Jos en olisi äiti…

Mietin tässä taannoin Timon kanssa, että osaisiko sitä enää kuvitella elämää ilman lasta? Niin. Minun on todella vaikeaa kuvitella, että millaista elämää tällä hetkellä eläisimme jos meille ei olisi vielä siunaantunut tuota pikkuihmistä. En oikeastaan osaa kuvitella miten meidän elämämme olisi mennyt eteenpäin jos asiat eivät olisi menneet juuri näin niinkuin ne on. Eli joo en tavallaan ehkä osaa kuvitella elämäämme ilman Emiliä.

Jos kuitenkin voisin sanoa jotain minulle itselleni ennen lapsen syntymään, niin paljonkin osaisin neuvoa ja ohjata tekemään asioita toisin. Sillä jos nyt palaisin siihen elämään mikä meillä oli ennen Emiliä, saattaisin tehdä asioita todella eri tavalla. Helppoahan se on huudella näin jälkiviisaana, mutta ainahan sitä tulee jossiteltua elettyä elämää.  Jos minä en nyt olisikaan äiti, minä…

… Säästäisin rahaa. Säästäisin sitä ihan järkyttäviä määriä, sillä eihän sitä silloin kuluttanut kuin itseen ja omiin menoihin jotka enemmän tai vähemmän olivat järjettömiä. Nyt sitä vasta ymmärtää miten edullista elämä on ollut silloin, kulut ovat pitkälti olleet vain omia valintoja.

…Matkustelisin enemmän. Tämä on toki edellisen ajatuksen jälkeen hieman ristiriitaista, mutta niin minä tekisin. Mikäänhän ei estä perheenä matkustamista, mutta onhan se nyt ihan oikeasti tuhannesti helpompaa pakata kamat ja ottaa puoliso mukaan, kuin lähteä uhmaamaan ilmateitä taaperon kanssa.

…Antaisin aikaa ystäville ja puolisolle. Välillä tuntuu, että rakkaustankki ammottaa iltaisin tyhjyyttään kun on täysillä rakastanut ja elänyt päivää pikkuihmisen kanssa. Välillä myös huomaan, miten poissa sitä on ollessa ystävien kanssa kun lapset on mukana. Sitä keskittyy osittain kokoajan johonkin muuhun, se kuuluu asiaan toki, mutta ajoittain on ihanaa nähdä ystäviä ilman lapsia.

…Treenaisin niin paljon kuin vain ikinä jaksan. Ei sitä ymmärrä aikataulujen huolettomuutta kuin vasta nyt kun niitä pitää järjestellä. Pienestä menee koko päivä uusiksi, enkä esimerkiksi tällä viikolla ole ehtinyt kuin kerran juoksemaan. Elämässä kun tuppaa menemään muutama asia itsen edelle.

Vähissä on kuitenkin ne asiat joita edes osaan ikävöidä ”entisestä” elämästä. Tykkään tosipaljon elämästä sellaisena kuin se on nyt ja vaikka tuleehan sitä niitä heikkoja hetkiä, niin ei sitä vaihtaisi päivääkään kuitenkaan pois. Useimmat asiat on enemmän tai vähemmän sellaisia mitä voi aivan yhtä hyvin tehdä lapsen kanssa. Enkä oikeastaan ole koskaan elänyt niin kovin extremeä elämää etteikö siihen lapsi mahtuisi mukaan.

Luulen, että äitiys on kasvattanut minua niin paljon ihmisenä, että pikemminkin voisin sanoa, että jos en olisi äiti niin en ymmärtäisi miten älyttömän siistiä on katsoa kun laiva irtaantuu satamasta, tai hälytysajo ajaa ohi. En ymmärtäisi, että makaroni ketsupilla on oikeasti maailman parasta ruokaa ja muurahaiset maailman ihmeellisin asia. Äitiyden myötä olen saanut elämääni uusia sävyjä, sellaisia joita en ole ennen nähnyt. Toisaalta luulen, että ne sävyt ovat jokaisella jotka osaavat tätä maailmaa lasten silmin katsoa, oli vanhempi tai ei. Minä en ole osannut ennen äidiksi tuloa ajatella pätkääkään miltä maailma voi näyttää, ehkä siksi äitiys on minun maailmani niin mullistanutkin.

Puristaako kenkä – millaiset on hyvät kengät taaperolle?

*yhteistyö: Spartoo.fi

Meidän perheessä on aina otettu mielellään kierrätysvaatteita vastaan. Me kierrätetään vaatteita kavereiden kanssa, niin aikuisten kuin lastenkin. Olen sitämieltä, että etenkin lastenvaatteet on mitä parhaimpia juuri kierrättää, sillä käyttökertoja vaatteelle tulee välillä hyvin harvakseltaan. Yksi asia on kuitenkin sellainen josta olemme heti alusta asti pitäneet kiinni ja se on lapsen kengät. Timo naprapaattina on ollut todella tarkka siitä, että meillä ei näy kierrätyskenkiä, niin ihania kuin monet vaihtoehdot olisivat olleetkin. Ollaan muutenkin tietyistä asioista kengissä oltu hyvin tarkkoja.

Meillä ei ole ikinä käytetty ensiaskel- kenkiä, vaan poika on painanut mahdollisimman kevyissä tennareissa koko viimevuoden, toki talvella talvikengät erikseen.

Keräilinkin eräästä löytämästäni jalkaterapeuttien opinnäytetyöstä hyviä ja kiinnostavia vinkkejä ja faktoja taaperon kenkien valintaan.

  • Kenkien tulisi mahdollisimman paljon jäljitellä paljasjalkakävelyä.
  • Kengän tarkoitus on suojata lapsen jalkateriä ihorikoilta, likaantumiselta ja kylmyydeltä.
  • Varpaille jää jalkaterän kärkeen tilaa, eikä varpaat osu kärkeen edes kävellessä.
  • Jalkineen kärjen tulisi nousta mahdollisimman vähän ylöspäin, jotta jalkaterä on luonnollisessa asennossa.
  • Pohjan muotoilun tulisi olla tasainen ja jalkaterän linjaus suora kävellessä.
  • Lapsen olisi hyvä liikkua mahdollisimman paljon avojaloin, sillä se aktivoi kehoa monin tavoin ja vahvistaa jalkapohjia.
  • JOS kengät ostaa kierrätettynä on silloin hyvin tärkeää huomioida kengät sekä ulko, että sisäkunto. Kenkä ei saa olla astuttu ”linttaan”, eli pohjan tulee olla tasainen, eikä painunut toispuoleisesti. Myös hygieniariski on hyvä ottaa huomioon ja kengät putsata asianmukaisesti ennen käyttöönottoa.
  • Lasten jalat luovuttaa nestettä hikoillen noin 20g kahdeksassa tunnissa, tämän vuoksi kengät olisi hyvä olla hengittävä ja sellainen joka siirtää kosteutta pois kengästä.
  • Lasten luusto vaatii ulkoisia ärsykkeitä eli iskuja kehittyäkseen joten ohut, tasainen, taipuisa ja liikaa iskua vaimentamaton kenkä on hyvä valinta.
  • Myös sukkien tulee olla tarpeeksi suuret jotta jalka pääsee kehittymään oikein.

 

Itselle tuli itseassa monikin asia uutena tietona kun luin opinnäytetyötä. Eräänä yllättävänä faktana mainittakoon, että lapsi ei osaa ennen 16 ikävuotta kertoa puristaako kengät, eli helposti tulee ostettua liian pienet jalkineet jos ne ostaa kokeilematta. Jotenkin minusta tuo 16 kuulostaa todella korkealta iältä, mutta kai se sitten on niin.. Tulen varmasti huomioimaan tosi monta seikkaan aivan uudelleen kenkiä valitessani.. Mikä meillä on itsasiassa edessä. Minin jalka on kasvanut taas reilusti ja nyt pitäisi ostaa uudet taaperolenkkarit. Yhteistyötarjous spartoolta tuli kuin tilauksesta ja tilaankin vaarmaan muutamatkin vauvankengät sovitukseen, täältä Kotkasta kun ei tahdo oikein hyviä vaihtoehtoja löytyä…

Millaisia kenkiä te suositte lapsilla? Tuleeko käytettyjä ostaessa huomioitua kengät pohjan kuntoa? Itse voin ainakin sanoa, että ilman Timoa olisin ihan sujuvasti hankkinut kierrätyskenkiä meidän Emilille, tästäkään asiasta kun ei minusta niin kauheasti puhuta..