Taas mennään rahan takii, ei rakkaudest lajiin vaan rahan takii…

Se taisi olla sisätautikirurginen harjoittelu kun ajattelin, että mitähän helvettiä minä teen tässä koulussa? Olin jotenkin aina ajatellut, että minun täytyy etsiä itselleni joku säädyllinen ammatti. Ajatuksissani oli yläasteella lähetä Sibeliuslukion modernin tanssin linjalle ja siitä lontooseen opiskelemaan tanssitieteiden maisteriksi. Elin tanssille, mutta en hetkeäkään koululle. Keskiarvoni oli lopulta niin huono ettei sillä olisi menty edes Haminan lukioon. Tsemppasin ja pääsin lukioon, en kylläkään Sibeliuslukioon, mutta Haminaan pääsin.

Eräänä kesänä minä sitten olin kesätöissä Haminassa eräässä hoivakodissa ja mietin, että tämähän voisi olla itseasiassa ihan kivaa hommaa- hoitaa ihmisiä. Sairaanhoitajan työ olisi järkevää, sellainen ”fiksu” tulevaisuuden ammatti. En päässyt huonon valmistautumiseni takia kouluun ensimmäisellä, enkä toisellakaan kertaa. Sitten luin pääsykokeisiin ja pääsin. En oikein ikinä ollut koulusta innoissani ja mietin, että kai tämä tästä joskus loppuu. Tein töitä koko koulu ajan hoivilla ja mietin, että kai sitä joku homma löytyy itselle.

Se oli kevättä 2012 kun menin a- klinikalle harjoitteluun. Olin varmaan ollut päivän harjoittelussa kun tajusin, että tämä on se työ mitä varten minä kouluun taisin lähteä. Tempperamenttini ja persoonani sopi työhön, olin superinnoissani mennessäni harjoitteluun ja päivät kuluivat kuin siivillä. Harjoittelu jätti minuun jäljen, maailmani oli hieman värikkäämpi kuin ennen ja tiesin mitä haluan isona tehdä.

Tiettyjen sosiaalisten odotusten vuoksi jätin kuitenkin menemättä syventävälle jaksolle a-klinikalle, kuten olisin halunnut. Vakituinen työ Kotihoidolla pelasti minut onneksi myös keskussairaalalta. Tykkäsin  tosi paljon olla Kotihoidolla, mutta mietin silloinkin jotain muuta. Vähän kuin olisin ollut huonossa parisuhteessa, siinä jaksoi ihan kivasti, mutta jalka oli jo oven välissä haistelemassa uusia tuulia.

Eteen tuli muutto Tampereelle, koitin etsiä päihdepuolen työpaikkoja, mutta kokemattomana työntekijänä ei mistään löytynyt mitään. Sain paikan eräästä hoivakodista vastaavana ja olin iloinen siitä- työ kun työ!Kaksi vuotta Koivupirtillä kasvatti luontoa, sain sellaista kokemusta jota en tule ikinä mistään muualta saamaan, en ikinä. Jäin parin vuoden päästä äitiyslomalle, jonka aikana sijaisuuteni päättyi- olin taas tyhjän päällä.  Äitiysloman jälkeisen tarinan voi melkein lukea blogistakin viime keväältä, se oli pitkä ja kivinen, mutta johti minut onnekseni oikealle tielle. Ja niin minä muutaman mutkan kautta teen tällä hetkellä työtä jota rakastan. Olen nyt kuukauden ollut uudessa duunissani ja saan tehdä töitä huipputiimissä, tehden sitä mitä kohti olen viimeiset viisi vuotta tehnyt töitä.

Minulta taannoin kysyttiin tsemppiä hieman tahmeaan koulutaipaleeseen sairaanhoitajaksi. Kysyjä mietti, että onko hänen kohtalonsa mennä sairaalaan joka ei tunnu hetkeäkään omalta? Oli helppo lohduttaa häntä, minä olisin varmaan todella ahdistunut somaattisella puolella. Sairaanhoitajan työ on niin paljon muutakin kuin somaattista SAIRAAN hoitoa, että sen pelossa ei kannata jättää hakematta kouluun. Toki tietty kiinnostus somatiikkaa kohtaan täytyy olla ja halu oppia ymmärtämään ihmistä kokonaisuutena, jotta tässä työssä pärjää. Ihmisien psyykkisiä ja fyysisiä osa- alueita kun ei voi täysin ikinä erottaa.

Sairaanhoito on niin moniulotteista, että en usko miten ikinä voisin tähän alaan kyllästyä. Itseään voi ja pitää kehittää, olenkin sanonut, että sinä päivänä kun luulen tietäväni kaiken, on minun aikani irtisanoutua. Intohimoa joka erikoisalalla pitää olla ollakseen hyvä hoitaja, mutta oman alan löytämiseen voi luonnolisestikin kulua aikaa. Jokaiselle löytyy aivan varmasti jotakin!

Hei meillä huudetaan!

Ei hitto mihin sitä on tullut taas ryhdyttyä.

Kuten ole kertonut niin E on vedellyt maitoa iltaisin ja öisin vielä ihan sujuvasti tuttipullosta viime lauantaihin asti. Oltiin sovittu, että kun minun työt vakiintuu niin otetaan itseämme niskasta kiinni ja rupeamme maitotalkoisiin. Emilin mummi on hammashoitaja ja on jo tovin vihjaillut, että pikkuhiljaa voisi asialle jotain tehdä ja koska hänellä on maailman rautaisimmat hermot, oli hyvä ottaa alkulämpö vieroitukseen mummilasta.

E oli hoidossa pari päivää mummilla, joten sovittiin että maitopullot jää kotiin. Illoissa, eikä öissäkään ollut mitään ongelmaa- E oli jopa nukkunut molemmat yöt heräämättä. Oltiin päätetty, että kun haetaan E kotiin niin kerrotaan, että pääsiäispupu vei pullot menneessän. Eilinen ilta menikin yllättävän hyvin. Noin viitisentoistaminuuttia kurkkukiljuntaa, hetki sohvalla ja sitten unta aamuun asti. Ehdin jo tuuletella, että tämähän meni iisisti. Kunnes…

Tänään E:llä ei sitten ollut tietoakaan väsymyksestä, sänkyynmeno oli ihan vitsi ja lähinnä kaveria nauratti, että pitäisi mukamas nukkua. Päiväkodin kahden tunnin päiväunet ovat ihan vihoviimeiset ja vaikka en edes yritä nukuttaa E:tä ennen yhdeksää, oli tänään kyllä todella tiukka puolitoistatuntinen. Välillä E itki jopa ”saunaan”, veden ja maidon ja kaiken maailman muun lisäksi. Lopulta Timo tuli E:n huoneeseen sanomaan, että jos ei ala uni maistua, niin isi tulee nukuttamaan ja sillä sekunnilla pikkuihminen oli unessa- hah.

Koitin eilen ottaa iltasatua mukaan kuvioihin, mutta E ei malta kuunnella mitään, hän haluisi käydä kaikki kirjat läpi joten iltasatu on aktivoiva juttu vielä toistaiseksi. Iltarutiinit meillä noudattaa hyvin samaa kaavaa ja nyt ollaan joka menty ysiltä nukkumaan. Nukuttaminen on sisältänyt paljon maitoa ja santsimaitoja niiden päälle. Olen vaihtanut vaippaa yöllä ja maitoa tarjoillut toki silloinkin, siksi tämän palvelun loppuminen on minille aika kova paikka. Hän kyllä ymmärtää jo, että maitoa ei heru mutta raukka ei osaakkaan nukahtaa noin vain ilman. Sitten kun pitäisi saada hänet pysymään sängyssä niin se vasta hankalaa onkin. Olen vähän neuvoton, mutta uskon että kyllä tämäkin taas tästä.

Joten jos minusta kuuluu vähän vähänlaisesti seuraavan viikon- parin aikana, niin se johtuu siitä, että nukutan meidän poikaa. Se ainut aika nimittäin kun minä voisin tehdä koulujuttuja ja blogia menee nyt unihommissa ja voin sanoa, että nyt olen jo ihan silmät ristissä. Kouluhommat on pakko tehdä jossain välissä, blogi ei ole prioriteetti 1 kun aletaan yöunista tinkimään.

Mielelläni otan myös vastaan vinkkejä taaperon nukuttamiseksi… Jos olisin ollut kaukaa viisas niin olisin tehnyt tämän vuosi sitten- en nyt.