Yksi ei niin pieleen mennyt viisaudenhampaan poisto

img_8789

Olen kuullut oikeastaan vain ja ainoastaan kauhutarinoita alaviisureiden poistosta. Minulta on itseltäni poistettu ylhäältä toinen viisaudenhammas ja ajattelin, että alahampaan poisto on jotain aivan järkyttävää, että olen kipeä vähintään seuraavat kaksi viikkoa ja elämästä ei tule mitään..

No toki pessimisti ei pety, mutta olisin varmaan menettänyt paljon vähemmän hiuksia jos olisin vain mennyt iloisella mielellä sinne lääkäriin…

Eilen aamulla tosiaan kello kahdeksan panikoin acutan hammaslääkärin penkissä. Tunsin miten selkäni kostui ja käteni vapisi. Lääkäri kysyi, että tarvinko sairaslomaa.. Vastasin, että juu jos hän hoitaa Emilin niin voin pari päivää kyllä ottaa – hehhheh. Sitten aloin purskutella suuvettä ja lääkäri jatkoi jutusteluaan..

L: ”No mutta olisihan siitä suuri ilo täällä apurina”

L: ”Siis minkäs ikäinen lapsi on kyseessä?”

M: ”purskuttelua”

L:”Kyllähän joku seitsemänvuotias olisi jo hyvinkin kykenevä pikkuapuri!

Hammashoitaja tähän ”Niin kyllä se varmasti paremmin leikkaisi kuin sinä

Tässäkohtaa meinasi lentää suuvedet seinään… Juuri mitä haluan kuulla ennenkuin tuo mies tunkee poran ja veitsen suuhuni on se, että seitsemänvuotiaskin olisi pätevämpi kuin hän.

Koitin ajatella ihania asioita, mietin tulevia blogipäivityksiä ja aurinkoisia päiviä. Hengittelin syvään kun lääkäri tunki varmaan viidettä puudetampullaa piikillä ikeneeni ja mietin, että ei tämä kauaa kestä, kohta se on ohi.  No pian se sitten olikin ohi. Hammas leikattiin, mutta operaatio olisi mennyt melkein ilman leikkaustakin. Kaiken kaikkiaan käyntiini taisi mennä suurinpiirtein puoli tuntia. Suuni oli niin puutunut, että en saanut puhuttua, mutta yritin vilkuttaa kiitollisesti ja lähdin kotiin.

En suostuisi mistään hinnasta lääkärin penkkiin ilman puudutetta, mutta vihaan sitä puutumisen tunnetta. Nyt puutuminen oli sitä luokkaa, että Timo huomautti jossain vaiheessa, että nyt valuu kuolaa paidalle. Eihän siinä, lounastreffit olisi klo 12 ja olin kello kymmenen vielä siinäpisteessä, että hyvä kun tunsin itseni niiden puudutteiden takia.

Kun puutuminen lakkasi normalisoitui olonikin… Otin eilen muutaman kerran kipulääkettä, mutta nyt olen viimeisen kerran ottanut mitään tähän kipuuni viime yönä kolmelta, kun heräsin syöttämään Emiliä. Jotenkin olin kuvitellut, että tämä olis paljon hakalempaa, mutta minulla ei ole turvottelua, ei sen ihmeellisempiä kipuja, eikä mitään muutakaan. Jos olisin ollut työelämässä, niin potisin huonoa omatuntoa sairaslomastani. Eniten ärsyttää kun en pääse treenaamaan kun vointi on kuitenkin näin hyvä, mutta hyvä niin! Ehtii sitä taas ensiviikolla jumppailemaan.

collagehammas

 

 

Konkreettisia tavotteita tälle keväälle ja onnellisuutta tiistai-aamuun.

Minä olen innoissani, olen niin innoissani, että pian halkean. Syksyn hormonivyöry alkaa pikkuhiljaa olla selätetty ja tunnen olevani taas elossa. Minä tunnen olevani minä, minä isolla M:llä. Olen löytänyt taas sen liikunnan ilon, halun voida hyvin ja voi luoja miten tämä tuntuukaan hyvältä!

Paljon iloa minulle tuo myös rohkeus ottaa askel tuntemattomaan. Olen nyt tilanteessa, jossa minulla ei ole työrintamalla mitään menetettävää. Minulla ei ole mitään varmaa, joten nyt jos koskaan on se hetki kun niistä unelmista tehdään totta. Olen saanut alulle nyt kaksi asiaa, joista kumpaakaan en ensin uskaltanut sanoa ääneen, mutta kun sanoin, alkoi ihmeitä tapahtua ja yht’ äkkiä olen keskellä tilannetta, jossa asiat vaan rullaa eteenpäin. Tämä on nyt minun elämäni elokuvassa se kohta kun hyvä musiikki soi taustalla ja asiat menee niinkuin niiden kuuluukin.

Olen niin onnellinen ja innoissani, että pian pakahdun! Tämä ei sovi tähän Suomalaiseen kaamokseen, ei sitten ollenkaan…

Haluan sanoa nyt sinulle tähän tiistai- aamuun, että uskalla. Jos sinulla on ihan päätön ajatus, niin sano se ääneen. Sinua saattaa vastapäätä istua se toinen hullu joka onkin ihan yhtä innoissaan just siitä mitä sinä sanot. Jaa sinun ajatuksia ja anna niiden kasvaa. Ota riskejä ja tee unelmistasi totta. Anna hyvän kasvaa ympärilläsi ja oikeasti mieti omaa asennettasi asioihin. Ei kaikki ole ihan niin paskaa aina kun miltä se tuntuu. 

Ole, elä ja hengitä hetkessä, kun tämä elämä on välillä niin hiton siistiä. Ota vastoinkäymiset kasvun paikkana ja anna niillekin tilaa. Mieti hetki jotain hyvää siitä vähemmän kivasta ihmisestä ja ole vähemmän ihmisperse, ihan vaan vaikka tämän tiistain kunniaksi. Vaikka tänään ottaa päähän, niin huomenna on uusi päivä ja uusi alku.

Ja yksi tärkeä juttu, jonka tajusin vasta nyt…

Itsensä kadottaa niin helposti.. Voin nyt sanoa ihan omasta kokemuksesta, että kävin syksyllä tosi pohjalla. Koitin ihan kynsin ja hampain pitää kiinni itsestäni, mutta pidin kiinni niistä asioista, jotka eivät saaneet minua voimaan hyvin sillä tavalla kuin minä ennen voin. Otin oman ajan vääristä asioista, sellaisista mitkä saivat hetkeksi minut voimaan hyvin, mutta pitkällä tähtäimellä ne ovat vain ihania muistoja. Kroppa on voinut huonosti ja sen myötä myös mieli. Kyllä toki ne ihanat muistotkin minua kantavat, mutta koin tarvitsevani vanhan energiani takaisin, mieli tarvii myös vahvan kehon ympärilleen.

On ehkä liian aikaista sanoa, että olen takaisin vanhoissa tavoissani kun viikko on mennyt, mutta kummasti se mieli on taas palannut vanhoihin uomiinsa. Kaupassa ei tarvi miettiä mitä ostaa ja liikuntakin tapahtuu taas kuin itsestään. Aion nyt panostaa itseeni ja hyvinvointiini täysillä ja tällä tarkoitan sellaista kokonaisvaltaista hyvää boogieta joka näkyy ja kuuluu!

Niin ja on minulla yksi ihan konkreettinen tavoitekin tälle keväälle. Aion vetää taas maasta sen 85kg mitä vedin ennen raskautta. Nyt nousi 50kg kun perjantaina kokeilin. Tästä on hyvä aloittaa. Haluan takaisin vanhan vahvan kroppani varustettuna nyt vihdoin terveellä asenteella itseäni kohtaan. Tämä ei voi olla kuin hyvä juttu!

Super energistä ja inspiroitunutta viikonalkua sinulle!

Ja jos mikään muu ei saa mieltäsi paranemaan,niin ehkä se, että kun tämä postaus tulee ulos, olen hammaslääkärin penkissä…

collagetavoite