (irtisanoudun tästä rypistämisestä) Elloksen juliste *saa minut lähes raivon partaalle. MIKSI en ostanut viiniä kun hain kahvia kaupasta? Miksi kroppani tuntuu tältä? KUKA MINÄ EDES OLEN?

Emil nukahtaa… Sohva on minun ja sauna päällä, en tosiaan muistanut millaista tämä onkaan. On yli vuoteen taas ensimmäistä kertaa SE aika kuukaudesta

– jos ymmärrät mitä tarkoitan!

img_7058