Ketä minä kehuisin?

Minä olen maailman huonoin kehumaan, yhtä huono kuin olen antamaan huonoa palautetta. Koen nämä asiat jotenkin töihin kuuluvaksi ja sen myötä olen jättänyt ne pois omasta arjestani muuten. Mietin usein mielessäni kivoja ja kauniita asioita muista, mutta harvoin osaan päästää niitä ulos. Tai sitten päästän, mutta en tajua sitä.. hah.

Ihana ystäväni Mirva haastoi blogissaan kehumaan edes kerran päivässä jotain toista ihmistä. Voisin ihan vaikka aloittaa hänestä, sillä minusta meillä monelle olisi hänen elämänasenteestaan paljon oppimista. Mirva on minun pitkäaikaisin ystäväni, minulle ihan äärettömän tärkeä ihminen. Hän on hyvä esimerkki siitä, että elämästä saa juuri sellaista kun itse siitä tekee. Tuolla ihanalla naisella on myös aivan pettämätön tyylitaju, kaikessa muussa paitsi musiikissa.. Siinä meillä on yhtä huono maku:D.

Sitten haluan sanoa kehun ystävälleni Umpulle. Olin tänään päästämässä häntä suihkuun ja jo siinä ajassa sain yhtä vaille kaikki lapset huutamaan ja kaaoksen aikaiseksi. Hän pyörittää ihan hullua palettia ja silti jaksaa olla niin mielettömän kiva, minusta ei olisi ikinä tuohon rumbaan. Ei IKINÄ. Blogi on tuonut elämääni paljon hyvää, mutta sen ylivoimaisesti parasta antia on muutama varmasti loppuelämän kestävä ystävyyssuhde.

Yhden kehun annan myös Monnalle, joka on saanut omalla aidolla persoonallaan kasvatettua bloginsa yhdeksi Suomen suurimmista. Hän on myös aivan upea äiti ja yrittäjä. Jaksan aina vaan kerta toisensa jälkeen ihailla hänen positiivisuuttaan, ja positiivista energiaa mitä hän jakaa ympärilleen. Hän on ihan ansaitusti saanut paikkansa Suomen blogiskenen huipulla ja olen tosi ylpeä hänestä.

Haluan myös antaa maininnan yhtä sirkusta pyörittävälle Iisalle! Jos ei arki tarpeeksi jo heitä haasteita, niin tuo nainen jaksaa painaa vielä varmaan 500 rappusta päivässä. SE jos mikä ansaitsee kyllä muutaman huutomerkin peräänsä 😀

Viimeisenä haluaisin antaa kehun eräälle ystävälleni. Olen nimittäin ihan mielttömän ylpeä hänestä ja hänen sisustaan äitinä. Juttelin hänen kanssaan taannoin imetyksestä ja se päättäväisyys ja työ mitä hän on tehnyt oman vauvansa eteen on jotain sellaista mistä monen meistä pitäisi ottaa mallia. Minä jäin miettimään hänen kertomaansa jälkikäteen ja voin sanoa, että en ole hetkeen ollut kenestäkään yhtä ylpeä kuin hänestä. Minun ympärilläni on kyllä todellisia supernaisia!

Niinkuin sanoin, olen tosi huono kehumaan ketään erikseen ja siis kun haluaisin kehua vaan kaikkia, sillä en minä oikein osaa sanoa, että ketä minä eniten haluan kehua. Minulla on niin rakkaita ja tärkeitä ihmisiä elämässäni, että haluaisin vaan kehua heitä kaikkia yhtä paljon kun kaikki ovat kehunsa ansainneet. Kehut on parhaita kun ne on sponttaaneja ja tulee siellä arjen lomassa, sen suuremmin miettimättä…

Olisi kiva kuulla ketä te kehuisitte tänään?

Ihanista kuvista vastaa upea Katri/ fit you too. 

Kaikki irti arjesta!

Olen huomannut toimivani nykyään huomattavan paljon tehokkaammin kuin ennen. Arjessa on sata liikkuvaa tekijää ja kaikkien osa- alueiden huomioiminen vaatii todellista arjen suunnittelua. Homma olisi varmaan vielä hardcorempaa parin tai kolmen lapsen kanssa, mutta on tässä yhdenkin kanssa tekemistä. Olen oppinut toimimaan niin, että koti pysyy siistinä, äiti kunnossa ja lapsi puhtaana. Haluan kirjoittaa tämän nyt ylös, sillä pian on edessä uudet haasteet ja uuden arjen opettelu… Nämä keinot ovat kuitenkin auttaneet minua arjen pyörityksessä.

Priorisointi:

Kun Emil menee ensimmäisille päiväunille käytän kaiken ajan hyödyksi. Mietin järjestyksen, että mitkä ovat asoita, mitä en voi tehdä Emilin ollessa hereillä. Tällä hetkellä niitä ovat tiskien laitto ja blogin kirjoittaminen, joten hoidan ne aina ensimmäisenä. Yleensä jätän blogin vasta illaksi, mutta jos tiedän, että illalla on ohjelmaa, aloitan siitä- tai muista konejutuista. Sitten meikkaan ja laitan itseni valmiiksi. Koitan myös aina jättää hieman aikaa rentoutumiselle sohvalla. Nämä siis tapahtuu jos Emil nukkuu hyvin. Siksi aloitan aina siitä mikä on tehtävä Emilin nukkuessa.

Teen paljon lapsen kanssa..

Emilin kanssa on nykyään helppo tehdä yhdessä asioita. Imuroiminen on suurta hupia ja kaikki muukin siivous menee. Hän osallistuu nykyään jopa lattian pyyhkimiseen jos hänelle antaa puhtaan rätin. Jos haluan käydä suihkussa laitan Emilin kylpyyn siksi aikaa. Pyykkien ripustamisen aikaan Emil tykkää tyhjentää pyykinpesukonetta. Kotijumpat on ainakin meidän Emilistä todella hauskaa yhdessä tekemistä ja myös lapsiparkissa tuo viihtyy tarvittaessa todella hyvin.

Me syömme yhdessä…

Emil sormiruokailee aamupalansa, joten minä syön itsekin silloin aamupalan ja juon rauhassa kahvini. Lounas ja päivällinen menee osittain syöttäen, mutta Emil syö jotain sitten kun mekin. Ruokailuhetket on minulle tosi tärkeitä ja haluan pitää edes yhdestä yhteisestä ruoasta perheessämme kiinni. Kun syödään yhdessä jää paljon aikaa kaikelle muullekin. Kun olemme syöneet, siivoan jäljet heti pois, sillä en voi sietää keittiön kaaosta omassa kodissa. Minulla on ollut hieman totuttelemista siinä, että tiskit jää pöydälle kunnes Emil on unessa.

Panostan hetkiin..

Jos Emil nukahtaa kauppareissulla rattaisiin, on aivan 100% varmaa, että minä suuntaan kahville. Nautin aivan suunnattomasti istua yksin kahvilla kun Emil nukkuu. Olen huomannut, että nykyään kun annan itsestäni sosiaalisesti paljon ja koko ajan, on ihanaa olla välillä täysin ihmisperse omissa oloissaan. Rauhassa juotu kahvi on rauhassa juotu kahvi, siitä ei vaan pääse mihinkään. Pienellä hiljaisella hetkellä jaksaa painaa taas täysillä kun mini herää.

Suunnittelen paljon etukäteen..

Vaikka arki lapsen kanssa on yllätyksiä täynnä, niin uskon, että hyvin suunniteltu on puoliksi jo tehty. Eli mietin paljon viikkoamme etukäteen ja suunnittelen päiviemme kulkua. Yllättäviin tilanteisiin on paljon helpompi suhtautua kun rutiinit on kasassa ja mielessä on pieni suunnitelma miten kaikki tulee menemään!

Toisaalta sitten paljon annan myös olla. Tykkään välillä pitää päiviä jolloin ei tehdä mitään. Hengataan kotona yöpuvussa ja ehkä käydään vähän ulkona happihyppelyllä. Nukutaan pitkiä päiväunia ja syödään kun huvittaa. Ei pidä ottaa arkea liian vakavasti !