Kuusi vinkkiä vastasyntyneen vatsavaivoista selviämiseen.

Ensimmäiset kaksi viikkoa vauvan kanssa menivät ainakin meillä ihmetellessä, kuinka helppoa vauvan kanssa voikaan olla. Vauva nukkui paljon ja heräsi oikeastaan vain syömään ja jatkoi taas uniaan. Vastasyntynyt vauva voikin nukkua jopa 20 tuntia ja tämä on ihan normaalia sen ikäiselle vauvalle. Siinä me tuuleteltin miten helppo vauva meillä on.

vauvan vatsavaivat

Kahden viikon jälkeen illuusio helposta vauvasta romuttui ja olin muutaman viikon lähes hulluksitulon partaalla vauvan vatsanväänteiden kanssa. Nyt on kantti kasvanut  ja samoin keinot vauva-arjen helpottamiseksi karttuneet, joten halusin jakaa nämä vinkit myös teille, josko jollekin olisi näistä apua.

vauvanvatsavaivat2

  1. Liikunta vauvan kanssa. Kävele vauva olkapäällä – ne rauhoittuvat yleensä siihen. Itse olen alkanut tanssia vauvan kanssa, eli kun meillä on paha päivä, laitan popit soimaan ja jorailen vauva sylissä. Ennemmin kuin huomaankaan, minulla on nukkuva vauva olkapäällä.
  2. Jumppapallo on ehdoton hankinta jokaiseen vauvatalouteen. Sain vinkin ystävältäni ja ostin pikimmiten jumppapallon meille kotiin. Nimittäin kun jalat väsyy, saa hytkyvän liikkeen aikaiseksi aika vaivattomasti pallon päällä pomputellen. Nykyään nukutan Emilin aika usein pallon päällä hytkytellen.
  3. Probiootit; ostin luontaistuotekaupasta Biolatte L probiootteja, jotka toivat ainakin meidän vauvan masulle helpotusta. Sekoitin aamulla Biolatet maitoon ja annoin pullosta, jolloin suurin osa päätyi vatsaan.
  4. Cuplaton. tipat. Nämä eivät sovi kaikille, mutta meillä ovat auttaneet. Laitoin samaan pulloon tipat probioottien kanssa ja aika pian helpottui vatsan väänteet. Mikään kaiken kivun poistajahan tämä combo ei ole, mutta tuo pientä apua kuitenkin.
  5. Vauvahieronta ja pierujumppa ovat olleet meillä kova sana. Olemme jumpanneet varmaan kymmeniä tunteja, mutta vauva rakastaa jumppailua ja hieronta todella helpottaa masuvaivoja. Näitä kannattaa googletella, ohjeita löytyy paljon!
  6. Tieto siitä, että kaikki on ohimenevää. Meillä on ainakin vauvan vaivat ovat pikkuhiljaa helpottaneet ja myös hermot kasvaneet. Etenkin nyt kun on ensimmäistä kertaa äiti, sitä on ollut  superherkkä itkulle.

Vatsavaivat vaativat hermoja ja kärsivällisyyttä vanhemmilta, mutta kukaan vanhempi niihin ei ole kuollut. Tiedän tasan tarkkaa mitä se on kun seinät meinaa kaatua päälle ja meillä on kuitenkin hyvin helppo vauva.. Aina voi lohduttautua sillä, että nämä masuvaivat on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia aiheesta! 🙂

vauvanvatsavaivat3

Meidän arki part 2.

Loppuviikko meni meillä niin reisille kuin nyt aurinkoinen viikonloppu voi vain mennä… Vai menikö sittenkään?

Meillä jylläsi keskiviikosta eteenpäin oksennustauti, joka veti ensin minut ja sitten Timon sängyn pohjalle. Timolla vielä oli toki se valitettava juttu matkassa, että hän on mies. Nyt onneksi kaikki jo ohi ja ollaan koko perhe terveitä. Pikku E säästyi onneksi taudilta ja koitin imettää häntä tehostetusti koko viikonlopun, että hän välttyisi taudilta.

Edelliseen arki postaukseen viitaten, olen ehkä nyt löytänyt imetyksen suhteen jonkinasteisen rauhan. Meillä on homma ruvennut toimimaan pullon ja tissin kanssa, sekä olen alkanut handlaamaan tämän minun maidontuloni niin, että mitään suuria maitokaaoksia ei ole enää tullut. Ehkä tämä tästä. Uskon, että yksi syy asioiden helpottumiseen on se, että päivä päivältä tunnen poikaamme paremmin ja opin tietämään hänen sielunliikkeistään sen mitä hän milloinkin on vailla ja miten hänen kanssaan imetys kannattaa milloinkin hoitaa.

_MG_4143

Olen paljon miettinyt sitä, miten suhtaudumme vanhemmuuteen. Oletusarvona tuntuu olevan se, että vauvan tulee olla helppo ja nukkua paljon, syödä ja olla tyytyväinen. Meidän vauva vaatii hieman enemmän, eikä voi puhua oikeastaan vaatimisesta, hän on vauva ja tarvii vanhempiaan ihan kaikkeen. Se ei ole mitään yliherkkyyttä, mihin nykyään paljon turvataan. Tuntuu, että kaikkeen tarvitsee diagnoosin, ehkä asioita on helpompi käsitellä sen kautta, etenkin kun tempperamenttisen vauvan kanssa voi välillä olla vähän väsynyt.

Toki on vauvoja, joilla on paljon allergioita ja on asioita mitkä vauvan vatsaa ärsyttävät, mutta ainakaan tällä hetkellä en usko, että meidän vauvan itkuisuudessa olisi ollut kyse mistään muusta kuin kehittymättömästä suolistosta ja tempperamentista. (Välihuomiona suosittelen kaikille probiootteja, ne ovat muuttaneet meidän elämämme.) Pikkuinen viihtyy nyt jo hetkittäin paikallaan tyytyväisenä, mutta kyllä hän kaipaa jatkuvaa viihdyttämistä ja seuranpitoa. Sitten kun mietin asiaa enemmän.. Sellainenhan minäkin olen, en viihdy pitkiä aikoja tekemättä mitään. Miksi vaadin vauvaltani, että hänen pitäisi nauttia tyhjän tuijottamisesta, yksin ja hiljaa? Hän on minun, maailman sosiaalisimman ihmisen vauva.. Ei meidän perheeseen synny erakoita.

Meillä on varmasti edessä vielä vaikka minkälaisia koettelemuksia ja aikoja, mutta koen, että olemme selvinneet yhdestä etapista vanhempina ja jospa nyt voisimme ruveta nauttimaan pikku E:n välillä vilahtavista hymyistä ja kiljahduksista, eikä kaikkia päiviämme varjostaisi väsymys jatkuvaan itkuun. Loppujen lopuksi tämä vauva-aikakin on paljon sellaista, kuin mitä siitä itse tekee. En todellakaan usko, että tämä on tästä lähtienkään mitään maailman helpointa, mutta toisaalta olen nyt pienen vauvan vanhempi – mitä oikein odotin?

_MG_4161