Faktoja minusta vanhempana.. (sis. alekoodin ecosto- verkkokauppaan)

*Sisältää mainoslinkkejä

Meillä kaikilla on varmaan omanlaisia tapoja ja tottumuksia vanhempana.. Olen itse löytänyt itsestäni ihan uusia puolia, vaikka osa näistä asioista on monelle ihan peruskauraa. Välillä minua ihan naurattaa omat tapani, mutta toisaalta näitä piirteitä löytyy varmaan meistä monesta?

… En kestä käydä nukkumaan jos kotona on sotkuista, minun on siivottava ainakin pintapuolisesti kaikki mitä voin herättämättä Emiliä siivota, etenkin keittiön sotku aamulla pilaa päivän kuin päivän. Pääsisin varmasti paljon helpommalla mikäli en vaan jaksaisi nähdä vaivaa, mutta edes puoliksi siisti koti aamulla ilahduttaa.

… Osaan tehdä ruokaa kuin ruokaa yhdellä kädellä. Tänään taipui kesäkurpitsakeitto melkein huomaamatta Emil sylissä.

… Jos lounastan ilman Emiliä, mietin aina silti mitä hän söisi lounaspöydästä. Se varmaan tulee jo ihan takaraivosta, mutta joka kerta minä kuitenkin katsastan tarjoilut ”sillä silmällä”.

… Entinen illan virkku ja aamun torkku on kääntänyt rytminsä. Tässä minä haukottelen niin, että meinaa posket revetä, mutta aamulla heräsin puoli viideltä ilman herätyskelloa. Yksi parhaista asioista (ihan oikeasti) ikinä on herätä kun kaikki muut vielä nukkuu ja aamun sarastaessa juoda itsekseen kahvia hiljaisuudessa.

…Osaan imitoida lukuisia ajoneuvojen ääniä. Alan olla aika haka jarruttavassa autossa ja kaivinkoneessa.

… Olen erityisen lahjakas kantamaan lasta, ruokakassia, omaa laukkua ja mahdollisesti kerhoreppua muistaen jossain vaiheessa, että tuohan tosiaan kävelee itsekin.

… 30 min nukutus tuntuu nykyään ihan iisiltä ja silityskäteni on todella harjaantunu. Osaan myös tehdä aamutoimeni suorastaan leijuen.

… Jos ennen ällötti vauvanruoka, niin nykyään syön Emilin tähteet ihan sujuvasti. Pyyhkäisen naaman kädellä ja nuolaisen oman sormeni puhtaaksi. Niin ällöä, mutta tiedän etten ole ainut 😉

… Valmistelen mielelläni nykyään aina kaiken ennakkoon mitä vain seuraavalta aamulta voin valmistella. Parasta on vain painaa kahvi päälle ja vetää vaatteet niskaan ennen töitä. Voi kun sitä voisi laittaa tukankin jo valmiiksi!

Haluaisin vielä lopuksi muistuttaa alekoodista Ecosto- vastuulliseen verkkokauppaan. Alennusta kannattaa hyödyntää etenkin nyt lasten luonnonkosmetiikassa. Olen tykännyt alusta asti sophie la girafen visuaalisesta lookista, mutta olen myös valinnut sophien hyllyymme sen turvallisuuden vuoksi. Sophie la girafe baby on palkittu Ecocert- sertifioitu luonnonkosmetiikka sarja, joka on suunniteltu vastasyntyneen ihon tarpeisiin. Koodilla emma10 saat 10% alennuksen kaikista Sophie la girafen kosmetiikkatuotteista ja Ecosto- verkkokaupan tuotteista toukokuun loppuun asti!

Yhden aikakauden loppu.

Minun piti julkaista tämä teksti jo eilen illalla, mutta kuinkas ollakkaan meillä tämä korvakierre jatkuu vaan ja sen vuoksi ilta menikin Emil kainalossa. Olen kyllä niin kiitollinen, että otettiin silloin aikanaan tuo laaja vakuutus hänelle, sillä oli taas niin älyttömän vaivatonta tänään aamulla varata aika lääkäriin. Ei saatu kovin paljoa toivoa, että tämäkään kuuri purisi ja putkitusvaihtoehtokin alkaa olla aika varteenotettava. Seuraava viikko sen aikalailla näyttää. Onneksi tänään ei ollut mitään ihmeellistä, niin en vienyt Emiliä päiväkotiin. Sain kuitenkin hoidettua pakolliset asiat tässä kun tuo minimies nukkuu.

Tämän viikon vetelen vielä aika lunkisti menemään, mutta tällä erää näyttää siltä, että minun keikkasairaanhoitajan ura päättyy hyvinkin pian. Kuten joskus sanoinkin, tulee blogi kokemaan kovia töitteni myötä ja tulen kirjoittelemaan harvemmin. Olen kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että minun aikani bloggarina alkaa tulla tiensä päähän.

Olen tässäkin asiassa sellainen kaikki tai ei mitään ihminen ja nyt viimeaikoina olen kokenut etten voi antaa enää blogille sitä parasta itseäni. Kirjoittaminen on ollut välillä hieman takkuilevaa ja tuntuu, että asiaa ei ole enää niinkuin ennen, tai jos on asiaa niin se usein on sanottu jo sataan kertaan. Se ehkä eniten purkamista vaatinut vauvavuosi on takana ja elämässä katsotaan eteenpäin. Ehkä se on osittain syynä, että en oikein ole ehtinyt kuvailla ja kun arki on töitä ja kotia ei sitä sisältöä enää ole niinkuin minun ollessani kotona kaiket päivät.

Toisaalta työnkuvani tulee jatkossa olemaan sellainen, että haluan hieman rajata someni sisältöä tarkemmin, joten se vaikuttaa osaltaan paljon tähän minun päätökseeni. Tämä on kuitenkin pieni hinta siitä, että saan tulevaisuudessa tehdä sitä mistä olen unelmoinut.

Olisi epäreilua teille tehdä asiat puoliteholla ja tuottaa huonoa blogisisältöä, mutta olisi myös itselle väärin tehdä jotain mikä ei enää tuota iloa niin paljon kuin ennen. On jotenkin ihan absurdia kirjoittaa tätä, sillä en olisi ikinä kuvitellut, että oikeasti pystyisin tekemään näin. On jotenkin ihan outoa ajatella, että iltaisin ei tarvisi tehdä enää mitään jos ei halua. Toisaalta välillä kun asiat eivät ole omasta tahdosta kiinni vaan illan hässäkkä on ollut kaikkea muuta kuin kirjoittamiselle otollinen, olen potenut ihan turhaan tosi huonoa omatuntoa kirjoittamattomuudestani.

Jatkan kuitenkin kirjoittamista vielä kesäkuun ensimmäisen viikon, minun pitää viedä loppuun ne asiat mitä olen aloittanut. Tulen kirjoittamaan ihan niinkuin ennenkin ja tämä tuskin tulee vaikuttamaan sisältööni. On helpompaa nyt olla kun olen ollut avoin, päätöksen teon jälkeen, on ollut jotenkin tosi vaikeaa kirjoittaa mistään kun minulla on ollut ihan epärehellinen olo. Nyt tämä on kuitenkin sanottu ääneen ja tuntuu kuin kivi olisi tippunut sydämeltäni.

Aion jatkossa pitää instagramini aktiivisena, joten se kannattaa itselleen lisätä mikäli meidän kuulumiset kiinnostaa, toki vielä nyt reilut pari viikkoa päivittelen blogia. On tämä jotenkin hassua. Mutta eikö se niin mene, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa?