Päivä minun matkassani – vähän erilainen lauantai!

Vietin viikonloppuna aivan mahtavan tyttöjen päivän ja illan. Vaikka henkisesti tällä kertaa tämä ”irtiotto” ei ollut niin kaivattu kun vasta olimme Timon kanssa yötä pois, oli ihanaa olla päivä miettimättä jatkuvaa logistiikkaa vauvan kanssa, eilen tuntui kuin olisin ollut ikuisuuden pois kotoa… Mutta pidemmittä puheitta tällainen oli meidän päivämme:

8:00 Hain Elisan heidän kotoa mukaan ja starttasimme kohti Helsinkiä. Olimme siis aikeissa osallistua Monnan ja Tuukan järjestämään City Survivors- kilpailuun, hupisarjaan (mihin muuhunkaan?). Olimme molemmat hieman flunssaisia ja minun ääneni oli aivan kateissa, joten tiedossa oli kävellen suoritettava haaste.

10:00 Saimme kuin saimmekin paikan hietsusta autolle ja suuntasimme hakemaan osallistujanumerot sekä valmistautumaan lähtöön. Jännitti jonkin verran, että mitä tuosta matkasta tulisi, sillä meillä tosiaan ei ole kummallakaan mikään mielettömän hyvä Helsingintuntemus, ajateltiin kuitenkin, että google auttaa jos tulee hätä :D.

Todettiin molemmat, että seuraavalla kerralla pitää ehdottomasti panostaa tiimin lookkiin enemmän. Ainakin tämän vuoden fitnesmalleista löytyi niin makeita tiimi- asuja, että meidän mutsilookit olivat aika ankeat niiden rinnalla :D. Noh, onneksi se ei menoa haitannut vaan päästiin kuin päästiinkin lopulta maaliin.

Tosiaan matkaan meillä meni aikaa kaksi ja puoli tuntia. Tässä ajassa ehdittiin nähdä ja tehdä vaikka ja mitä. Joku oli kritisoinut tehtävien ja vihjeiden helppoutta, mutta näin täysin ummikkona me ainakin oltiin hetki jossain aivan väärässä paikassa, tulkittiin yksi vihje aivan väärin ja tämän takia kierrettiin onnellisena ylimääräinen lenkki stadionin ympäri. Olin todella iloinen, että tehtävät olivat sellaisia joista selvisi myös hieman tietämättömämpi  Helsinginkävijä.

Kilometreja mittariin tuli kymmenen ja askelia lähemmäs 20 000, jalat ovat olleet kyllä niin kipeät eilisen ja tämän aamun, että tietää kyllä kävelleensä. Ensikerralla me todellakin juostaan koko matka! (Tai ainakin yritetään :D) Tällä meidän tahdillamme irtosi ruhtinaallinen sija 154. Oltiin silti ihan voittajia kun ylipäätäänsä selvittiin tuosta matkasta eksymättä kuitenkaan sen pahemmin, eikä oltu edes viimeisiä!

Ehdottomasti suosittelen lähtemään mukaan syksyn tapahtumaan Turkuun tai Helsinkiin!

Kuva: Sami Vaskola

Klo 16: päästiin vihdoin ja viimein ystävällemme Julialle. Meidän ehkä viimeinen haasteemme oli löytää auto Forumin parkkihallista, nauratti kyllä miten hiton hankalaa se olikin kaiken sen päiväisen suunnistamisen jälkeen..

Julia asuu Eiran rannassa aivan mielettömän kauniissa kodissa, tuli oikea asuntokateus kun katseli sitä niin loppuunasti hiottua ja virheetöntä sisustusta. Mietin miten Emil olisi tuhonnut koko asunnon hetkessä ja sitä miten sitä oikeasti joskus kuvitteli, että kotona ei tarvi tehdä mitään sisustusratkaisuja kun vaan pitää pintansa. Hahha.

Kello juoksi pikavauhtia koko illan. Puhuttiin niin paljon, syötiin aivan taivaallista parsarisottoa hyvän viinin kanssa. Oli kyllä sellaista terapiaa puhua kaikki asiat ja kuulumiset halki tyttöjen kanssa. Iltamme päättyi Bar Looseen ja voi luoja, että olinkin kyllä niin väärässä paikassa kun ihminen voi olla.. Laitoin päälleni ”rennon röyhelömekon” – siis jos olisin tiennyt minkätyylisestä paikasta on kyse, hahhah. Noh, eipä tuolla ollut mitään merkitystä. Kauaa ei me mammat jaksettu olla pystyssä, sillä kuudelta alkanut päivä alkoi painaa ja muutenkin olo oli vähän huono flunssa vuoksi, joten päädyttiin lähtemään jo hyvissä ajoin takaisin nukkumaan.

Aamulla herättiin molemmat luonnollisestikin kuudelta, kai sitä on joku sisäinen kello mikä herättää. Ikävä kotiin oli tosi kova ja lähdettiinkin jo ennen puolta päivää ajelemaan kohti kotia.

Reissu oli paikallaan, mutta en minä halua hetkeen nyt olla pois Emilin luota noin pitkiä aikoja, sillä arkisin ei enää nähdä niin paljon. Nyt tässä ei olekaan tiedossa yhtään mitään ennen toukokuun loppua jolloin meillä on Abien kokoontuminen. Vappu kiinnostaa just niin paljon, että lähdetään maalle karkuun:D

 

 

Hatara mieli.. Ovatko nämä nyt äitiaivot?

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen ollut aina se ihminen, joka tietää missä tavarat ovat. Se ihminen joka muistaa sinun ja naapureidenkin puhelinnumerot, sekä vähintäänkin työvuorot. Töissä harvoin unohdin yhtään mitään ja kotona olen aina tiennyt mistä mikäkin tavara löytyy. Nyt vuosi kotona on tehnyt tehtävänsä. Aivoni ovat vähintäänkin virransäästötilassa.

Olen viimeisen vuoden aikana hukannut lompakkoni varmaan tuhat kertaa. Olen konkreettisesti hukannut sen monesti ja kotoa sitä on etsitty useampaan otteeseen. Hävitän kotona tavaroita, sillä ajatuksissani laitan niitä ihan mihin vaan. Joudun toden teolla miettimään mitä olen sopinut milloinkin ja unohdan Timon työvuorot, mitä en ikinä ole ennen tehnyt.

Minua ärsyttää, että kaupasta tulee kotiin ilman kauppalappua vain murto osa tärkeistä ostettavista ja aina saa olla hakemassa täydennystä. Minua ärsyttää etsiä tavaroita kotoa ja vielä enemmän minua ärsyttää tunne siitä, että jotain on nyt jäänyt tekemättä/ unohtunut.

Olen aina vihannut sitä kun ihmiset sanovat, että ”en pysty ajattelemaan näillä äitiaivoillani/raskausaivoilla/ imetysaivoilla”. Tavallaan ymmärrän kuitenkin mistä tämä kumpuaa. Etenkin nyt kun Emil soheltaa ympäriinsä jää minulta tosi paljon asioita kuulematta, huomioimatta ja näkemättä. En pysty oikein keskittymään mihinkään, joten kaupastakin tulee kotiin lapusta huolimatta ehkä 2/3 tavaroista.

Toivon tilanteen korjaantuvan töihinpaluun koittaessa. En ole se ihminen, joka unohtelee asioita tai ei kuuntele mitä toiset minulle puhuvat. Olen huolissani muistini laadusta ja haluan päästä jo tekemään töitä aivoillani. Auta armias jos en olisi tätä vuotta kirjoittanut, pitäisi varmaan aakkosetkin opetella uudestaan:D.

Sanokaa please, että en ole yksin tämän asian kanssa?

BTW. Luulin, että meillä oli eroahdistusta ilmassa noin kuukausi sitten. Olin väärässä. NYT meillä on sitä eroahdistusta todella.  nimim. tarvisin taas kantoliinaa…

Jos muuten kuvien vaaleanpunainen tyyli nappasi, niin nämä vaatteet löydät House of Brandonilta, kevät- uutuuksiin pääset suoraan TÄÄLTÄ.* Kuvien vaaleanpunainen takki TÄÄLLÄ*.