Mitä kuuluu #ilokiertoon – haasteen tavoitteelle?

#ilokiertoon haasten on hiljalleen kerännyt Tampereella jo 162 jaettua kuvaa, mikä tarkoittaa siis 162€ Tampereen Ice hearts- järjestölle. Haastetta on jäljellä nyt enää puolitoista kuukautta, mutta aion tykittää ainakin itse kuvia merkinnällä #ilokiertoontampere oikein urakalla, että saadaan pojille kunnon potti kerättyä! Jos et ole vielä mukana haasteessa, niin se on tosi vaivatonta. Laitat vaan instagram- kuvan yhteyteen merkinnän #ilokiertoontampere (tai Kotka, Jyväskylä, Pori, Helsinki) – ei muuta.

Minulla oli tavoiteena, että haasteen loppuun mennessä vedän taas maasta 80kg. Tämä kuulostaa varmaan ihan pikkutavoitteelta, mutta itselleni se on tosi iso määrä ainakin nyt synnytyksen jälkeen. Olen varmaan joskus vetänyt jonkun 90kg, mutta siitä on tosi kauan. Nyt minulla menee 12 x3 aika kevyesti jo 60kg painoilla, mutta en ole uskaltanut lähteä kokeilemaan mitään maksimeja rikkinäisen selän pelossa.

Yksi suurimmista haasteen mukana tuomista asioista on kuitenkin säännöllinen salitreeni. Tämän viikon yövuorojen takia tämä on ensimmäinen viikko kuukauteen kun treenejä ei tule kolmea. Olen saanut pidettyä kiinni kolmijakoisesta ohjelmastani ja ehtinyt hyvin tehdä kolme treeniä viikossa. Olen voinut tosi hyvin ja pitkästä aikaa niskakipunikin ovat poissa. On ihanaa huomata miten omat voimatasot alkaa palautua ja pikkuhiljaa ah niin suuresti vihaamani kyykkykin kulkea.

Olen iloinen, että olen antanut itselleni aikaa palautua ja nyt voin aika huolettomasti treenata jo tosi kovaakin. Kun treeni ei voi venyä pitkäksi ovat treenit nykyään tosipaljon tehokkaampia ja kaiken tekee jotenkin suuremmalla intensiteetillä. Muutenkin treenini ovat saattaneet olla ainoat ”omat hetket” viikossa, joten niistä nauttii ihan eri tavalla kuin ennen lasta. Itselle treenin psyykkinen vaikutus on todella alkanut korostua tänä keväänä… Huomaan, että salille jää monet murheet ja turhautumiset. Olen monesti miettinytkin, että toivottavasti jokaisella pienen lapsen äidillä on joku harrastus missä purkaa paineita, sillä tulisin varmaan hulluksi tällä hetkellä jos en pääsisi välillä hengittämään!

Ensiviikolla Emil menee päiväkotiin ja meinaan koittaa hoitaa treenit ennen töihin menoa, tämä voi olla vähän haasteellista, mutta katsotaan :D!

Kuvat: Milka Tarkiainen /olennaisuuksia – blogi

Mä niin haluaisin oman pt:n..

Olen monesti miettinyt miten ihanaa olisi jos olisin niin rikas, että voisin palkata itselleni pt:n… Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka treenaavat pt:n kanssa useita vuosia ilman mitään suurempia tavotteita. Minulla ei juuri tällä hetkellä ole oikein minkään näköistä saliohjelmaa ja jotenkin salille lähteminen yksinään on tosi hankalaa muutenkin.

Minulla olisi kyllä siis aikaa varmasti ja se nyt on minusta itsestäni kiinni, että lähdenkö vai en..Minulla on kaikenlaisia ajatuksia mitä haluaisin tehdä ja miten, mutta jotenkin kotiin on niin paljon helpompi jäädä juuri nyt. Tuossa instassa tätä vähän jokunen viikko sitten sivusin, että mietin muutenkin miten yhdistäisin työ- elämän ja liikunnan, siis nimenomaan sen lihaskunnon huoltamisen, tiedän pääseväni lenkille niin paljon kuin haluan..

Minä pallottelen nyt erilaisten vaihtoehtojen välillä, mietin salijäsenyyden siirtämistä tfw:lle, missä raamit olisi valmiit. Raahautuisin paikalle ja tekisin mitä sanotaan, saisin kovan zempin muilta treenaajilta ja lähtisin energiaan pursuten tehokkaan tunnin jälkeen kotiin. Toisaalta kaipaan ehkä kuitenkin sitä omaa rauhaa treenata, mutta olisi kiva jos joku treenaisi kanssani tai, että minulla olisi siis joku, joka hoitaisi ajatustyön ja minä vaan saapuisin paikalle ja tekisin. Tehokkuus on nimittäin päivän sana, parin tunnin haahuilulle ei ole aikaa jos halajan käydä treenaamassa useammin kuin kerran viikossa.

Varmaan nyt alkuun jää kaikki ylimääräinen, sillä uuden arjen opettelu on jo itsessään tosi raskasta. En haluaisi viedä Emiliä päiväkotipäivän jälkeen vielä lapsiparkkiin, joten haluisin hoitaa harrastukset pois alta ennen tai jälkeen töiden… Se mikä on ihan varma on se, että mitään mikä aiheuttaa päänvaivaa en tee, sillä en jaksa stressailla turhista. Kesä tulee ja liikuntaa voi harrastaa niin monella eri tavalla. Minä kuitenkin tykkään tosi paljon käydä treenaamassa, joten olis kiva saada se taas rutinoitua ja uskon, että tarvin nyt vähän takapuolellepotkijaa saadakseni homman taas käyntiin…

Sitten tulee se raaka fakta, että minulla ei todellakaan ole varaa palkata pt:tä, joten taitaa jäädä nyt ihan oman päättäväisyyden ja Timon treeniohjelman varaan tämä minun treenailuni. Aina sitä on kuitenkin kiva haaveilla, että sitten kun voittaa lotossa niin tietää ainakin, että mihin rahansa sijoittaa..hahhah.

EDELLINEN POSTAUS: HATARA MIELI, OVATKO NÄMÄ NE ”ÄITIAIVOT”?