Nää unihommat saa mut ihan sekaisin!

Minusta on niin hauskaa, tai no hauskuus tästä on kaukana… Kokeillaan uudestaan. Minusta on jotenkin niin hassua, että painitaan monen kanssa ihan samojen asioiden äärellä. Umppu on jo pariinkin otteeseen sivunnut uni- asioita blogissaan ja täällä ne saavat nyt jatkoa. Olen ennenkin kirjoittanut, miten luulin, että vauva nukkuu kuin pieni possu kun on yhden vanha ja minä vetelen täysiä öitä omassa sängyssä heräten aamulla pirteänä uuteen päivään.

Me pidettiin alusta asti selvää linjaa oman sängyn kanssa ja aika pian Emil siirtyikin omaan sänkyyn kokonaan ja lopulta omaan huoneeseen. Oma huone on ollut koko ajan tosi selkeä vaihtoehto, eikä minua ole hetkeäkään epäilyttänyt, etteikö Emil siellä saisi nukuttua tai että hän kokisi yöllä itsensä jotenkin yksinäiseksi.

Meillä yöt menikin aivan kuin unelma. Tiettyyn pisteeseen asti. Sitten alkoi säätö, jonka aiheutti tasan ja ainoastaan kaksi aikuista, Emilillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Emil alkoi valvoa iltoja ja unen päästä kiinni saaminen vaati ihan hirveitä ponnisteluja. Meni välillä lähemmäs kolme tuntia, että hän oli unessa ja sen myötä alkoi myös meidän pinna kiristyä.

Aloitimme unikoulun. Se sujui ihan kohtalaisesti. Ei hyvin, mutta kohtalaisesti. Sitten Emil tuli kipeäksi, minä sain oksennustaudin ja mitäköhän vielä. Unikoulu päättyi siihen pisteeseen, että pikku- ihminen nukkui puolet yöstä omassa sängyssä, herätessään otin hänet väliin ja hän sai maidon, jonka jälkeen hän jatkoi uniaan sikeästi aamuun asti.

Oikeastaan tämä järjestely oli minusta ihan ok. Ei mikään paras mahdollinen, mutta minusta on oikeastaan ollut tosi ihanaa nukkua Emilin kanssa. Jotenkin nukun ehkä paremmin kun tiedän, että hänellä on kaikki ok. Emil on kuitenkin selvästi tajunnut, että hän pääsee herätessään väliin ja heräämiset ovat koko ajan aikaistuneet, välillä jopa sinne klo 23 illalla. Tiedän, että hän haluaa vain viereen, kun hän on välillä ollut unessa jo kun kannan häntä meidän sänkyymme.

Illoista on taas tullut aivan mahdottomia. Tälläkin hetkellä Timo on nukuttelemassa E:tä, pian on tunti takana. Eli sitten kun aletaan summaamaan, niin Emil tarha- aamuina nukkuu mahdollisesti yöllä vain 8 tuntia ja herää niinäkin öinä monta kertaa. Aamulla uni maistuisi, mutta sehän ei sitten taas käy. Emil vaatii nonstop silitystä nukahtaakseen illalla ja maitoa/vettä nukahtaakseen yöllä.Meidän piti tehdä jo viikko sitten uusi unikoulu, mutta sitten tuli minun tauti ja nyt on Emil kipeä, sekä Timo. Ensiviikonloppuna sitten.

Nyt minä sitten jo epäröin.. Miten hän sen voi ikinä ymmärtää, että äsken hän sai olla välissä ja nyt ei enää saa ja minä silti rakastan häntä ihan yli kaiken? Miten Emil tulee ymmärtämään, että oma huone ei ole mikään rangaistus, vaan kaikkien hyvä ja, että hän on ihana, vaikka  nukkuukin jatkossa omassa sängyssä? Miksi tämä on nyt näin vaikeaa?

Unikoulun välituntikuulumiset..

Unikoulua on pian takana kaksi viikkoa, oikeastaan voisi puhua melkein kolmesta jos laskee sen ajan kun pidettiin unikoulua tietämättämme pitävämme jo oikeaa unikoulua.

Tämä unikoulu on ollut ajoittain suoraan sanottuna perseestä. Olen istunut sohvalla ja pitänyt kiinni tyynyistä, että en painele tuttipullon kanssa huoneeseen ja anna maitoa vauvalle, sekä kanna häntä tämän jälkeen olohuoneeseen kainaloon.

Ensimmäinen viikko meni lopulta suhteellisen kivuttomasti. Muutos 3h nukuttamisesta 30min nukuttamiseksi oli niin suuri, että se tuntui jo helpolta. Yöllä jatkettiin vanhalla mallilla ja Emil tuli väliin. Etenkin kun Timo tuli kipeäksi, ei edes jaksettu ajatella mitään vaihtoehtoja. No tämän viikon alku on ollut tosi raskas, siis tosi tosi raskas. Olin vatsataudissa, sitten olin töissä, Emil huusi ekstrapaljon iltaisin, vaikka nukutukset sinällään olivat vain sen 30 min pituisia.

Koitin joka ilta tankata läheisyyttä ja pitää rytmeistä kiinni. Halailin ekstrapaljon koko päivän. Illalla kannoin Emilin huoneeseen, pussasin, peittelin ja toivotin hyvät yöt. Siitä se järkyttävä huuto sitten alkoi. Lukemattomien sylittelykertojen jälkeen Emil yleensä sitten nukahti omaan itkuunsa. Se tuntui niin väärältä. Yhdeltä hän sitten heräsi joka yö ja tuli viereen, kainaloon hän rauhottui, siinä oli hyvä olla.

Noh, Timo sitten yllätti eilen illalla. Hän vei Emiliä nukkumaan ja yht’äkkiä alkoi Emilin huoneesta kuulua kauhea kikatus. Pian Timo pyysi minut huoneeseen ja sanoi, että työnnä nyt sinäkin naama tuonne pinnojen väliin (?!?) ja tein työtä käskettyä, Emil nauroi niin paljon, ettei kestänyt. Sitten Timo ehdotti josko luettaisiin vähän satuja. No minä kaivoin satukirjan, heitin selälleen huoneen lattialle ja alettiin lukea Emilille iltasatuja. Välillä hän itki ja välillä vaan puuhaili, mutta huomattavan paljon rauhallisempi hän kuitenkin oli.

Luin kolme lyhyttä satua, sitten sammutettiin valot ja annettiin iltapusut sekä toivotettiin hyvät yöt. 10 min ja meillä oli hiljaista. Emil tuli viereen klo 04 ja herättiin 8:30. Tänään hänelle piti kerran mennä sanomaan, että Emil nyt nukutaan, niin alle minuutti sen jälkeen huoneessa hiljeni. Rauhoittuminen vei taas sen noin 10 min kaikkineen. Toivon yöltä jotain viime yön kaltaista.

Minulla on niin suuret toiveet tämän suhteen. Minua ei haittaa jos Emil osan yöstä nukkuu meidän kanssa, ei hän siinä nuku lopun elämäänsä. Minä luen enemmän kuin mielelläni iltasatuja ja minusta nämä illat ovat olleet nyt ihania, kun vielä hetki sitten ne tuntuivat tosi ahdistavilta. Toivon, minä siis niin toivon, että tämä oli nyt meidän unikoulumme käännekohta. Enpä olisi uskonut, että Timo keksii meillä ratkaisun. Katsotaan miten meidän tässä käy.

Rauhallisia unia sinne, minulla on kädet täynnä hommia, nyt voin jo vihdoin sanoa, että neljän päivän sisällä kaikki kevään kivat jutut tulee liveksi, eli pysykäähän linjoilla <3