Helpottuuko vauva- arki kun vauva täyttää 3kk?

Minulle sanottiin, että vauva-arki helpottuu kun vauva täyttää 3kk. Kuulemma masuvaivat lakkaavat ja vauva on vähemmän itkuinen. Onko näin?

Uskon tavallaan ajatukseen raskauden neljännestä kolmanneksesta. Olen joskus lukenut jostain, että vauvat ovat joskus olleet vatsassa 12kk, mutta evoluution myötä myös raskausaika on lyhentynyt. Vauvan hermosto on täysin kehittynyt vasta kolme kuukautta synnytyksen jälkeen, joten tämä teoria sinänsä tuntuisi ihan järkevältä.

Odotin kolmen kuukauden etappia kuin kuuta nousevaa, ajattelin sen tuovan jotain ihmeellistä arkeemme. Todellisuudessa missasin ehkä jonkin suuren muutoksen pojassa kun odotin vain, että milloin tämä ”helpottuu”. Kolme kuukautta tuli täyteen ja vauvamme ei edelleenkään ole eri vauva kuin ennen. En vain tajunnut, että meidän vauvamme on todella helppo vauva – ollut sitä ihan alusta asti.

IMG_5776

Emilhän itkee edelleen kun Emiliä itkettää. Hän on ihana poika, mutta myös hyvin tempperamenttinen ja ilmaisee kyllä kun joku ei ole hänellä hyvin. Emil kuitenkin itkee hyvin harvoin. Poika lähinnä aloittaa sellaisen hyvin mieltä osoittavan ähkimisen, jolloin jo tiedämme, että jokin pielessä.

Kun sanotaan, että vanhempi oppii tunnistamaan vauvansa itkun, niin minulla on mennyt tähän asti, että olen oppinut kuulemaan poikani nälän. Tähän mennessä olen sulkenut pois vain erilaisia ongelmia ja kyllä se jossain kohtaa on aina nappiin mennyt. Ehdin jo nimittäin ajatella, että enkö osaa lukea lastani laisinkaan.

Osittain meidän arkea on helpottanut imetyksen loppuminen. Poika nukkuu korvikkeen takia pitkiä unia – toissa yönä hän nukkui yhdeksän tuntia heräämättä. Hänen vatsavaivansa loppuivat kuin seinään ja muutenkin lapsi on tyytyväisempi kun saa tarpeeksi ”ruokaa”. Imetys oli sellaista sähläämistä meillä, että poika on ollut varmasti myös nälkäinen. Osittain unet saattaa johtua myös siitä, että poika nukkuu nykyään omassa huoneessa. Menen ehkä sieltä mistä aita on matalin, mutta kyllä minä nautin tästä arjestamme nyt huomattavasti enemmän. Ihan vain senkin takia, että tiedän Timon pärjäävän vauvan kanssa vaikka koko päivän jos tarvitsee.. Ja meidän vauva on niin paljon päivittäin sylissä, että hän ei jää missään tapauksessa läheisyydestä paitsi vaikka se imetys loppuikin suht lyhyeen. On ihanaa, että myös Timo voi osallistua pojan syömishetkiin yhtälailla kuin minä<3

Päivä päivältä on oikeasti helpompaa ja sellaiset päivät kuin eilen, jolloin olimme koko päivän menossa ja poika palkitsi illan naureskelemalla ja juttelemalla iloisesti tuovat sen tunteen, että tämä arki on juuri sellaista kuin sen kuuluukin olla. Kyllä sitä edelleenkin välilla tekisi mieli hakata päätä seinään, mutta ehkä sitä kasvaa vauvan kanssa siihen, että nyt ollaan tässä ja näillä mennään… Se on lopulta siitä omasta asenteesta (minulla välillä hyvin huono), että selviääkö siitä omasta arjesta vai ei. JA nyt tosiaan tahdon painottaa, että jos tietäisin mitä on olla hankalan vauvan kanssa voisi olla eri ääni kellossa – pitää olla kiitollinen tästä mitä on.

IMG_5777