Sano, että välität tai vähintään olet siinä!

Opin tällähetkellä päivittäin ihan mielettömän paljon. Se nyt on luonnollista, että opin uusia juttuja uudessa duunissa, mutta joka päivä opin jotain uutta elämästä.

Kohtaan työkseni ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa, useimmilla on takana vaikeita asioita- toisilla isompia ja toisilla pienempiä. Ovestani tulee sisään erilaisia tarinoita ja taustoja. Viikot ovat olleet kokonaisuudessaan hyvin erilaisia ja kohtaamiset toisistaan todella poikkeavia, selvästi huomaan kuitenkin erään asian nousevan esille kerta toisensa jälkeen. Ihminen tarvii rakkautta.

Jokainenhan sitä varmasti tietää ja on kuullut, että lapselle pitää sanoa, että hän on rakas ja ihana. Neuvolassakin sitä kerrotaan, että kun muistaa kertoa lapselle, että rakastaa niin silloin kasvaa kokonaisia aikuisia. Ja silti kasvaa aikuisia jolle kukaan ei ole muistanut kertoa sitä miten ihania he ovat.

Välillä minä mietin vanhempana miten olenkaan uskaltanut ottaa itselleni tällaisen vastuun jossa tehtäväni on kasvattaa kokonainen lapsi. Välillä tulee mieleen se ”mistä on pienet pojat tehty”- runo, niin meidän oma alkaisi, että ”pinaattiletuista, pullomaidosta ja panadolista”. Olen etenkin viimeaikoina onnistunut syyllistämään itseäni yhdestä sun toisesta asiasta. Mietin tosi paljon ristiriitaa tehdä lapsi ja sitten lähteä töihin, lähinnä poden järkyttävän huonoa omatuntoa omasta riittämättömyydestäni, vaikka meillä on aivan ihanaa kun ollaan porukassa.

Runo kuitenkin jatkuisi ”haleista ja pusuista ja hellyydenosoituksista”.  Raskaanaollesani minusta tuntui todella vieraalta ajatus, että osoittaisin mitään suuria hellyydenosoituksia lapsellemme. Hassua edes ajatella asiaa nyt kun päivät täyttyy haleista. Tuntuu, että napanuora kiristyy päiväpäivältä entisestään. Koitan sanoa monta kertaa päivässä miten meidän pikkuista rakastan ja miten ihana hän on. Eikä sitä voi mitenkään sanoa tarpeeksi, onhan hän maailman ihanin olento. Niin ihana, että sydämeni särkyy pelkästä ajatuksesta, että tämä maailma häntä vahingoittaisi.

Mietin usein miten meillä ei ole ehkä niin laadukasta ja monipuolista ruokaa kuin pitäisi olla, tai sitten vähintään rytmit on reisillä ja kaikki väsyttää. Se mitä meillä kuitenkin saa on rakkaus, olen oppinut rakastamaan aivan uudella tavalla, sellaisella mitä en olisi ikinä uskonut minusta löytyvän, olen oppinut sanomaan että rakastan. Ja sitä päivää ei toivottavasti ikinä tule, että lapsemme ei kokisi tässä perheessä rakkautta, kannustusta ja tukea- ainakaan jos se minusta on kiinni.

Haasteena huomiselle siis, sano, että rakastat, välität tai vähintään olet siinä toista varten. Oli se sitten vaari, vauva tai ystävä. Ikinä ei voi liikaa sanoa miten paljon toinen ihminen sinulle merkitsee. Helppoa se ei ole, eikä sitä ole aina helppo kuulla- sen tunteen kanssa on kuitenkin joka kerta vähän helpompi olla.

Olet jollekin rakas. Ihan varmasti!

Viime viikonlopun seitsemän parasta ♡

Hassua, että silloin kun kaikki menee hyvin ja ei ole oikein mitään mikä mieltä painaisi, ei tahdo juttukaan luistaa. Vaikkakin tottahan se on, ne negatiivisia asioita käsittelevät postaukset on aina niitä luetuimpia. Ehkä se on se samaistumispinta mikä kiinnostaa.

Nyt en kuitenkaan aio käsitellä mitään negatiivista, sillä vaikka minua väsyttää tämän kellojen siirron vuoksi niin paljon, että meinaa järki lähteä, en jaksa velloa väsymyksessä- kyllä tämä aikaerorasitus pian helpottaa, heh. Olipa muuten työmaa saada tuo taapero nukkumaan kun kello näytti 22, vaikka ”oikeasti” se oli vasta 21. Tänään on varmasti helpompi ilta kun viimeyön univelat painaa (enkä nyt puhu vain itsestäni ;)).

Mutta listattakoon aivan superin viikonlopun parhaat palat:

♡E:n pikkukaverit joiden kanssa hän jo nyt touhuaa ihan täysillä. Ihan lempi kaveri on pikkuinen Fanni, josta E tykkää ihan mielettömän paljon.

♡Kaverisynttärit, joita tässä alkaakin olemaan pikkuhiljaa. Meno oli vallatonta ja jo tässä E:n omia odotellaan kovasti!

♡Lapsuudenystävä ja perhetutut, joiden luota löytää aina pienen palan kotia. On helppoa olla kun he tuntee sinut ihan syntymästä asti.

♡  Lauantai ystävien kanssa, kipeäksi nauretut vatsalihakset ja syvälliset keskustelut. Ystävät on parasta! (Enpä olisi nimittäin uskonut vielä tänäänkin virnuilevani yksinäni.)

♡ E sunnuntaina koitti virpoa, mutta se jäi vähän lyhyeksi kun kaveri sanoi aina ”viivon vaavon teeveeks”! Ihana E♡

♡Kesäaika ja valo! Niin paljon kuin vihaan kellojen kääntämistä niin saman verran rakastan myös valoisia iltoja. Kevät saa tulla!

♡Perhe, perhe, perhe.

Ja miten ihanaa oli viettää sunnuntai jo hieman odottaen maanantaita, #ilovemyjob ja silleen! Ainiin… Minulle on nyt jonkun verran tullut kyselyitä sairaanhoitajan työstä ja siitä miten olen päätynyt juuri tähän hommaan, sekä muutenkin uravaihtoehdoista sairaanhoitajana, niin painahan sydäntä jos postaus aiheesta kiinnostaa 🙂

Hei ihan mahtavaa alkanutta viikkoa, ensiviikonloppuna on yksi minun lempi pyhistä, nimittäin pääsiäinen! Mikäköhän siinäkin on?

Processed with VSCO with c4 preset