Minusta(kin) tulee vanha ja ryppyinen – aika laittaa siis iho-asiat kuntoon.

Sitä luulee parikymppisenä olevansa kaunis ja kuolematon. Tuskin pystyin silloin ajattelemaan huomista päivää pidemmälle, niin saati sitten, että olisin hahmottanut elintapojeni kauaskantoisuuden. Silloin parikymppisenä kun olisin ottanut tuplasolkun tilalla tuplaveden ja käynyt ulkoilemassa muutenkin kuin tupakalla, olisi tilanne varmasti tällä hetkellä huomattavasti parempi. Tämän päivän kaksikymppinen on varmasti paljon enemmän hereillä oman ihon tulevaisuudesta ja jo pelkästään ravinnon vaikutuksesta omaan ulkonäköön – siis muuhunkin kuin vain vartalonmalliin.

Olen aina ollut runsaan meikin ystävä, eikä minusta varmasti koskaan mitään luonnonlasta tulekaan. Aloin kuitenkin äitiyslomalla viihtyä meikittömässä lookissa ja vapaapäivinä kotiseinille meikkaaminen tuntuu edelleen ajanhukalta. Välillä olen käynyt töissäkin naturellina, mutta teinin suusta tulee totuus ja minun luonnollinen lookkini on yleensä tiputettu äkkiä maanpinnalle – heh.

Koska viihdyn nykyään ilman meikkiä, (vai pitäisikö sanoa meikkipohjaa, sillä kulmat on pigmentoitu ja ripsissäkin on vielä pidennyksenrippeet), aion nyt panostaa tänä keväänä ihoni hyvinvointiin täysillä. Koen, että nyt on viimeistään se hetki kun on hyvä aloittaa panostaminen ihoni ja hiusteni hyvinvointiin, sillä en ole enää mikään nuori. Tai siis olen, mutta iho vanhenee päivä päivältä enemmän. Päätinkin tässä hiljattain, että aloitan kroppani kesäkuntoon- projektin vähän erilailla kuin ehkä ensin ajattelin. Päätin aloittaa ihon ja hiusten kesäkuntoon projektin.

Otin tänään kuvan kasvoistani ”ennen” kuvaksi ja huomenna otan hiuksistani samanlaisen – trust me, jo tämän päivän ”ennen” ja huomisen ”jälkeen” kuvat eroaisivat dramaattisesti, sillä pesin tänään hiukseni. Samalla kesäkunnon saavat myös omat ripseni, joita olen tässä jo kolmisenviikkoa ravinnut seerumilla ja risiiniöljyllä. Aion pitää ripsienpidennyksistä ainakin nyt pari kuukautta taukoa, mutta kyllä minä ne varmasti jo kesäkuuksi laitan takaisin. Tai katsotaan nyt, miten alan taas viihtyä luonnollisemmassa lookissa.

Mitä tämä sitten minun kohdallani tarkoittaa?

Tilasin itselleni puhdas +  kollageeni valmistetta, biotiinia ja jotain ihan random hius/kynsi vitamiinilisää. Skarppaan veden juonnissa ja koetan venyttää kampaamokäyntejä parin kuukauden väleihin. Ruokavalio minulla on pitkälti jo kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva, ainakin noin 80% ajasta, mutta hyviin rasvoihin pitää minunkin kiinnittää huomiota. Pidän kiinni ihonhoitorutiineistani ja elintavoistani – siinä kaikki. Ei siis mitään suuria muutoksia tiedossa, mutta kiinnostaa nähdä onko näistä mitään iloa?

Nyt haluaisin kuulla teidän vinkit hiusten ja ihon hyvinvointiin! Instagramin puolella tulikin jo hehkutusta kookosöljyn ja luonnonkosmetiikan puolesta. Paljastakaa salaisuutenne heti ;)! Olisi myös kiva kuulla kokemuksia erilaisista kollageeni valmisteista, onko niistä ollut hyötyä?

 

Valtavirran vanavedessä vegaaniksi?

Minun on ihan henkilökohtaisesti myönnettävä, että minua jopa ehkä hieman hävettää sanoa, etten enää mielelläni söisi lihaa asia on niin tapetilla tällä hetkellä. Otsikko on sinällään hieman harhaanjohtava, että eläinperäiset tuotteet (mm. maitotuotteet) meillä uppoaa edelleen, mutta askel kerrallaan. Ja vaikeaa olisi ajatella elämää ilman kalaa.. Noh, niin se oli vielä kesällä vaikeaa jotenkin ilman lihaakin. Vai oliko?

En ole ikinä elämässäni syönyt mielelläni punaista lihaa. Aikanaan kun äidin luona asuin meni pitkiä aikoja, että emme syöneet punaista lihaa ollenkaan kun ei meistä oikein kukaan siitä pitänyt. Minulle pihvi on sellainen väkisin syötävä, mutta kyllä minä syön, minut on opetettu syömään kaikkea kiltisti.

Viime kesänä aloin kiinnostua erilaisista kasvisruokavaihtoehdoita. Tein tosi paljon erilaisia sosekeittoja ja vaikka näin tehotuotannon kannalta mifut on ihan yhtä skeidaa kun naudanliha, eksyivät ne lautaselleni kerta toisensa jälkeen. Oltiin E:n kanssa paljon elokuussa kahdestaan kotona ja huomasin silloin valmistavani meille oikeastaan pelkästään kasvisruokaa kun ei tuo mini oikein tykännyt lihan koostumuksesta. Oli helppoa kun satokausi oli parhaimmillaan.

Taisi olla syyskuuta kun heräsi ajatus, että miksi minä söisin enää lihaa? En oikein osannut perustella asiaa itselleni mitenkään ja en ole kokenut sitä myöskään tarpeelliseksi. 

Olen kyllä edelleen kylässä syönyt kaikkea, mutta kotona valitsen kasvisvaihtoehdon. On ollut toki hieman työlästä miettiä erilaisia proteiinin lähteitä ja opetella uudelleen ruoanlaitto, mutta tavallaan myös tosi antoisaa kun ruokavalio on muuttunut selvästi monipuolisemmaksi. Olen myös huomannut miten hyvin voin. En edes muista milloin viimeksi olisi turvottanut tai koskenut vatsaan. Selvästikkään minun suolistoni ei vaan ole tehty raskaalle lihalle ja toisaalta ainahan minä olen sen tiennyt.

Olisi siistiä kertoa omista periaatteista ja totaalikääntymisestä, mutta olisin ihan tekopyhyyden huippu silloin. Hiljalleen olen myös toki alkanut ajatella isompaa kokonaisuutta, mutta ajatukset ovat niin hataria ja vailla järkeviä perusteluja etten todellakaan olen valmis niitä vielä avaamaan täällä. Koen myös, että niin kauan kun edelleen kannnan loppuperheelle jauhelihaa kotiin on minun ehkä parempi olla hiljaa. Minua myös ottaa aivoon monen kasvissyöjän hieman agressiivinenkin tapa tuoda kantaansa julki, mutta tämä nyt on vaan minun mielipiteeni.

Haluaisin kuulla teiltä hyviä vinkkejä helppoihin kokoperheen ruokiin. Eilen syötiin soijabolognesea ja se oli kyllä tosi helppoa ja hyvää. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että nyhtökauralla tulee elämä kalliiksi :D. Oikeasti olen niin noviisi vielä, mutta pikkuhiljaa opin ja kehityn, onneksi on keittokirjat olemassa. Itselleni kyllä kokkailen jo vaikka mitä, mutta haluaisin saada ruokailun toimimaan yhtä helposti ja vaivattomasti koko perheelle. En halua, että tämä on mikään vain minun ”ruokavalio”…