Hei meillä huudetaan!

Ei hitto mihin sitä on tullut taas ryhdyttyä.

Kuten ole kertonut niin E on vedellyt maitoa iltaisin ja öisin vielä ihan sujuvasti tuttipullosta viime lauantaihin asti. Oltiin sovittu, että kun minun työt vakiintuu niin otetaan itseämme niskasta kiinni ja rupeamme maitotalkoisiin. Emilin mummi on hammashoitaja ja on jo tovin vihjaillut, että pikkuhiljaa voisi asialle jotain tehdä ja koska hänellä on maailman rautaisimmat hermot, oli hyvä ottaa alkulämpö vieroitukseen mummilasta.

E oli hoidossa pari päivää mummilla, joten sovittiin että maitopullot jää kotiin. Illoissa, eikä öissäkään ollut mitään ongelmaa- E oli jopa nukkunut molemmat yöt heräämättä. Oltiin päätetty, että kun haetaan E kotiin niin kerrotaan, että pääsiäispupu vei pullot menneessän. Eilinen ilta menikin yllättävän hyvin. Noin viitisentoistaminuuttia kurkkukiljuntaa, hetki sohvalla ja sitten unta aamuun asti. Ehdin jo tuuletella, että tämähän meni iisisti. Kunnes…

Tänään E:llä ei sitten ollut tietoakaan väsymyksestä, sänkyynmeno oli ihan vitsi ja lähinnä kaveria nauratti, että pitäisi mukamas nukkua. Päiväkodin kahden tunnin päiväunet ovat ihan vihoviimeiset ja vaikka en edes yritä nukuttaa E:tä ennen yhdeksää, oli tänään kyllä todella tiukka puolitoistatuntinen. Välillä E itki jopa ”saunaan”, veden ja maidon ja kaiken maailman muun lisäksi. Lopulta Timo tuli E:n huoneeseen sanomaan, että jos ei ala uni maistua, niin isi tulee nukuttamaan ja sillä sekunnilla pikkuihminen oli unessa- hah.

Koitin eilen ottaa iltasatua mukaan kuvioihin, mutta E ei malta kuunnella mitään, hän haluisi käydä kaikki kirjat läpi joten iltasatu on aktivoiva juttu vielä toistaiseksi. Iltarutiinit meillä noudattaa hyvin samaa kaavaa ja nyt ollaan joka menty ysiltä nukkumaan. Nukuttaminen on sisältänyt paljon maitoa ja santsimaitoja niiden päälle. Olen vaihtanut vaippaa yöllä ja maitoa tarjoillut toki silloinkin, siksi tämän palvelun loppuminen on minille aika kova paikka. Hän kyllä ymmärtää jo, että maitoa ei heru mutta raukka ei osaakkaan nukahtaa noin vain ilman. Sitten kun pitäisi saada hänet pysymään sängyssä niin se vasta hankalaa onkin. Olen vähän neuvoton, mutta uskon että kyllä tämäkin taas tästä.

Joten jos minusta kuuluu vähän vähänlaisesti seuraavan viikon- parin aikana, niin se johtuu siitä, että nukutan meidän poikaa. Se ainut aika nimittäin kun minä voisin tehdä koulujuttuja ja blogia menee nyt unihommissa ja voin sanoa, että nyt olen jo ihan silmät ristissä. Kouluhommat on pakko tehdä jossain välissä, blogi ei ole prioriteetti 1 kun aletaan yöunista tinkimään.

Mielelläni otan myös vastaan vinkkejä taaperon nukuttamiseksi… Jos olisin ollut kaukaa viisas niin olisin tehnyt tämän vuosi sitten- en nyt.

Unikateus

 

Se olisi taas uusi yö edessä.

Muistan niin selvästi miten ihmettelin hieman katkeran sävyisiä kommentteja blogissani aikanaan kun kerroin E:n nukkuvan kuin unelma. En varmaan koputtanut tarpeeksi puuta, sillä pitkään kanssaeläneet tietää, että niin tuli korvakierteet ja valvomiset meidänkin kotiin. Noh, korvakierre päättyi mutta katkonaiset yöt jäi.

Hassua on se miten ihminen sopeutuu. En muista milloin E olisi viimeksi nukkunut kokonaista yötä, tai että kaikki niin nukahtaminen, herääminen kuin nukkuminenkin olisi mennyt kivasti. Jos illalla ei mene kahta tuntia nukuttaessa niin viimeistään kymmeneltä on jo ensimmäinen maitohuuto minin makkarissa, ja jos illalla menee kaksi tuntia pimeässä niin hyvässä lykyssä voidaan vasta aamuyön tunneilla kantaa kaveri sänkyyn. Jos jostain ihmeellisestä syystä menisi koko yö unta niin herätys on viimeistään kuudelta. Vaikka tämä viimeinen vaihtoehto kyllä houkuttelee.

On niiiiin helppoa sanoa taivastella, että ai teillä vielä juodaan maitoa yöllä ja kyllähän mekin se tavallaan tiedetään, että ongelma on meidän osittain itse aiheuttama, ollaan vain valittu uni. Näillä operaatioilla mitä nyt tehdään, nukutaan sentään suht hyvin ja en minä oikeastaan koe olevani edes kauhean väsynytkään.. Tai en muista oikein millaista on nukkua heräämättä..

Tiedän, että unikoulu olisi varmaan ratkaisu, mutta jotenkin en vaan haluaisi sitä tehdä. En pysty mitenkään perustelemaan itselleni miksi minun lapseni pitäisi osata nukkua koko yö yksin ja minä käperryn Timon kainaloon läheisyyden kaipuussa. Minulle on tärkeää, että saadaan aikuisten aikaa illalla kahdestaan, mutta kyllä minä voin E:n herätessä ottaa hänet meidän väliin ihan hyvin.

Se mikä tässä kehittyy on ihan mieletön unikateus. Ihmiset jotka kertovat epätoivoisina, että heillä herätään puoli kuusi, mutta illalla nukahdetaan ja yöllä nukutaan, saavat minut ihan raivon partaalle. Ei sillä etteikö heitä saisi väsyttää, mutta maksaisin mitä vaan, että saisin edes viikon nukkua yhtäsoittoa kymmenestä viiteen. Se on jännä miten sitä alkaa katkeroitua ja muuttua jotnekin kyyniseksi tämän asian suhteen. Vaikka siis oikeasti meillä on vielä varmasti monen mielestä tosi helppo tilanne, eikä meitä oikeastaan rassaa kuin nuo mahdottomat illat.

Elän edelleen toivossa, että jonain päivänä vaan helpottaa. En jaksa uskoa, että mini lopun elämää heräilee. Minulle on ihan ok, että hän tulee viereen yöllä, mutta sen hinta on varmasti sitten ne heräilyt. Mutta ymmärrän nyt teitä jokaista joka joskus hieman kärkkäästikkin kommentoi minun iloitteluuni kokonaisista öistä. Jokainen vuorollaan. Ehkä meidän vuoro kokonaisiin öihin tulee joskus.

Rauhallisia unia <3